Onko avioero aina välttämättä pahasta lapsille?

["onni"]

Olen ollut vuosia onneton..mies uhkaava juodessaan,tapahtuu aniharvoin mutta joskus kuitenkin,en vain jaksa enää,olen onneton,yksinäinen,teen kaiken yksin,väsynyt,itken usein...

Kaksi vuotta olemme puhuneet ja aina päätyneet jatkamaan,eilen sanoin että enää ei,sanoin että nyt haluan erota,voi miten tunnen eläväni,kerroin lapsillemme,ikää 10 ja 8v..ei tullut yllätyksenä,hetki juteltiin ja kyselivät mitä halusivat, ja sit kysyivät että onko vielä pakko jauhaa lähtivät leikkeihin.

Luulen että elämme paljon onnellisempana kun olemme kahta taloutta,lapsillamme on kaksi kotia ja kun saavat viettää aikaa erikseen äidin ja isän kanssa.Olemme tod hyvissä väleissä,kuin musta verho olisi pudonnut harteiltamme,nauroimme tänään miehen kanssa yhdessä,helpottunut olo että kyllä me tästä selviämme ja lapset selviää.

Nyt tuntuu että ero todellakin upea vaihtoehto,ihan ajatellen meitä kaikkia Voiko olla näin hyvä?!!

 

[avioeron kokenut]

Meillä ero ainakin helpotti koko perhettä. Minua, miestä ja lapsia. Aiemmin vaan riideltiin ja koko perheen tilanne oli painostava. Kaikki kärsivät.
Nyt kun erottiin noin 8kk sitten niin tilanne on ollut aivan toinen. Kumpikin saa olla omassa kotonaan miten tahtoo eikä riitoja synny, kun ei enää oleilla samassa kodissa. Kaikki ovat helpottuneita ja lapsetkin selvästi ovat onnellisempia, kun ei tarvi kuunnella vanhempien riitoja. Meille se oli todella hyvä ratkaisu.

 

["onni"]

Kiitos Yksikin positiivinen kokemus antaa voimaa en jaksa uskoa kun aina puhutaan vaan huonona asiasta että miten voi olla näin totta!!Meillä juuri tuota...ikinä ei koskaan juuri olla riidelty,nyt viimenen vuos jatkuvaa naljailua toisillemme,ei vaan osata lopettaa tosi ikävää ja kamalaa lapsillekin.

 

["jop"]

me ei erottu, muutettiin vaan omiin koteihin. Tilanne rauhottui ja kaikki on nyt onnellisia.

 

["Lanski"]

Ei ole, paljon pahempi on jatkuva koko perheen pahoinvointi

 

[kerettiläinen]

No en nyt menisi kehumaan, että ero on upea vaihtoehto. Toki niinkin voisi ehkä sanoa sitten, jos ero olisi pakko ottaa väkivallan tms takia, ja uhri on niin mitätöity, ettei millään meinaa uskaltaa. Mutta yleisesti ottaen ero on joissain tilanteissa pienempi kahdesta pahasta, ja sen maalaaminen upeaksi on itsepetosta ja voi kostautua myöhemmin, kun uusi arki alkaa kalvaa ja toisesta muistaa ne hyvät puolet.

Erossa kuitenkin menetetään tärkeitä asioita. Sen nälvimisen voi lopettaa etsimällä apua niihin ongelmiin tai ihan vain keskustelemalla niistä asioista jotka laittavat vihaamaan toista ja päättämällä lopettaa sen molemmin puolin. Juomisenkin voi lopettaa, jos kerran ei ole alkoholismista kysymys.

Mutta miksi ihmeessä alat kysellä tällaisia vasta, kun olet jo ilmoittanut lapsille? Väärä järjestys. Eli sen puoleen sanoisin, että olet toiminut ennen aikojaan. Ensin mietitään ja maistellaan ja käsitellään asiat valmiiksi miehen kanssa, ja sitten vasta aletaan mainostaa lähtemistä lapsille. Lapset pitävät eroa arkipäiväisenä asiana, koska se kerran sitä nykyisin on. He eivät kuitenkaan voi tietää mitä tulevat siinä ehkä menettämään.

 

["niin"]

Me erosimme vuos sitten ja olemme niin niin onnellisia kaikki nykyään,miehen kanssa toistemme parhaat ystävät,lapset eivät saaneet mitään traumoja,vierailemme toistemme luona,joskus jopa yövymme

Näin parempi meille emmekä enää tappele,ihanaa elämää nyt

Tsemppiä teillekin

 

[Elli Karamelli]

Ei ole vaan joskus on se paras vaihtoehto lapsia ajatellen.

 

[Solita]

Mun vanhemmat erosi kun olin 13, ja täytyy sanoa että ei se kovin pahalta tuntunut. Minua itseäni helpotti saada muuttaa isästä eroon koska tappelimme kovasti. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli vanhempien huonot välit, sekä se, että molemmat häipyivät viikoksi ja jättivät minut ja silloin 15- ja 9-vuotiaat veljeni keskenään pitämään taloutta pystyssä. En tykännyt kun vanhemmat puhuivat (ja vieläkin puhuvat) toisistaan pahaa jatkuvasti. Olen nyt 19 ja kaikki ihan ok, ei jäänyt traumoja : D