Onko alle 30-vuotiaalla kiire lapsentekoon? Mielipiteitä! Mitä tekisit?

[epätoivoinen emilia]

Olen itse pian 29 v.,
ja vauvakuume on alkanut hieman nostaa päätään...

Mutta, mutta... mieleen tulee asioita joita pitäisi hoitaa ja tehdä, että kaikki olisi sityten mahdollisimman hyvin jos vauvan saisimme.
Esim...talo pitäisi remontoida, että oli mukavempaa vauvan kanssa asua siellä...

...lisäksi työn ja perheen yhteensovittaminen mietityttää...??

Mies voisi jäädä vauvan kanssa kotiin, mutta kuinka voisin olla päivän erossa pienestä...? Meillä minun olisi pakko mennä töihin, sillä miehelläni ei ole vakityötä.

Vai pitääkö vaan lykätä vauvan yrittämistä hamaan tulevaisuuteen...??

Mietin näitä asioita päivittäin...

 

[kipinä]

Ei tod. ole kiire, mutta mikset ryhtyisi jos siltä nyt tuntuu?

Itse sain esikoiseni 32-vuotiaana ja se oli just oikea hetki, eikä yhtään aiemmin.

 

[joo]

No mun mielestä kannattaisi alkaa toimiin nyt, kun se sille kerran tuntuu. Vauvat eivät tarvitse luksuslukaaleja tullakseen toimeen, eivätkä oikeastaan rahaakaan.

 

[vieras]

No, mulle sanoi lapsettomuuslääkärikin että kyllä naisten pitäis paljon vähemmän pohtia noita asioita ja enemmän vaan "mennä virran mukana" ja tehdä niitä lapsia. Kun lopputuloksen kuulemma näkee siellä klinikalla päivittäin..

Olin itse luovuttamassa munasoluja.

 

[ruttis]

Kyllä ne asiat tapaa lutviutua jotenkin päin, anna palaa vaan sen vauvahaaveen kanssa =)

 

[nnn]

Jos haluaa saada kaiken valmiiksi ennen vauvan tuloa, niin aina tulee uusia asioita ja yhtäkkiä huomaa, että aika on mennyt ohi. Tämä siis vain minun ajatukseni, mutta muutenkin varmaan ajatusmaailmamme poikkeavat, koska itse olen aina toivonut, että lapseni olisivat tehtynä ennen 30v ikää.

 

[vieras]

ON KIIRE.
Ei välttämättä natsaa heti ja oikeasti pikkulapset eivät tule yhtään kalliiksi.
Siis jos on järkevä. JOS haluat muotiväriset vaunut joka sesongille, niin sitte...

Ja mitä vanhemmaksi tulet, sen huonommin jaksat valvoa. Se valvominen nääs jatkuu VUOSIA.

 

[hmm]

Jokainen tekee niinkuin itsestä oikealta/hyvältä tuntuu, mutta itse en oikein ymmärrä just tota asennetta, että kaikki suunnitellaan ja järjestetään niin valmiiksi ennen kuin voidaan edes ajatella lapsen hankkimista. Ja fakta on kuitenkin se, että hedelmällisyys alkaa laskea mitä enemmän ikää tulee.

 

[vieras]

itse olin 28 kun vauvakuume alkoi...ja jonkun aikaa lykättiin juuri em. syistä myöskin..no 30 täyettyäni olin ns. valmis, mutta eipä se lapsi sietlä heti tullutkaan. pari tuskaista vuotta meni ja lopulta kevyillä hormonihoidoilla alkoi raskaus.. nyt toisen yritystä 1,5 vuotta eikä vaan kuulu. mitään vikaa ei myöskään ole selvinnyt asian auttamiseksi..

joten, jos voisin aikaa kääntää taaksepäin, antaisin HETI mahdollisuuden vauvan tulla, kaikista "mitä pitää tehdä ennen kun meillä on lapsi" -syistä huolimatta. aina kun se ei onnistu helposti...toki sillä riskillä että se vauvahan voi saada alkunsa hetikin mutta summasummarum.:kaikkia noita asioita voi tehdä ja tulee eteen lapsenkin kanssa...

 

[Ristiinkulkija]

Niin, koskaan ei voi olla varma kuinka kauan raskautumiseenkin menee. Se ei ole itsestäänselvyys.
Meillä lasten isä on mielellään pitänyt vanhempainvapaasta viimeiset 3-4kk, kun minä olen käynyt töissä.
Jos jää odottelemaan sopivaa hetkeä niin koska se sitten on? Ei siihen kuitenkaan voi olla täysin valmistautunut, aina tulee yllättäviä käänteitä elämässä.
:hug:

 

[ap]

Kaikista suurin kysymysmerkki meidän tilanteessamme on työn ja perheen yhteensovittaminen.

Minulla on vakityö, jossa työajat epäsäännölliset ja paljon matkustanmista. Miehellä ei vakityötä, mutta töitä muuten mukavasti.

Minun olisi siis mentävä töihin, ja miehen jäätävä vauvan kanssa kotiin.

Työpäiväni voivat olla klo 07-19 matkoineen (10-400 km/pvä), mikä on minusta liikaa perheelliselle, pienen vauvan äidille.

Olen ihan epätoivon partaalla ajatusteni kanssa.

 

[vieras]

etkö pysty pitämään hoitovapaata jos vakipaikkakin on ..? ja onhan mahdollista tehdä lyhennettyä päivää tai jotain 50-60% työaikaa jos töihin on pakko palata jo vauva-aikana???

 

[ap]

etkö pysty pitämään hoitovapaata jos vakipaikkakin on ..? ja onhan mahdollista tehdä lyhennettyä päivää tai jotain 50-60% työaikaa jos töihin on pakko palata jo vauva-aikana???

Mutta emme voi molemmat mieheni kanssa jäädä "kotiin makaamaan" vauvan synnyttyä. Mieheni voi olla siinä vaiheessa työttömänä, jolloin ei ole järkeä molempien olla kotona. Hän voisi olla lapsen kanssa kotona.

Meidän työpaikalla on tällä hetkellä niin hankala tilanne, etten haluaisi järjestää lisää hankaluuksia enää. Eräs työkaveri ei palaakaan töihin, kuten oli odotettu, vaan yllättäen jääkin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle.

 

[ap]

etkö pysty pitämään hoitovapaata jos vakipaikkakin on ..? ja onhan mahdollista tehdä lyhennettyä päivää tai jotain 50-60% työaikaa jos töihin on pakko palata jo vauva-aikana???

Mutta emme voi molemmat mieheni kanssa jäädä "kotiin makaamaan" vauvan synnyttyä. Mieheni voi olla siinä vaiheessa työttömänä, jolloin ei ole järkeä molempien olla kotona. Hän voisi olla lapsen kanssa kotona.

Meidän työpaikalla on tällä hetkellä niin hankala tilanne, etten haluaisi järjestää lisää hankaluuksia enää. Eräs työkaveri ei palaakaan töihin, kuten oli odotettu, vaan yllättäen jääkin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle.

vaikka perheenperustamisen pitäisi kai olla kaikkien oikeus...?'

Silti minulla on kauheat syyllisyydentunteet, jos minä aiheutan lisää työtä ja työn järjestelyä seimiehille ja muille työntekijöille.
Hullua :/

 

[Amp2]

Aloittaa nuorena, että jos ei heti tärppää niin on varaa odotella ennen vaihdevuosia

 

[vieras]

et voi ajatella työnantajaa jos lapsia haluat vaikka olis minkälainen työpaikka. silloin kannattaa vakavasti hakea muuta työtä.
saathan sä ymmärtääkseni ihan hyvät äp-rahat, joten sulla on lähes 10kk aikaa olla kotona kuitenkin ? mietit jatkoa sitten. jos ei tuon työn kanssa onnistu, niin aina on vaihtoehtoja !!vaikka miehellä ei välillä olisikaan töitä, jotain saa varmaan kuitenkin siltäkin aikaa...ja ne ajat kannattaa nauttia oman perheen kanssa olosta, jos se on harvinaista herkkua sitten töihin paluun jälkeen.

 

[Pillerit mäkeen]

Ensinnäkin vaikka tulisit tällä samalla sekunnilla raskaaksi, kestää 9 kk ennen kuin se vauva on sylissä. Sinä aikana työtilanne ja kaikki ehtii muuttua moneen kertaan. Niitä on turha pähkäillä tällä hetkellä. Rempata ehtii myöhemminkin, voihan remontoida ensin yhden kiirreellisimmän huoneen, sitten jos aikaa riittää toisen. Ja toi "mitä ne töissä mahtaa ajatella" on ihan sulaa hulluutta. Niille ei kuulu pätkän vertaa se, jos jäät äitiyslomalle, se on sun oikeutes. Ja jos siitä jotain natinaa tulee on työnantaja niin huono että mä kattelisin vapaiden aikana uutta paikkaa...

Kyllä mä alottaisin yrittämisen jos ihan oikeasti sen vauvan haluaisin. Me alotettiin kun olin 25v, mutta eipä se niin vaan tullutkaan. Eli yrityksen aloituksesta voi hyvin mennä parikin vuotta ennen kuin se vauva on olemassa, tai edes saa alkunsa. :/

 

[Helekutti]

29-vuotiaalla ei ole mitään kiirettä lapsentekoon mutta talon remontointi kuulostaa jo aika naurettavalta tekosyyltä Sanotaan näin että jos ei ole mitään todellista syytä lykätä yrittämistä niin sitten anti palaa vain. Työt tai remontti eivät sellaisia ole.

 

[vieras]

Aloittaa nuorena, että jos ei heti tärppää niin on varaa odotella ennen vaihdevuosia

Ei kai lasten saanti ole mikään itseisarvo kenellekään?

 

[ap jatkaa]

Kaiken kukkuraksi pelkään synnytystä. En voi ymmärtää miten voisin selvitä siitä.
Minulla on paha pelko, että jotain vakavaa sattuisi, vauva kuolisi, tai minä vammautuisin loppuiäkseni siinä rytäkässä...

 

[vieras]

kirjottelin tuossa jo aiemminkin..mun pahin pelko kun kävi toteen( mikä on erittäin harvinaista): oli todella lähellä että minä ja vauva emme molemmat kuolleet synnytykseen. menetin verta yli 4 litraa synnytyksen jälkeen...!
mutta me molemmat selvittiin, enkä ikinä vaihtaisi mitään pois!!!!!

 

[vieras]

ja siis aina on olemassa mahdollisuus että jotain sattuu, mutta et
hän voi tietää etukäteen mitään. mun pahin pelko on tällä hetkellä että mulle tai miehelle sattuu jotain ja meidän pienellä rakkaalla 2 vuotiaalla ei olisikaan vanhempia jotka rakasta ylikaiken. mutta, elämää on elettävä eikä se parane murehtimalla etukäteen mitään mistä ei voi tietä....

 

[myy]

Kun meillä tulikin ongelmia lapsen saannissa, tuli ajatus mieleen, että miten monta vuotta tulikaan käytettyä siihen ettei vain tulisi raskaaksi. Kyllä kylmä tosiasia on, että viimeistää siinä kolmenkympin korvilla alkaa se hedelmällisyys naisillä laskea. Voithan ihan hyvin odotella lähemmäs 40v, mutta siinä on riskinsä ja kannattaa miettiä miltä sitten tuntuu jos ei raskaus alakkaan. Eihän siihen ole tietysti nuoremmillakaan ikinä mitään takeita, mutta turha sitä on vitkuttaa todennäköisesti heikommin tärppäävään aikaan jos ei ole välttämätöntä.

 

[myy]

Aloittaa nuorena, että jos ei heti tärppää niin on varaa odotella ennen vaihdevuosia

Ei kai lasten saanti ole mikään itseisarvo kenellekään?

Ei tietenkään, mutta ap käsittääkseni kuitenkin haluaa lapsia ja siksi tätä aihetta pohtii?

 

[juu..]

Nuorena kannattaa aloittaa...itselläni tyttö 7v ja itselläni ikää 24v..