Onko alipaino ongelma?

Olen aina ollut hoikka ihminen. Olen 158cm pitkä ja painan 44Kg.
Olen ollut kaksi kertaa raskaana ja molemmilla kerroilla on tullut keskenmeno 9rv mennessä. Voiko johtua siitä että olen hoikka??
Syön kuitenkin hyvin ja olen terve.
 
Alipainoista ei ole haittaa, jso olet muuten terve, kuukautiset säännölliset ja arvot kohdillaan (siis veriarvot yms...) Syöt terveellisesti ja silleen, ni epitäisi olla haittaa.

Itse olin mega alipainoinen ja kaksi keskenmenoa, nyt raskaana 28+6 ja edelleen tosi hoikka.

Neukusta ja lääkäreiltä kyselin, niin ei todellakaan johtunut omasta painosta, neljän kuukauden aikana olin hedelmöittynyt kolme kertaa...Päinvastoin, lääkäreiden suusta kuulötuna, ylipainosta on enemmän haittaa :attn:

Tsemppiä ja voimia! :flower: Kolmas kerta usein toden sanoo :whistle:
 
Olin juuri lääkärissä missä kommentoitiin painoani.Olen 160cm ja painan 48kg.Kehotettiin lisäämään sitä.Samaan hengenvetoon todettiin että jos olisin liian laiha tuskin edes tulisin raskaaksi.Mulla on ollut nyt 2km perätysten, mutta en oikein jaksa uskoa että painoni voisi aiheuttaa keskenmenoa.Kuitenkin syön terveellisesti ja säännöllisesti.Mutta mutta..olen valmis vaikka mihin kunhan saisin kauan toivotun nyytin joten koitan jälleen lisätä painoa.Koskaan en ole onnistunut sillä kulkee suvussa tämä "nuoruuden" hoikkuus.Kostautuu sitten vanhempana.Verikokeista ei ole selvinnyt mitään häikkää vaikka kierrot ovat aivan liian pitkät ja ovulaatio tapahtuu tosi myöhään.Hoetaan vain että huonoa tuuria ollut.Ei se kyllä lohduta tällä hetkellä yhtään.
 
Olen tosi pahoillani keskenmenoistanne! :hug: Kuten jo varmaan huomasitte, olen saanut niitä nyt 2 perätysten :'( On se kummaa kyllä, että muille niitä vauvoja vaan tupsahtelee..Omassa kaveripiirissä on nyt useampi kelle vauva suodaan "tosta vaan". Ekan keskenmenon otin todella raskaasti, mutta en olisi uskonut miltä toinen tuntuu.Olo on suorastaan karmea.Hetkittäin on parempia päiviä, mutta rytinällä tullaan alas heti perään.Voin vain arvata wren, mikä sun olo on tällä hetkellä! :( En osaa sussu73 muuta lohdutuksen sanaa sanoa kuin anna surun tulla kunnolla, kun itkettää, itke. Vaikka onkin klisee "aika parantaa haavat" niin joltain osin sekin pitää paikkaansa. Nyt vaan itseltä tuntuu, että aika vaan hieman helpottaa, mutta en usko näiden haavojen koskaan täysin paranevan.
Eniten mua harmittaa tää suhtautuminen kavereihini. Kuinka sitä voikaan olla näin kateellinen toisten onnesta? En ois ikinä uskonut, että musta löytyy näin synkkä puoli ja siitä olenkin surullinen.Ja asiaa ei helpota yhtään se, että yksi odottajista ei ymmärrä millään, että tarvitsen AIKAA parantua..Vaikka siihen voi mennä niinkin pitkä aika, että joskus voisin jopa saada sen vauvan syliin asti.Noh tulipa taas kerran pitkä sepustus. Mutta päivä kerrallaan on mentävä..Jos jotain positiivista täytyy sanoa niin onneksi edes kevättä kohti mennään. Tulee edes hieman valoisampi mieli B)
 
Olipas helpottavaa lukea tätä keskustelua. Minulla on myös alipainoa (painoindeksi 17.4), aina ollut ja aina siitä joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja.. Yksi keskenmeno takana, ja pelkäsinkin, että se johtui alipainostani.

Voi en voi todellakaan tietää miltä useampi keskenmeno tuntuu. Minulla toipuminen on mennyt hyvin ja muuttunut peloksi km:n toistumisesta. Miten sitä osaa ottaa rennosti, mikäli tärppi joskus vielä tulee?

:hug: kaikille!
 
Niin sitä joka päivä miettii miten tuo pääkoppa kestää kolmannessa mahdollisessa raskaudessa :headwall: Ja sekään ei juuri pelkoa hellitä kun on jo varoitettu siitä kolmannesta keskenmenosta. On kuulemma jo 40% mahdollisuus että se kolmaskin tulee. Se latistaa todella paljon toivetta omasta nyytistä :( Mutta tuskin sun kannattaa pelätä toista putkeen koska se on kuitenkin aika harvinaista! Mul vaan on yleensäkin huonoa tuuria kuulua kaiken maailman huonoihin prosentteihin ja nyt todellakin näyttää siltä että tulen kuulumaan siihen yhden prosentin ryhmään naisista ketkä saa toistuvia keskenmenoja :'(
Noh, mutta välillä kyllä mietin kuinka hienoa oiskin jos kuitenkin se seuraava raskaus päätyiskin onnellisesti siihen että saisimme sen vauvan :/ Sitten kyllä tuulettelisin oikein huolella =)
 
Minä olin reilusti alipainoinen, kun tulin eka kertaa raskaaksi. BMI oli silloin jotain 16. Olen vain 153 pitkä ja paino oli lähempänä 40 kuin 50, en muista enää, kun aikaa on kuitenkin jo 16 vuotta siitä. Sain kaksoset, joista tyttö kuoli vaikeaan sairauteen (kysta keuhkossa) pian syntymän jlkeen. tulin pian uudelleen raskaaksi ja silloin BMI oli 17. (lunttaan vanhasta kortista jonka löysin). Kolmatta aloin odottamaan, kun olin vähän saanut tytön aikana koloja ja BMI oli 20. Raskausaikana tuli kiloja salakavalasti ja en kuitenkaan ollut ylipainoinen, vaan BMI oli aika normaali vuosi synnytyksen jälkeen, BMI 23. Sit tulikin normaalipainoisena kaksi km peräkkäin, vajaan vuoden sisällä.

Toinen niistä oli alun km, toinen rv 15+5. Masennuin ja mulle puhkes BDE. Syömishäiriö, joka on lähellä bulimiaa, mutta en oksentanut, joten kaikki jäi kroppaan ja lihoin nopeassa tahdissa. Vajaa viisi vuotta edellisestä synnytyksestä aloin odottamaan ja BMI oli silloin komeat 35. Kaikki meni hyvin ja sain painoa raskauden jälkeen pois reippaasti, mutta en kaikkea. BMI kolmen vuoden kuluttua raskaudesta 26.

Noh, kaikkea ehti tapahtua ero ja uusi liitto. Yritimme lasta, mutta ilman hoitoja ei alkanut mitään kuulumaan. Lihoin taas ja BMI kipusi 38:aan. Eka uuden liiton raskaus päätyi alussa keskenmenoon. Kolme kuukautta sen jälkeen alkoin odottamaan ja saimme tytön. Toista yhteistä alettiin haaveilla ja lähes kahden vuoden yrityksen jälkeen onni päätyi 15+5 viikolla geneettiseen keskeytykseen (taas viikko 15+5!!) Pienellä anenkefalia, aivottomuus, eikä pää ollut kehittynyt silmien yläpuolelta ollenkaan. Syömishäiriö pukkas uusiks kuvioihin ja nyt BMI on 41 :ashamed: Nyt on edessä kova tsemppi saada syöminen hallintaan. Tuo anenkefalia ei johdu mun painosta, vaan onnettomasta sattumasta. Jospa me vielä joskus se toinen yhteinen saadaan.

Eli, ei mun käsityksen mukaan alipaino ole esteenä raskaaksi tulolle, jos kerran kroppa toimii. Mulla vasta painon noustessa tuli nämä ongelmat. Tsemppiä kaikille. Toivottavasti saatte pian vauvan kotiin asti.

Lumi-Marja viiden äiti, sekä viiden enkelin äiti
 
Kateus lähipiirissä raskaana olevia kohtaan on kyllä minullekin tuttu tunne. Tuntuu että on kamala ihminen, kun ei voi iloita toisen puolesta, mutta kyllä se vaan pahalta tuntuu kun ei itsellä onnista. Minkälaisia syitä siihen sitten voisi olla että tulee toistuvasti keskenmonoja? Vai onko se sitten vain tosi huonoa tuuria? Itsekkään ei osaa oikein olla täysin onnellinen vaikka on huomannutkin että on ollut raskaana, kun tosiaan sitten alkaa heti pelottaa, että kohta taas menee kesken. Epätoinen olo tulee kyllä väkisinkin :/
 
Tsemppiä Lumi-Marjalle :hug:

Mietin tuota alipaino juttua siihen liittyen, että keltarauhanen ei raskauden alkaessa toimi kunnolla tai tuota tarpeeksi keltarauhashormonia alipainon takia. Mutta edelleen, miksi kuukautiset sitten tulisivat, tai miksi raskaus ylipäätään voisi alkaa. Niihinkin tarvitaan keltarauhashormonia.

Kateudesta. Ehkä käyttäisin mieluummin sanaa lievä katkeruus. Etenkin sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla kaikki sujuu kuin vettä vain. Paljastui taannoin, että eräs kaverini on raskaana samoilla viikoilla kuin minä olisin ilman keskenmenoa. Se tuntui tosi pahalta. Kyseessä on vielä ihminen, joka ei tunne sanaa vastoinkäyminen, tai ei ainakaan mitään päällepäin todellakaan näytä.
 

Yhteistyössä