Onko aivan hullua, että minulla on todella surullinen olo? Tutustutin kaksi ystävääni toisiinsa.

["vieraana"]

Toinen oli vanha ystäväni, paras ystäväni oikeastaan.

Tutustutin hänet erääseen toiseen ystävääni. Heistä tuli sydänystävät. Ovat jatkuvasti yhdessä. Käyttäytyvät kuin toisiinsa ihastuneet, ovat kumpikin äärettömän onnellisia ystävyydestään.

Tiedän, että ystävyydessäkin kemiat vaikuttavat. Mutta onko aivan hullua, että minusta tuntuu kuin minut olisi jätetty ja petetty? Minulla ei ole tilaa kummankaan elämässä nyt, luen päivittäin facebookissa mitä ovat taas tehneet yhdessä, kuinka ihanina pitävät toisiaan.

Tämä on ihan hullua. Olen aikuinen ihminen. Silti sattuu

 

[Näin]

No eikö tuo ole ihan normaalia, että harmittaa ystävien menetys?

 

["Juju"]

Tuo on kurjaa, mullekin on käynyt noin. Harmitti ja vatutti pitkään, varsinkin, kun itsellä aina ollut ystävät tosi harvassa.

 

["Vieras"]

Ihan ymmärrettävää.

 

["Mustis"]

Ymmärrän tunteesi tosi hyvin. Olen itsekin erittäin mustasukkainen ihminen, sekä miehistä että naisista. Olen todella huomionkipeä ja teen kaikkeni tullakseni huomioiduksi. Mutta olen myös empaattinen, kuunteleva, välitän kaikista läheisistä ihmisistä ja minulle uskoudutaan usein. Mutta tunnen kipeän piikin rinnassani, jos kuulen että hyvät ystäväni ovat tapailleet eikä minua ole kutsuttu. Töissä olen myös huomionkipeä työpaikan miesten huomiosta. Heitä ei ole montaa ja nautin heidän huomiostaan.

 

["Vieras"]

Ei ole hullua, tuntisin samoin. Vituttaisi aika rankalla kädellä, vaikka se rationaalisesti ajateltuna olisikin järjetöntä.

 

["ikävä"]

Kuulla, joskus voi käydä noin. Mutta kyllä sun kavereitten pitäs tajuu huomioida myös sut!

 

["vieras"]

Ei tosiystäviä kyllä!

Mä en koskaan tutustuta ystäviäni, koska oon niin mustis luonteeltani.

 

[..]

No huh huh mitä vastauksia..mustasukkaisia kavereista.

 

["vieras"]

Ilman muuta ottaisi pattiin ja raskaasti.