onko äiti enää vaan äiti

[vieras]

Oletteko itse muuttuneet kuinka paljon ihmisenä äidiksi tulon jälkeen? Oletteko pelkkä äiti vai osaatteko esim. jutella ystävien kanssa muistakin asioista kuin lapsista ja perheestä? Itse koen olevani edelleen sama ihminen kuin ennekin, tietysti muutosta on tullut jonkin verran. Joskus ihmetyttää vanhemmat jotka tekevät kaikki asiat lasten ehdoilla, ja oma elämä unohtuu kokonaan. Moni varmaan tuntee että kun lapset viihtyy niin itsekin viihtyy. Onko teistä väärin ajatella, että perhe tekee yhdessä jotain sellaista mikä tuntuu myös aikuisista oikeasti mukavalta, eli aina sen matkakohteen ei tarvitse olla joku lapsille valmiiksi ohjelmoitu muumimaailma, vaan vaikkapa joku luonnon nähtävyys... Aika kattava aihe, mutta tulipa mieleen tuollaiset asiat kun ystäväperheen kanssa vietettiin juhannusta...

 

[vieras]

Olenhan mä nykyään varustettu pidemmällä pinnalla ja muutenkaan en pienestä hetkahda. En ole pelkästään äiti, olen myös puoliso ja ystävä.

Siitä olen pitänyt kiinni, että lapsettomien ystävieni kanssa pyrin puhumaan kaikesta muusta paitsi lapsesta. Tietysti kerron mitä lapselle kuuluu jne. jos kysytään.

Matkakohteita pyritään valitsemaan niin että kaikille on jotakin kivaa.

 

[Mielipide]

Hyvä kysymys. Kyllä mielestäni lapsen kanssa voi mennä esimerkiksi museoihin, ei kohdetta tarvitse valita lapsen näkökulmasta joka kerta eikä edes joka toinen. Aikuiset harvoin "saavat" lapsikohteista mitään itselleen, muuta kuin toisen ilon seuraamisen, mutta hyvin toteutetussa ja vaikka interaktiivisessa museossa voivat kaikki viihtyä.

Lisäksi perheen viihtyvyys lähtee aina siitä, että ensisijaisesti vanhempien suhde voi hyvin, eikä kumpikaan myöskään uuvu oman työtaakkansa alle.

Näillä mennään .

 

[ap]

laitetaas uudestaan esille...

 

[paljon muutakin kuin äiti]

olen ja haluakin olla! Toki lapset ovat tärkeintä mulle elämässä mutta se ei tarkoita sitä ettenkö vois edelleen hengailla kavereiden kanssa (ilman lapsia ) tai juhlia läpi yön ynnä muuta mukavaa.
Ikävä kyllä lähipiirissä on muutama "pelkkä äiti", kaikki tehdään lasten ehdoilla, rytmit ja järjestys kuin armeijassa ja sitten itketään kun ei ehditä nähdä. Joo ei kiitos!

 

[ihmetyttää]

missä te ihmiset oikein asutte ja liikutte?

mä en ole koskaan törmännyt sellaiseen ihmiseen, jolla ei olisi muuta elämää kuin lapset ja joka jatkuvasti puhuisi lapsistaan.


itse ainakin puhun kavereiden kanssa milloin mistäkin, joskus niistä lapsistakin, onko se sitten paha asia jos puhuu lapsista?

 

[jepjep]

meillä valitaan matkakohteet niin, että kaikki viihtyy, itse ainakin viihdyin pari vuotta sitten muumimailmassa, ja oli ihanaa syödä siinä kalaravintolassa mikä on siinä satamassa, lapsilla oli hauskaa ja vanhemmilla oli hauskaa.

mä olen varmaan kuvailemasi "vain" äiti, koska viihdyn todella hyvin lasteni ja mieheni kanssa, mulle riittää iloa siitä kun lapset ovat iloisia ja rakastankin eniten maailmassa niitä kiirettömiä sunnuntai aamuja kun köllitään koko perhe sängyssä yhdessä piirrettyjä katsellen.

mitään tiukkaa päivärytmiä meillä ei koskaan ole ollut, mutta tietty säännöllisyys ruoka-ajoissa ja nukkumisissa on ollut, ja jos joskus on nukkumaanmenoaika tai ruoka aik viivaästynyt, niin ei se maata ole kaatanut, eikä tietenkään mitään kyläilyjä tai reissuja ole suunniteltu tietyn aikataulun mukaisesti.

meille vaan sopii se, ttä on suht säännöllinen arkirytmi.

niin ja pon mulla ystäviä, harrastuksia ja työkin, mutta n on toissijaisia asioita mun elämässä.