Musta on äärimmäisen kurjaa se, että joka kerta saat kuulla lapsestasi vain huonoja uutisia. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, ettei kerrassaan mitään hyvää ole sanottavana lapsestasi. Onko tilanne todellakin noin huono? Onko teillä ollut jo eskarikeskustelu (vasu) opettajan kanssa? Varmasti laaditte keskustelun aikana myös tavoitteet sekä keinot eskarivuodelle, miten nämä ovat saaneet tulta siipien alle? Olisiko mahdollista järjestää vielä ennen joulua toinen keskustelukerta opettajan kanssa ja katsoa kehitystä ja miettiä yhdessä jatkotoimia, esim. mahdollisia tukitoimia?
Mun vain on kohtuullisen hankala käsittää, etteikö kenessäkään lapsessa - myös siinä villikossakin - olisi havaittavaissa ja nähtävissä sitä hyvääkin ja kehumisen aihetta. Tuntuu jotenkin siltä, että eskariryhmässä olevat aikuiset ovat nyt vain keskittymässä niihin huonoihin piirteisiin ja näin ollen hekin junnaavat paikoillaan. Kyllä se villikokin saadaan toimivaksi ryhmän jäseneksi mutta se vaatii molemmilta tahoilta - kodilta sekä eskariryhmältä - tiivistä yhteistyötä. Ei todellakaan voi sälyttää kaikkea työnsarkaa yksinomaan kodin harteille. Luulisi heiltäkin tulevan joitakin vinkkejä ja kannustusta, yhdessä kun lapsesi eteen kuitenkin teette tahoillanne parhaanne.
Voimia sinulle, ap!