Onhan se totta että eskarilainen on hieman villikko...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äippä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äippä"

Vieras
Tänään jälleen kerran kun hain pojan eskarista, itku meinasi tulla. Ja syy siihen että eskarissa huomataan vain pojan huonot puolet, siitä kyllä muistetaan mainita mutta en vielä kertaakaan ole kuullut mitä hyvää poika on tehnyt. Poikakin tuumaa kun kysyn että miten eskari meni niin eihän muuta kerro kuin sen onko ollut tuhmapenkillä. :(
 
Ihme tätejä teillä jos vaan huonot asiat sanoo.... itse tulee useinkin kaunisteltua asioita (siis sanon että ei mitään erikoista tänään, hyvin on mennyt) vaikka mukulaa olisi saanut komentaa koko päivän. Joitakin kun saa aina olla komentamassa, en näe syytä miksi siitä pitäisi vanhemmille joka päivä raportoida että on komennettu - se on arkea päiväkodissa. Jos ihan täys kiukuttelupäivä on ollut tai lapsi tehnyt jotain todella tyhmää niin raportoin vanhemmillekkin.
 
Eihän se vanhemmista mukavaa ole kuulla ihan täyttä todellisuutta, mieluummin haluaisi lillua pilvilinnoissa. Mutta oikeasti on niin, että meistä vähän villikolta tuntuva lapsi saa isossa ryhmässä aikaan kymmenkertaisen tuhon. Siitä pitäisi olla muitakin seuraamuksia kotona, kuin se, että harmittelemme, kuinka vain häiriöistä kerrotaan. Ehkä olisi aika keskittyä siihen, mistä villikkous johtuu?
 
Hhmph. Toi on syvältä jos ei koskaan mitään hyvää sanottavaa ole.
Meidän poika on ongelmatapaus päiväkodissa. Ja suurin osa päivistä on ollut sieltä ja syvältä. Silti, aina jos vaan on jotain hyvää sanottavaa, niin se sanotaan, varsinkin jos poika on kuulemassa. Ja vahvistetaan niitä hyviä hetkiä juuri sillä.
Sano ihan suoraan siellä päiväkodissa, että tahdot kuulla myös niistä hetkistä kun lapsella on mennyt hyvin.
 
Kyllä ne kertoo ne hyvätkin asiat jos on mitä kertoa, ei lapsesi varmaan ole mikään enkeli siellä niin toivovat että keskustelisit kotona lapsesi kanssa ja saisit sen kuriin.
 
Aivan päinvastaisia kokemuksia. Siihen tuhoon nähden, joita "vähän villikot" saavat aikaan, he saavat äärimmäisen kehuvaa kohtelua.
Tajuatko yhtään että toiset ihmiset oavt yhtä arvokkaita kuin sinun lapsesi ja heillä on oikeus myös joskus näkyä ja sanoa sanottavansa? ilman että opettaja joutuu kesken lauseen irrotella lastasi verhoista.
 
Mä kysyisin suoraan, että eikö lapsesta ole muka mitään positiivista sanottavaa. Kysyisin myös, että mitä eskari toivoo mun äitinä tekevän - mä en ole päivisin paikalla, enkä näinollen juurikaan voi vaikuttaa lapsen juttuihin siellä, vaan heidän pitää keksiä keinot. Oletan, että teillä on kotona kuri, selkeät säännöt ja selkeät sanktiot sääntöjen rikkomisesta, yms mikä minusta pitäisi olla perussettiä joka lapsiperheessä.

Kannustaminen ja kehut toimii sitäpaitsi lapsenkin kanssa usein paljon paremmin kuin moitteet ja rangaistukset.
 
Musta on äärimmäisen kurjaa se, että joka kerta saat kuulla lapsestasi vain huonoja uutisia. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, ettei kerrassaan mitään hyvää ole sanottavana lapsestasi. Onko tilanne todellakin noin huono? Onko teillä ollut jo eskarikeskustelu (vasu) opettajan kanssa? Varmasti laaditte keskustelun aikana myös tavoitteet sekä keinot eskarivuodelle, miten nämä ovat saaneet tulta siipien alle? Olisiko mahdollista järjestää vielä ennen joulua toinen keskustelukerta opettajan kanssa ja katsoa kehitystä ja miettiä yhdessä jatkotoimia, esim. mahdollisia tukitoimia?

Mun vain on kohtuullisen hankala käsittää, etteikö kenessäkään lapsessa - myös siinä villikossakin - olisi havaittavaissa ja nähtävissä sitä hyvääkin ja kehumisen aihetta. Tuntuu jotenkin siltä, että eskariryhmässä olevat aikuiset ovat nyt vain keskittymässä niihin huonoihin piirteisiin ja näin ollen hekin junnaavat paikoillaan. Kyllä se villikokin saadaan toimivaksi ryhmän jäseneksi mutta se vaatii molemmilta tahoilta - kodilta sekä eskariryhmältä - tiivistä yhteistyötä. Ei todellakaan voi sälyttää kaikkea työnsarkaa yksinomaan kodin harteille. Luulisi heiltäkin tulevan joitakin vinkkejä ja kannustusta, yhdessä kun lapsesi eteen kuitenkin teette tahoillanne parhaanne.

Voimia sinulle, ap!
 
Oletan, että teillä on kotona kuri, selkeät säännöt ja selkeät sanktiot sääntöjen rikkomisesta, yms mikä minusta pitäisi olla perussettiä joka lapsiperheessä.

Luuletko, että eskari-ikäinen oirehtii pelkästään vaan eskarissa jos kotona on järkevää touhua. Epäilen suuresti. Nimittäin järkevästi toimiminen aiheuttaa sen että eskarissa lapsi osaa jo olla kunnolla.

Ehkäpä tässä keskustelussa on meitä vanhempia, jotka purevat hammasta yhteen kuultuaan jatkuvasti oman lapsen suusta, että "kalle" kiusasi tänään sitä ja huusi ja häiriköi. Emme ole ilkeitä, mutta kylliksemme sellaisesta kuulleita
 
Pitäisi voida erottaa koulusta ja eskarista sellaiset "villikot" jotka eivät anna toisille työrauhaa.
Jos vanhempien asenne on sama mitä palstalaisten, että toisilla on oikeus pilata toisten opiskelu ja työrauha. Opettajat ilmoittavat asioista, jotta sinä ap laitat ilkeän kakaran kuriin.
 
Meidän aiempi päiväkoti oli leimannut pari lasta 'mahdottomiksi'. Toinen noista oli kyllä villi, ei osannut olla muiden seurassa ja äärimmäisen peloissaan aina kun minä tuota poikaa näin. Asiaan ei auttanut yhtään, että tädit muistivat joka iltapäivä valittaa siitä, mitä kaikkea kamalaa taas tänäänkin tapahtui. Sivustaseuraajana oli pakko pari kertaa huomauttaa, ettei tuo säikähtänyt poika varmaan huomennakaan paremmin käyttäydy, jollei koskaan kuule itsestään sanottavan mitään positiivista. Lapseltahan menee itsetunto tuollaisella leimaamisella.
 
Minä olen niin törppö, että kysyisin suoraan, onko mitään hyvää kerrottavaa koskaan! Ihan oikeasti! Ei niitä hoitajia pidä kumartaa ja pelätä. Kyllä on oikeus tietää, onko tilanne todella niin huono. Sanot, vielä, että kun tuntuu kaikki olen niin huonosti, niin mitä tehdään?
 
niin juuri, nyt vaan otat puheeksi asiat. Älä tee niinkuin minä, en saanut suutani auki ja harmittelen sitä nyt kun tyttö on jo viidennellä. Päiväkodissa viimeiset vuodet meni ihan paskasti, juuri noin , tyttöä aina vain morkattiin hoitajien taholta
 
ole hyvä ap ja mene paikalle ja ole viikko siellä katsomassa sitä työtä jota lapsesi aiheuttaa. ja laittakaa ne kuriin.

Tai työntekijöiden kannattaa opetella käyttämään laajempaa kasvatusotetta ja käytäntöjä. Eikä seistä tympääntyneen näköisinä ja valittaa kaikesta. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, niin lapsiakin, nykyään kukaan lapsista ei saa olla luonnollisella tavalla luonnon lapsi. Heti pitää keksiä joku diagnoosi, jos lapsi on luonteeltaan tutkija-tyyppi ja aina menossa. Säälittää ne hiekkalaatikossa ja rattaissa istuneet ja kasvaneet, jotka eivät ymmärrä mitään eikä minnekään muualle kaivatakaan, kun ovat vain niihin tottuneet.
 
Luuletko, että eskari-ikäinen oirehtii pelkästään vaan eskarissa jos kotona on järkevää touhua. Epäilen suuresti. Nimittäin järkevästi toimiminen aiheuttaa sen että eskarissa lapsi osaa jo olla kunnolla.

Tiedän, että näin voi olla. Jos lapsi ei luota eskarin aikuisiin syystä tai toisesta, jos meteli ahdistaa häntä, jos hän ei tunne oloaan turvalliseksi, jos hän ei ole tottunut olemaan isommassa lapsiryhmässä, jos hän haluaa huomiota eikä saa sitä positiivisin keinoin, niin kyllä lapsi jolla on asiat kotona ihan kunnossa voi pölöillä vain eskarissa & olla muualla ihan nätisti.

Mm. mun ystävällä on lapsi, joka päiväkodin mukaan oli ihan mahdoton ja ties mitä. Kotona meni hyvin, samoin jumpassa, yms. Lapsen itsetunto lytättiin pk:ssa tyystin, häntä ei ikinä kehuttu, hänestä tuli syntipukki - itse sivusta näin, miten lapsi sai aina syyt niskoilleen, häntä haukuttiin jopa siitä kun hän ulkovaatteita pukiessaan sanoi mulle moi! Palaute lapsesta oli aina vaan kielteistä.
Kun lapsi siirtyi toiseen päiväkotiin, niin ongelmat loppuivat siihen.
 

Yhteistyössä