Ongelmia esikon kanssa.. :(

["Malla"]

Onkohan tämä ihan normaalia, kun tuntuu, että kaikki menee pieleen tuon kohta 9-veen neidin kanssa. Koulu ei oikein kiinnosta.. koko ajan kotiin napsuu unohduksia kirjoista ja läksyistä.. Jos koko aika ei olla tarkkailemassa läksyjen tekoa, niin jotain jää aina tekemättä..
On myö melko hyvä valehtelemaan.. Sitä on "harrastanut" jo kohta pari vuotta ja se on minusta aika huolestuttavaa..
Tappelee jatkuvasti pienempien sisarusten kanssa.. huutoa, lyömistä, kiristämistä..
Tulivat juuri ulkoa hiihtelemästä kauheen raivon kanssa.. Nuoremmalla nilkat ihan märkänä, kylmänä ja tulipunaisena, mutta vanhempi ei silti ollut päästänyt häntä sisään, vaan kiristänyt jatkamaan hiihtoa..
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta olenko turhaan huolissani? Onko tämä normaalia?
Sitten kun olen hänelle vihainen, hän sanoo, että vihaa meitä ja on turha tällä maapallolla ja me vain satutamme häntä..
Jotenkin ihan mahdoton tilanne ja kovin oli taas sekavaa tekstiä.. :/

 

[Koivunkäpy]

ottaisin yhteyttä perheneuvolaan/koulupsykologille

 

[Anatolia]

Mun korvaan ei kuulosta normaalilta. 9 v jopa lyömässä pienempiä sisaruksiaan, jatkuvaa tappelua, valehtelua, laiminlyö koulunkäynnin...kyllä mä olisin jo TOSI huolissani, ja ottaisin esim. koulupsykologiin yhteyttä.

 

[Tepadj]

Aikamoinen esikko

 

["vieras"]

Saako lapsi ollenkaan positiivista huomiota?

Meillä kyllä katsotaan lapsen kanssa, että repussa on tarvittavat koulutarvikkeet mukana ja läksyt tehtynä. Lapsi tosin 7.5 v.

 

[esikko itsekin]

Pakko kommentoida tuosta iästä, että mulla on juuri tuon ikäisenä kuulemma ollut tosi vaikea vaihe, siis 20 vuotta sitten. Äitini on kertonut, että opettaja oli vanhempainiltaan tuonut oikein jonkun esitteen, jossa kerrottiin, kuinka juuri 9-vuoden iässä lapsella on usein vaikeaa olla. Itse siis olin ja normaalisti tosi kiltti ja rauhallinen, ja olin sitä kai 9-vuotiaanakin koulussa, mutta muistan itsekin kotona raivonneeni tosi kovaa. Ja myöskin uhkasin hypätä ikkunasta ja tappaa itseni. Huoneessa tavarat lenteli, ja tunsin oloni tosi pahaksi jos esim. äiti oli käynyt siivoamassa huoneeni ilman lupaa. Olisi tehnyt mieli sotkea kaikki uudelleen. En tiedä kauan tätä vaihetta kesti, mutta sen jälkeenkin olen ollut koulussa ja kotona kiltti tyttö

Mutta kannattaa ap tosiaan ottaa asia vaikka koulussa puheeksi, josko juuri koulupsykologilta saisi tukea tilanteessa jaksamiseen ja tytön pahan olon selvittämiseen.

 

["Malla"]

Kiitos sulle "esikko itsekin"!
Meillä tyttö on kan yleensä tosi kiltti ja hiljainen..
Varsinkin koulussa on kuulemma todella kiltti ja näyttää tunteitaan siellä huonoti, mutta sitten kotona usein räiskyy. :/ Ajattelin ihan tosissani pohtia sitä koulupsykologin apua.. jotta ei nyt ainkaan pahemmaksi menisi!

 

["hhh"]

Kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Kannattaa ajoissa hakea apua ennen kuin siitä tulee "mummonpotkija tai toinen Anders Breivik".

 

[Anatolia]

Äitini on kertonut, että opettaja oli vanhempainiltaan tuonut oikein jonkun esitteen, jossa kerrottiin, kuinka juuri 9-vuoden iässä lapsella on usein vaikeaa olla.

Voi olla ihan tottakin.

Toisaalta puhutaan paljon myös taaperon ja leikki-ikäisen uhmaiästä, eskari-ikäisen uhmasta, ja ekaluokkalaisen uhmasta. Ja varhaismurkun (11-12 v) uhmavaiheesta. Taitaa olla yhtä uhmaa koko ikä, kunnes murrosikä kriiseineen alkaa, jos esitteitä ja alan ammattilaisia on uskominen - aika hiton masentava ajatus sinänsä :kieh:, sen jälkeen tuleekin sitten parinkympin kriisi, kolmenkympin kriisi, keski-iän kriisit ja vaihdevuodet