Ongelmia 7kk vauvan kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 2lasta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
2

2lasta

Vieras
Meillä alkaa tilanne olla vauvan kanssa jo todella vaikea. Alan itse olla todella väsynyt ja jatkuvasti kireä. Onneksi esikoinen on tällä hetkellä muutaman päivänä viikossa päiväkodissa, jossa nauttii olostaan erittäin paljon. Saa myös levätä vauvan huudosta. Vauva on siis 7kk, ryöminyt yli 2kk, nousee ylös sekä lähes konttaa. Kehityksessä ei pitäisi olla ns vikaa.

Vauva on ollut tyytymätön syntymästään asti eli mistään vaiheesta ei ole kysymys. Yöt hän on aina nukkunut aika huonosti, mutta sentään tunnin välein heräilyjä ei yleensä ole. Hän on ollut pelkällä korvikkeella 3kk eteenpäin. Öisin hän herää yleensä kerran tai kaksi (joskus toki enemmän), mutta rääkyy samantien kun palosireeni (nukkuu omassa huoneessa). Mitkään silittelyt ym eivät auta vaan pakko antaa maitoa. Siihen hän yleensä rauhoittuu, mutta on aivan hereillä. Uudestaan nukahtaminen kestää ja siihen tarvitaan välillä apuakin. Hän nukkuu yöllä yleensä n 10h, ihan maksimissaan 11h, herää yleensä klo 6 molemmin puolin. Aamut alkavat huudolla ja äkkiä mennään hakemaan huoneestaan pois. Sen jälkeen hän on ehkä 30 min tyytyväinen, tutkiskelee itsekseen lattialla, nousee ylös ym. Aamu-unille menee n 9 aikaan ulos vaunuihin, ja hirveällä rääkymisellä joka ikinen kerta. Väsynyt on. Nyt on tullut ongelmaksi, että nukkuu vain 30 min eikä millään nukahda enää. Herää siis aivan väsyneenä ja kiukkuisena, ja huuto taas alkaa. Lounas syödään klo 11, ruokapöydässä yleensä jälleen huuto. Kovasti pitää harhauttaa, että hänelle saa ruokaa suuhun. Sitten taas jaksaa hetken tutkiskella itsekseen tyytyväisenä, kunnes taas pitää viihdyttää ja kanniskella. Toisille unille n puoli 2 aikaan. Yritämme päästä kolmansista torkuista pois, joten mahd myöhään toisille unille. Taas rääkymisen kautta vaunuihin nukkumaan. Herää rääkymään yleensä 45min jälkeen, joskus saa pitkän heijaukseen jälkeen takaisin uneen, joskus ei. Jos ei, tarvitaan kolmannet unet. Jos selvitään kaksilla unilla, hän on aivan väsynyt klo 19 aikaan, jolloin menee nukkumaan. Ja jälleen kamalan rääkymisen kautta. Ensimmäiset kuukaudet jouduimme nukuttamaan lapsen milloin mihinkin, koska ei vaan suostunut nukahtamaan. Mutta sitten päätimme, että lapsi nukutetaan sinne missä hänen halutaan nukkuvan. Välillä (harvoin) nukahtaa jopa itse sänkyynsä, mutta useimmiten alkaa heti rääkymään kun lasketaan sänkyyn. Siinä sitten yritetään silitellä, vaikka siitä ei hänen tapauksessa apua juuri ole. Rääkyy taas kunnes nukahtaa. Ja sitten jatkuukin yöt miten jatkuvatkaan.

Jos minulla ei jo olisi yhtä lasta, olisin aivan vakuuttunut, että teen jotain todella väärin, koska koko päivä on pienen kanssa yhtä taistelua. Ja tietenkin alkaa olla huoli onko pojalla jotain isoa pielessä :=( Pahinta meillä ei todellakaan ole yöt vaan jatkuva tyytymättömyys ja todella helposta rääkyminen. Lääkäreissä on juostu eikä mitään ole löytynyt. Ei viihdy hereillä vaunuissa, joka todella vaikeuttaa esikoisen kanssa ulkoilua. Ei viihdy sylissä ja jos laskee maahan alkaa yllätys yllätys, rääkyä. Heti kun vauva herää, on lähdettävä kotiin, ja se on todella tylsää esikoisen kannalta. Hän on myös todella herkkäuninen, vaikka hänen kanssaan emme ole ääniä varoneet. Koskaan ei ole jäänyt nukkumaan jos joku muu talossa on herännyt. Ulkonakin herää herkästi.

Tänään heräsi 6.45 ja aamu-unille 9.30. Heräsi 30 min jälkeen aivan väsynä ja kiukkuisena, ja rääkyy ja rääkyy. En tiedä enää mitään tehdä, olen aivan kuitti. Onneksi esikoinen pääsi tänään päiväkotiin, hän oli todella iloinen. Alan olla aivan epätoivoinen tilanteeseen. Ei tee mieli lähteä päivisin käymään missään, koska se on niin hankalaa hänen kanssaan. Oma pää hajoaa vain kotona ollessa ja olisihan se vauvallekin hyvä tottua.

Esikoisen kanssa vauva-aika ei ollut näin vaikea, mutta hän on erittäin tempperamenttinen ja hänen kanssaan on siinä puolessa ollut tekemistä. Aluksi en uskaltanut edes ajatella toista lasta, mutta ajattelin, että ei voi olla vaikeampi luonteeltaan kun esikoinen. Taisin odottaa sitä ns helppoa lasta, joka tyytyväisenä köllii sylissä. Toisin kävi, todella. Ehkäpä tämän kanssa on sitten helpompaa kunhan kasvaa. Tietysti on myös paha mieli, kun päivisin en pysty keskittymään esikoiseen paljoa :=(

Neuvoja tähän tuskin kellään on, mutta kohtalotovereitani kuulen mielelläni. Toki rakentavia neuvoja otan vastaan :=) Lähinnä halusin purkaa omaa oloani.

Kahden haastavan äiti
 
Kuullostaa todella raskaalta.. Toivon sinulle voimia! Itselläni on 6kk vanha vauva ja 4 v lapsi. Vauva on ollut alusta lähtien todella huono-uninen. Yöt ovat yhtä hulabaloota. Esikoinen käy onnekseni 2 pv/viikossa päivähoidossa, sillä mieheni lisäksi muita apuja ei ole. Silloin saan otettua edes pienet tirsat. Vauva nukkuu onneksi nykyään edes vähän pitempiä päiväunia, mitä ei aluksi tehnyt. Kukaan ei usko kun sanon, että parin kuukauden ikäinen vauva nukkui kork. puolen tunnin pätkiä ja oli sitten monta tuntia hereillä.

Eniten minuun sattuu se mahdollisuus, että minun väsymykseni/turhautumiseni heijastuu lapsiini negatiivisella tavalla. En haluaisi kohdistaa vauvaan negatiivisia tunteita, mutta kun yöllä kitinä ja huuto taas alkaa, niin paha olohan siitä tulee.. En pelkää satuttavani vauvaa/esikoistani fyysisesti, mutta väkisinkin tulee tiuskittua. Huono omatunto on kun en jaksa panostaa esikoiseeni niin kuin haluaisin, hän on aivan ihana lapsi! Itkettää ajatuskin..

Toivottavasti sinulla on ymmärtäviä ihmisiä joille voit puhua. Omaa oloani on hieman helpottanut se, että olen alkanut puhumaan asiasta. Tosin, ärsyttää ihan kamalasti, kun ihmiset helposti vähättelevät tilannetta tyyliin: "Eikös ne vauvat vaan syö ja nuku", "Ihan tyytyväiseltähän tuo vaikuttaa" yms. Onneks meidän neuvolassa on mukava terkka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2myös;10381650:
Kuullostaa todella raskaalta.. Toivon sinulle voimia! Itselläni on 6kk vanha vauva ja 4 v lapsi. Vauva on ollut alusta lähtien todella huono-uninen. Yöt ovat yhtä hulabaloota. Esikoinen käy onnekseni 2 pv/viikossa päivähoidossa, sillä mieheni lisäksi muita apuja ei ole. Silloin saan otettua edes pienet tirsat. Vauva nukkuu onneksi nykyään edes vähän pitempiä päiväunia, mitä ei aluksi tehnyt. Kukaan ei usko kun sanon, että parin kuukauden ikäinen vauva nukkui kork. puolen tunnin pätkiä ja oli sitten monta tuntia hereillä.

Eniten minuun sattuu se mahdollisuus, että minun väsymykseni/turhautumiseni heijastuu lapsiini negatiivisella tavalla. En haluaisi kohdistaa vauvaan negatiivisia tunteita, mutta kun yöllä kitinä ja huuto taas alkaa, niin paha olohan siitä tulee.. En pelkää satuttavani vauvaa/esikoistani fyysisesti, mutta väkisinkin tulee tiuskittua. Huono omatunto on kun en jaksa panostaa esikoiseeni niin kuin haluaisin, hän on aivan ihana lapsi! Itkettää ajatuskin..

Toivottavasti sinulla on ymmärtäviä ihmisiä joille voit puhua. Omaa oloani on hieman helpottanut se, että olen alkanut puhumaan asiasta. Tosin, ärsyttää ihan kamalasti, kun ihmiset helposti vähättelevät tilannetta tyyliin: "Eikös ne vauvat vaan syö ja nuku", "Ihan tyytyväiseltähän tuo vaikuttaa" yms. Onneks meidän neuvolassa on mukava terkka.


Jaksamista myös sinulle. Univelka on jotain niin kammottavaa. Meillä vauva nukkui myös ekat puoli vuotta todella huonosti. Otimme tutin pois (josta seurasi tietysti hirmuinen rääkyminen) ja yöt hieman rauhoittuivat. Itse en osaa esikoisen päiväkotipäivänä mennä unille, koska vauva nukkuu sen verran lyhyitä unia ja heräilee usein. Juuri kun itse saisin unen päästä kiinni, johan itku alkaa vaunuista.

Minuakin harmittaa kun olen jatkuvasti kireä kuin viulunkieli, pienikin asia kiukuttaa heti. Esikoiseni on 3v, joten hänkin aika pieni vielä. Pitäisi vaan lähteä iltaisin lepuuttamaan korviaan, että taas jaksaa seuraavan päivän (ja yön), mutta tuntuu tylsältä jättää väsynyt mies töiden jälkeen kuuntelemaan samaa huutoa. Tosin mies kestää rääkymistä paremmin kun ei ole koko päivää sitä jo kuunnellut.

Nytkin vauva on nukkunut tunnin ulkona ja olen jo 2 krt käynyt heijaamassa. Kun tietäisi mistä on kyse ja miksi pitää rääkyä, ihan varmasti on vielä väsynyt. Minusta on tullut ihan yliherkkä tuolle rääkymiselle :=(

Jaksamista meille. Täytynee neuvolassa puhua aiheesta enemmän.
 
Jaksamista teille molemmille, kuulostaa kamalalta, ja tiedän kyllä mitä käytte läpi.
Meillä vauva 5,5kk ja poika 3v. Esikoinen oli alusta asti aivan toivoton nukkuja, heräili vauvasta asti 2-15 kertaa joka ikinen yö. Päiväunet nukkui sellaisissa 15-30min pätkissä, mutta ulkona vaunuissa nukkui hyvin. Poika nukkui ensimmäisen kokonaisen yön kun oli 2v3kk vanha, ja seuraavalla viikolla huomasin odottavani toista lasta. Kaikki sanoi että "no, toinen on sitten varmasti helpompi" ja minä hölmö uskoin.
Eipä ole. Tämä on samanlainen pätkänukkuja kuin veljensä, paitsi että tämä ei aluksi suostunut nukkumaan vaunuissakaan. Nyt se sentään jo onnistuu, mutta jos sisällä joutuu olemaan, niin nukkuu max puoli tuntia kerrallaan. Öisin heräilee alle tunnin välein ja saattaa valvoa 1,5-2h yöllä ilman mitään sen kummempaa syytä. Tuttia ei huoli, eikä myöskään tuttipulloa, eli kukaan muu ei voi puolestani sitä syöttää.
Muutenkin on erittäin kitiseväinen epeli. Tyytyväinen on silloin, kun kanniskelen neitiä ympäri huushollia tai hypitän sylissä. Heti kun lähden vaikka vessaan, niin alkaa ensin tyytymätön vikinä ja sitten aivan tolkuton kiljuminen.
Esikoisella on pahin umaikä meneillään ja kun muutenkin on vilkas ja energinen, niin homma karkaa kyllä välillä käsistä ihan täysin.
Illat on aivan kamalia, vauva huutaa ja poika kiukkuaa ja riehuu, itse olen ihan lopussa kaiken tämän viime vuosien valvomisen jäljiltä. Poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa sen takia, etten aina jaksa esikoisen kiukuttelua, vaan tulee tiuskittua ja välillä huudettuakin ihan mitättömistä asioista. Onneksi mies yrittää antaa pojalle aikaa ja keksiä yhteistä tekemistä, kun minun aikani menee lähes täysin vauvan kanssa.
Unta vaan kaipaisin. Viime yönä sain vauvan tainnutettua yöunille 21:30, aamulla se heräsi klo 6:30 ja siinä välissä kuusi kertaa.
Kuten teilläkin, niin myös meillä esikoinen käy kahtena päivänä viikossa päiväkodissa. Olisin antanut paikan pois kun jäin äitiyslomalle, mutta tädit siellä neuvoivat katsomaan ensin, että miten se elo alkaa sujua. Ja kyllä se päiväkotipäivä on aina helpotus meille kaikille. Mielellään poikakin sinne menee, ja on ainoa paikka johon lähtiessä ei tarvi tapella pukemisen kanssa.
Mutta eiköhän tämä joskus helpota, pitää vaan jaksaa skarpata sinne asti.
 
Meillä alkaa tilanne olla vauvan kanssa jo todella vaikea. Alan itse olla todella väsynyt ja jatkuvasti kireä. Onneksi esikoinen on tällä hetkellä muutaman päivänä viikossa päiväkodissa, jossa nauttii olostaan erittäin paljon. Saa myös levätä vauvan huudosta. Vauva on siis 7kk, ryöminyt yli 2kk, nousee ylös sekä lähes konttaa. Kehityksessä ei pitäisi olla ns vikaa.

Vauva on ollut tyytymätön syntymästään asti eli mistään vaiheesta ei ole kysymys. Yöt hän on aina nukkunut aika huonosti, mutta sentään tunnin välein heräilyjä ei yleensä ole. Hän on ollut pelkällä korvikkeella 3kk eteenpäin. Öisin hän herää yleensä kerran tai kaksi (joskus toki enemmän), mutta rääkyy samantien kun palosireeni (nukkuu omassa huoneessa). Mitkään silittelyt ym eivät auta vaan pakko antaa maitoa. Siihen hän yleensä rauhoittuu, mutta on aivan hereillä. Uudestaan nukahtaminen kestää ja siihen tarvitaan välillä apuakin. Hän nukkuu yöllä yleensä n 10h, ihan maksimissaan 11h, herää yleensä klo 6 molemmin puolin. Aamut alkavat huudolla ja äkkiä mennään hakemaan huoneestaan pois. Sen jälkeen hän on ehkä 30 min tyytyväinen, tutkiskelee itsekseen lattialla, nousee ylös ym. Aamu-unille menee n 9 aikaan ulos vaunuihin, ja hirveällä rääkymisellä joka ikinen kerta. Väsynyt on. Nyt on tullut ongelmaksi, että nukkuu vain 30 min eikä millään nukahda enää. Herää siis aivan väsyneenä ja kiukkuisena, ja huuto taas alkaa. Lounas syödään klo 11, ruokapöydässä yleensä jälleen huuto. Kovasti pitää harhauttaa, että hänelle saa ruokaa suuhun. Sitten taas jaksaa hetken tutkiskella itsekseen tyytyväisenä, kunnes taas pitää viihdyttää ja kanniskella. Toisille unille n puoli 2 aikaan. Yritämme päästä kolmansista torkuista pois, joten mahd myöhään toisille unille. Taas rääkymisen kautta vaunuihin nukkumaan. Herää rääkymään yleensä 45min jälkeen, joskus saa pitkän heijaukseen jälkeen takaisin uneen, joskus ei. Jos ei, tarvitaan kolmannet unet. Jos selvitään kaksilla unilla, hän on aivan väsynyt klo 19 aikaan, jolloin menee nukkumaan. Ja jälleen kamalan rääkymisen kautta. Ensimmäiset kuukaudet jouduimme nukuttamaan lapsen milloin mihinkin, koska ei vaan suostunut nukahtamaan. Mutta sitten päätimme, että lapsi nukutetaan sinne missä hänen halutaan nukkuvan. Välillä (harvoin) nukahtaa jopa itse sänkyynsä, mutta useimmiten alkaa heti rääkymään kun lasketaan sänkyyn. Siinä sitten yritetään silitellä, vaikka siitä ei hänen tapauksessa apua juuri ole. Rääkyy taas kunnes nukahtaa. Ja sitten jatkuukin yöt miten jatkuvatkaan.

Jos minulla ei jo olisi yhtä lasta, olisin aivan vakuuttunut, että teen jotain todella väärin, koska koko päivä on pienen kanssa yhtä taistelua. Ja tietenkin alkaa olla huoli onko pojalla jotain isoa pielessä :=( Pahinta meillä ei todellakaan ole yöt vaan jatkuva tyytymättömyys ja todella helposta rääkyminen. Lääkäreissä on juostu eikä mitään ole löytynyt. Ei viihdy hereillä vaunuissa, joka todella vaikeuttaa esikoisen kanssa ulkoilua. Ei viihdy sylissä ja jos laskee maahan alkaa yllätys yllätys, rääkyä. Heti kun vauva herää, on lähdettävä kotiin, ja se on todella tylsää esikoisen kannalta. Hän on myös todella herkkäuninen, vaikka hänen kanssaan emme ole ääniä varoneet. Koskaan ei ole jäänyt nukkumaan jos joku muu talossa on herännyt. Ulkonakin herää herkästi.

Tänään heräsi 6.45 ja aamu-unille 9.30. Heräsi 30 min jälkeen aivan väsynä ja kiukkuisena, ja rääkyy ja rääkyy. En tiedä enää mitään tehdä, olen aivan kuitti. Onneksi esikoinen pääsi tänään päiväkotiin, hän oli todella iloinen. Alan olla aivan epätoivoinen tilanteeseen. Ei tee mieli lähteä päivisin käymään missään, koska se on niin hankalaa hänen kanssaan. Oma pää hajoaa vain kotona ollessa ja olisihan se vauvallekin hyvä tottua.

Esikoisen kanssa vauva-aika ei ollut näin vaikea, mutta hän on erittäin tempperamenttinen ja hänen kanssaan on siinä puolessa ollut tekemistä. Aluksi en uskaltanut edes ajatella toista lasta, mutta ajattelin, että ei voi olla vaikeampi luonteeltaan kun esikoinen. Taisin odottaa sitä ns helppoa lasta, joka tyytyväisenä köllii sylissä. Toisin kävi, todella. Ehkäpä tämän kanssa on sitten helpompaa kunhan kasvaa. Tietysti on myös paha mieli, kun päivisin en pysty keskittymään esikoiseen paljoa :=(

Neuvoja tähän tuskin kellään on, mutta kohtalotovereitani kuulen mielelläni. Toki rakentavia neuvoja otan vastaan :=) Lähinnä halusin purkaa omaa oloani.

Kahden haastavan äiti


Kyse on synnynnäisestä temperamentista. Jälleen kerran luepa Liisa Keltikangas-Järvisen kirja "Temperamentti, ihmisen yksilöllisyys" löydät kirjasta takuuvarmasti oman lapsesi kuvauksen ja opit näin tuntemaan lapsesi paremmin ja myös suhtautumaan kun tiedät mistä kiikastaa.

Lapset voidaan karkeasti jakaa kolmeen tyyppiin, helppo, hitaasti lämpeävä ja vaikea. Sinulle on sattunut kaiketi vaikeatemperamenttinen lapsi tai ainakin kuvauksesi on kuin suoraan Keltikankaan kirjan sivulta 65.

Itselläni on sikäli kokemusta, että esikoiseni oli juuri kuvaamasi kaltainen lapsi vain sillä erolla, että hänen reakointinsa oli hillitympää, hän kitisi ei rääkynyt joten oma lapseni on hitaasti lämpeävä.

Mutta odotas vaan kun lapsesi hieman kasvaa niin hänestä sukeutuu ihana ja aivan erityislaatuinen persoona. Omani on jo yli kaksikymppinen ja hänen temperamenttinsa on ollut tunnistettavissa kaiken aikaa ja on yhä.

Pikkulapsiaika oli t-o-d-e-l-l-a raskasta mutta lapsen kasvaessa elämä tuli aina vain helpommaksi.
Mutta lue tuo kirja, olen varma, että se auttaa sinua ratkaisevasti.
 
Viimeksi muokattu:
Toivon sinulle voimia tuon vaiheen kanssa, epäilemättä se menee ohitse mutta eipä se tässä hetkessä lohduta...
Ainoa mikä tuli mieleen oli se että minun poikani nyt reilu 1v nukkuu sitä huonommin kaikki unet mitä enemmän on univelkaa. Siis jos on yliväsynyt niin menee päikkäritkin ihan pipariksi. Kunnon yöunien ja levon jälkeen taas nukkuu myös hyviä päikkäreitä. Se on vähän paradoksaalista. Jokatapauksessa tämän takia tulee mieleen että kannattakohan sen antaa vielä nukkua ne kolmannetkin päikkärit jos rähjää väsymystään. Meillä esim tämä 1v2kk nukkuu vielä kahdet päikkärit ja tarvitsee sen unen vaikka tuntuu että muilla on jo siirrytty yksiin.

Puhuisin kyllä neuvolassa ja hakisin apua. Tuosta tulee helposti paha kierre: univelkaa -> raivostuttaa -> lapsi vaistoaa hermostumisen -> lapsi on hermostunut -> ei nuku -> lisää univelkaa kaikille
Saisitte ehkä apua unikoulun kautta (meillä tehtiin lempeä unikoulu joka toimi) ja sitten saisit sinä esim sossun kautta hoitoapua siten että saat nukuttua (tai voi se hoitoapu olla ystävä/mummi tms jos on mahdollisuus). Satsaa ainakin siihen että itse saisit purkaa univelkaa, muuten et jaksa toteuttaa mitään uníkouluja saati jaksa kuunnella kitinääkään :)

Voimia paaaljon!!!
 
Toivon sinulle voimia tuon vaiheen kanssa, epäilemättä se menee ohitse mutta eipä se tässä hetkessä lohduta...
Ainoa mikä tuli mieleen oli se että minun poikani nyt reilu 1v nukkuu sitä huonommin kaikki unet mitä enemmän on univelkaa. Siis jos on yliväsynyt niin menee päikkäritkin ihan pipariksi. Kunnon yöunien ja levon jälkeen taas nukkuu myös hyviä päikkäreitä. Se on vähän paradoksaalista. Jokatapauksessa tämän takia tulee mieleen että kannattakohan sen antaa vielä nukkua ne kolmannetkin päikkärit jos rähjää väsymystään. Meillä esim tämä 1v2kk nukkuu vielä kahdet päikkärit ja tarvitsee sen unen vaikka tuntuu että muilla on jo siirrytty yksiin.

Puhuisin kyllä neuvolassa ja hakisin apua. Tuosta tulee helposti paha kierre: univelkaa -> raivostuttaa -> lapsi vaistoaa hermostumisen -> lapsi on hermostunut -> ei nuku -> lisää univelkaa kaikille
Saisitte ehkä apua unikoulun kautta (meillä tehtiin lempeä unikoulu joka toimi) ja sitten saisit sinä esim sossun kautta hoitoapua siten että saat nukuttua (tai voi se hoitoapu olla ystävä/mummi tms jos on mahdollisuus). Satsaa ainakin siihen että itse saisit purkaa univelkaa, muuten et jaksa toteuttaa mitään uníkouluja saati jaksa kuunnella kitinääkään :)




Kiitos kaikille tuesta ja hyvistä kommenteista.
Tuo kirja täytyy hakea lainaan, kiitos vinkistä. Jospa ymmärtäisin tuota esikoistakin paremmin :=)

Mutta tämä pienempi tapaus... Eilen illalla hänet saatiin viimein nukahtamaan klo 20, oli valvonut klo 15 saakka. Ensimmäinen yritys oli klo 19, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Klo 22 hän heräisi hirmuisella rääkynällä, maidolla saatiin rauhoittumaan, nälkä ei pienellä todellakaan ole. Mutta sitten nukkui 6.15 asti. Eli upeasti yö meni. Ennen ysiä päikkäreille kunnes taas heräsi puolen tunnin päästä. Tänään on ehdottomasti kolmien päiväunien päivä. Vaikka hän menee illlalla kuinka myöhään nukkumaan, tai nukkuu vähän pvällä, hän herää AINA ihan viimeistään klo 7 vaikka talo olisi hiljainen. Harvoin sinne asti nukkuu. Ja meillä nuo yöt eivät ole se varsinainen ongelma vaan nämä rikkonaiset päivät rääkynän kera. Hän nukkuu vuorokaudessa yhteensä n 12 tuntia suurinpiirtein sama kun 3 v esikoinen, ja se on vauvalle liian vähän. Eikä siinä mitään jos on vähäuninen, mutta kun on selkeesti jatkuvasti väsynyt, koska on jatkuvaa kiukkua... Tämä poika ei edes osaa kitistä vaan täysillä huudetaan ja itketään. Tempperamenttinen, aktiivinen ja erittäin utelias on tämäkin vauva, ei siitä mihinkään pääse. Se positiivinen ihana puoli on se, että näyttää myös iloisen puolensa täysillä; hyvin pienestä on nauraa räkättänyt ääneen.

Esikoinen on aina nukahtanut itsekseen yö- ja päiväunille ja alkoi nukkua täysiä öitä 6kk. Hänkin nukkui vähän päivisin, mutta meni iltaisin aina kiltisti nukkumaan. Pienempi on huutanut iltaisin ihan syntymästä asti, oli valvonut 2h tai 4h. Rutiinit ovat meillä selvät, joten ei voi siitäkään olla.

Ei tässä auta kun yrittää eteenpäin, ja toivoa, että tähän tulee jossain vaiheessa jotain tolkkua. Jaksamista paljon kaikille, jotka joutuvat edelleen heräilemään jatkuvasti öisin. Toivon todella, että meillä edes se vaihe on mennyttä...

Nyt antamaan pienelle lounasta, jotta voi kohta taas mennä puolen tunnin "päikkäreille".
 
Viimeksi muokattu:
Hei,

Saako pikkuinen tarpeeksi läheisyyttä kanssasi hereillä ollessaan, vai viekö esikoinen kaiken huomion? Nukkuuko paremmin, jos itse olet vieressä? Kokeile mennä puolen tunnin kuluttua nukahtamisesta vauvan viereen pötköttämään, jolloin olet paikalla, kun hän havahtuu. Rauhottuisiko näin paremmin jatkamaan unia? Tutti voisi myös auttaa, mutta jos ei halua, niin minkäs teet.

Meillä 7kk herää myös välillä ihan suoraan huutoon. Tällöin on selvä, että unet on jääneet kesken. Yleensä olenkin mahdollisuuksien mukaan "kytiksessä" vauvan vierellä heräämisen aikoihin, jolloin nostan tutin suuhun tai imetän ja tarvittaessa vielä heijaan uneen (tähän panostan max. 10 min, jos ei uni tule, niin ei sitten). Tuossa heräämisvaiheessa pitää tosiaan reagoida heti ensimmäiseen inahdukseen, sekunnin päästä alkaa huuto...
 
Oletko miettinyt, onko vauvalla kaikki muuten kunnossa?

Meillä allerginen 7 kk lapsi ja ennen kuin tajuttiin maitoallergia, lapsi oli itkuinen ja nukkui vain lyhyitä pätkiä kerrallaan. Nyt muut allergiaa aiheuttavat kiinteät ruuat saavat aikaan myös kitinää ja nukkumattomuutta. Iho-oireita ei allergioista ole ollut. Ja jos lapsi ei ole saanut mitään allergiaa aiheuttavaa, on paremmalla tuulella selkeästi ja nukkuu yöllä.
 
Minä ehdottaisin myös, että antaisit vauvan nukkua yöt vieressänne, jos se vaan on mahdollista. Meidän lapset ovat tuossa iässä syöneet vielä 2-3 krt yössä, joten se kyllä kuulostaa normaalilta, mutta päivisin hän on kuin olisi yliväsynyt.. Mitä jos hankkisit kantoliinan/ rintarepun ja pitäisit häntä päivisin siinä, silloin kun ei viihdy yksikseen. Samalla saisi kuitenkin jotain hommia tehtyä. Sitä en tiedä mistä repisit ajan esikoiselle??!!
 
Meillä 5 kk tyttö, joka jo jossain vaiheessa nukkui ihan ok (toki normaalit syömiset), mutta nyt on mennyt ihan sekoiluksi yöt. Tämä on varmasti joku vaihe (epäilen hampaita) eli siinä mielessä tilanne ei ole yhtään niin haastava kuin sulla. Voin vain kuvitella miten väsynyt ja turhautunut olet.

Mutta halusin kommentoida tuosta viereen nukuttamisesta, että meillä tyttö on alusta asti nukkunut paljon pidempiä pätkiä, kun on ollut samassa sängyssä. Eli kun nukkuu vieressä, niin havahtuu toki hereille varmaan ihan yhtä monta kertaa kuin omassakin sängyssä, mutta kun huomaa/vaistoaa samantien, että äiti on vieressä, niin nukahtaa itsekseen takaisin ilman kutsuhuutoja tai kitinää. Salaisuus lienee juuri siinä, että vauva ei ehdi herätä täysin valveille, vaan rauhoittuu puoliunesta takaisin syvään uneen, kun ei tarvitse testata, että tuleehan se äiti kun huudan...

Meillä ei kuitenkaan harrasteta tätä yhdessä nukkumista jatkuvasti siitä syystä, että minä nukun todella kevyesti vauvan vieressä. Herään jokaiseen tuhinaan ja kyljen kääntämiseen. Ja koska jossain vaiheessa tyttö jo osasi nukkua rauhallisesti omassa sängyssä (meidän sängyn vieressä tosin), niin en halua häntä nyt opettaa nukkumaan samassa sängyssä, ettei siitä tavasta pois opettelu taas aiheuta uutta huonon nukkumisen vaihetta...toiveissa olisi saada tyttö omaan huoneeseen jossain vaiheessa, kun nää yöt taas rauhoittuu, koska mä tosiaan herään ihan jokaiseen huokaukseen ja univelka on jo nyt aika kova, vaikka vain yksi lapsi hoidettavana.

Mutta ehkä tota kannattaa kokeilla, jos ette ole vielä kokeilleet ja kantoliinailukin päivisin on monia auttanut.
 
Mullaki tuli heti ensimmäisenä mieleen allergia, just sellanen joka ei aiheuta iho-oireita, pulauttelua tai muita selviä merkkejä. Maito taitaa olla yleisin, viljat, jotkut lisäaineet. Mä en voinu juoda kahvia koko imetysaikana (1,5v) koska lapsen "temperamentti" muuttu ku taikaiskusta pari tuntia kahvin jälkeen. Juuri sellasta selittämätöntä levottomuutta, kitinää, itkua, huutoa, nukkumista pikku pätkissä. Oli niin sietämätöntä että mieluummin luovuin kahvista ku elin sen kanssa.

Toivottavasti selviäis mikä teillä on vaiva. Jos se on allergiaa tai muuta yliherkkyyttä niin siihen ei kantoliinat ja muut auta. Mut toki niitäki kannattaa kokeilla. Ja vieressä nukkumistaki.
 
Ilmeisesti olette jo lääkärissä käyneet. Kuulostaa vaan niin tutulta tuo huutaminen ja lyhyet unet...
Ystävän vauvalla epäillään refluksiotautia. Selvittäkää sekin asia. On tosi kurja pienelle vauvalle!
Maito kun nousee ylös joka syötön jälkeen, niin korventaa varmasti ruokatorvea. Ja mitä muuta se tekeekään. Refluksitaudin kanssa on kuulemma yleistä ruoka-allergiat. Tsemppi ja jaksamista! Toivon teidän puolesta, että menee ohi ja nopsaan!
 
Ilmeisesti olette jo lääkärissä käyneet. Kuulostaa vaan niin tutulta tuo huutaminen ja lyhyet unet...
Ystävän vauvalla epäillään refluksiotautia. Selvittäkää sekin asia. On tosi kurja pienelle vauvalle!
Maito kun nousee ylös joka syötön jälkeen, niin korventaa varmasti ruokatorvea. Ja mitä muuta se tekeekään. Refluksitaudin kanssa on kuulemma yleistä ruoka-allergiat. Tsemppi ja jaksamista! Toivon teidän puolesta, että menee ohi ja nopsaan!


Kiitos kaikille kommenteista! Olin kokonaan unohtanut kirjoittamani viestin noin vuosi sitten, raskaita aikoja silloin elettiin... Lääkärissä kävimme useasti, mutta mitään vaivaa ei koskaan löytynyt. Nyt poika on 1v8kk. Yöt rauhoittuivat pääosin hänen ollessaan reilun vuoden vanha. Kun poika oli reilu 10kk saimme neuvon siirtyä yksiin päikkäreihin Aluksi oli ihan hirveää, koska poika nukkui aina lyhyet yöunet ja heräsi klo 5, ja oli aivan kuitti koko päivän. Mutta pikkuhiljaa kikka tepsi ja yöt rauhoittuivat merkittävästi.

Poika on edelleen todella tempperamenttinen; jo yksivuotiaana raivostuessaan hyppii tasajalkaa ja heittäytyi maahan. Tämä jatkuu edelleen, ja olenkin päätynyt siihen, että suurelta osin nukkumisongelmiin on täytynyt vaikuttaa myös vahva tempperementti. Päivärutiinien täytyy olla todella selkeät ja samat, silloin päivä on hänen kanssaan helpompi Onneksi elämä on helpottanut tämän pienen ihmisen kanssa, näin jälkeenpäin ajatellen olin jo todella uupunut. Olen nyt molempien lasten kanssa kotona, ja ihanaa ja etuoikeutettuakin tämä on, mutta kyllä toisaalta jo odotan töihipaluuta.

Jos kukaan teistä kohtaa samanlaisia ongelmia, pyytäkää apua, ja tehkää kaikkenne, jotta pääsette itse välillä huilimaan. Tsemppiä kaikille!!!
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä