ongelmana siivottomuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoli lapsista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huoli lapsista

Vieras
perheessä on isä, äiti ja kolme alle kouluikäistä lasta ja kaksi murrosikäistä. molemmat vanhemmat ovat kotona ja yrittävät selviytyä arkipäivästä. olen nähnyt vuosien mittaan, että kotona on aina siivotonta, kaikki astiat tiskaamatta, ruoanjätteet pöydillä, puolittain syödyt ruokakattilat pahimmillaan paksun homekerroksen peitossa, ruoan laitto mitä sattuu, petit petaamatta, pyykit pitkin lattioita ja lajittelematta, kaapit täynnä rojua. Kuvittelisi, että pahimmassa tapauksessa on kyseessä päihdeongelmaisten koti. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, koska kukaan ei tupakoi eikä käytä alkoholia ja huumeita. Perheessä on vähän rahaa, mutta siitä huolimatta "turhia" ostoksia tehdään jatkuvasti postimyynnistä yms. Lasten ulkoiluttaminen on retuperällä, koska aina joku on sairas tai "ei huvita". Olen huolissani suloisista lapsista, koska toivoisin heille järjestyneempää elämää. Voiko kyseessä olla adhd? ja mitä asialle pitäisi tehdä?
 
selvähän on että perhe tarvitsee apua... tiedän itse vastaavan perheen, eikä siihen ole helppo puuttua... tietty voi soittaa vaik lastenvalvojalle soskuun ja puhua hänelle asiasta... vaikka ihan nimettömänä... lapsille olisi varmasti parempi asua ns normaalissa kodissa. ja varmaan tämäkin perhe sen voisi tarjota, jos siihen olisi apua tarjolla. ovatko vanhemmat itse kommentoineet siivottomuuttaan? tajuavatko edes, kuinka pahaksi tilanne on mennyt? kehtaavatko isommat tuoda kavereita kotiinsa? tsemppiä sulle, ei ole helppoa puuttua tuollaiseen asiaan! :hug:
 
Kuin minun lapsuuden koti :) Sillä erotuksella että me oltiin ulkona aina kuin sää salli eikä osteltu turhuuksia. Ja kyllä meillä oli onnellinen lapsuus. Harvoja kavereita kehdattiin kotiin viedä, mutta meistä oli muutenkin kiva mennä kavereiden luo leikkimään.
En usko että niitä lapsia sieltä tarvitsisi heti olla huostaanottamassa, mutta kunnalta/kaupungilta voisi saada siivous tai kodinhoitoapua. Vai onkohan siltäkin osa-alueelta jo määrärahat loppu.. :/
 
Kuulosti tosiaan aika tutulta. Kotini on maalla, ja siellä saa eläimet ja ihmiset tulla ja mennä miten tykkää. Pienempänä se ei haitannut, mutta nyt aikuisena vähän hirvittää mennä kotiin kun joka paikka on sekaisin ja keittiössä saa miettiä mihin uskaltaa leipänsä laskea ettei saa mitään mahapöpöä.

Ikinä ei mitään löydä ja kaikki on hukassa. Kieltämättä vähän hävettää viedä miestä kyläilemään meille, mutta nyt 10 vuoden aikana on kait tottunut siihen epäsiiteyteen. Kaikista ärsyttävintä on että isä polttaa sisällä. Talvella ilma on järkyttävän tunkkainen, kesällä onneksi pidetään ovet ja ikkunat auki ympäri vuorokauden.

Hyviä puolia on ainakin se että ikinä ei olla pikkuveljen kanssa kärsitty allergioista ja elämän aikana olleet vatsatauditkin on laskettavissa yhden käden sormilla. Minusta on tullut todella tarkka siisteyden kanssa, pidän välillä kämppää kliinisen siistinä. Veli on taas perinyt enemmän sitä huithapeli- asennetta kotoa.

Niin, ruokaa ja rakkautta meille lapsille riitti vaikka ulkoiset puitteet eivät ihan tiptop- kunnossa olleet. En siis olisi kovin huolissani jos lapset ovat terveitä. Vähän kyllä arveluttaa se, että jos eivät ulkoile :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.04.2006 klo 10:56 huoli lapsista kirjoitti:
perheessä on isä, äiti ja kolme alle kouluikäistä lasta ja kaksi murrosikäistä. molemmat vanhemmat ovat kotona ja yrittävät selviytyä arkipäivästä. olen nähnyt vuosien mittaan, että kotona on aina siivotonta, kaikki astiat tiskaamatta, ruoanjätteet pöydillä, puolittain syödyt ruokakattilat pahimmillaan paksun homekerroksen peitossa, ruoan laitto mitä sattuu, petit petaamatta, pyykit pitkin lattioita ja lajittelematta, kaapit täynnä rojua. Kuvittelisi, että pahimmassa tapauksessa on kyseessä päihdeongelmaisten koti. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, koska kukaan ei tupakoi eikä käytä alkoholia ja huumeita. Perheessä on vähän rahaa, mutta siitä huolimatta "turhia" ostoksia tehdään jatkuvasti postimyynnistä yms. Lasten ulkoiluttaminen on retuperällä, koska aina joku on sairas tai "ei huvita". Olen huolissani suloisista lapsista, koska toivoisin heille järjestyneempää elämää. Voiko kyseessä olla adhd? ja mitä asialle pitäisi tehdä?

Asumme kolmisin, minä ja kaksi lastani ja kotimme on yleensä kuin pommin jäljiltä...haluaisin asua siistissä kodissa, mutta vaikka siivoilenkin koko ajan hissukseen niin mikään ei auta..kaksi terminaattoria tulee lelulootan kanssa perässä ja levittää tavaraa sitämukaa kun mä siivoan.
Ja vaatteita. Ja tietysti kun useimmiten on niin väsynyt iltaisin, kotiin tullessa, niin ei jaksa aina olla neuvomassa lapsia että "mihis ne ulkovaatteet kuuluu" jne. Lattiassa kun on kummaa vetovoimaa... B)
Ja tavaraa yritän vähentää koko ajan ja vaikkei uutta kannetakaan kaksin
käsin kaupasta, niin en mä ymmärrä miksei noi tavarat häviä....
Muruja ja pölyä lattiat täynnä...noooh..jos vaikka viikonloppuna B)
 

Yhteistyössä