Ongelmana katkeroitunut mies

["vieras"]

Ollaan oltu nyt yli 10 vuotta yhdessä. Mies oli koulukiusattu yläasteella, mistä on n.15 vuotta aikaa. Joka päivä tän 10 vuoden ajan mies on puhunut että tekee mieli tappaa ne tyypit ja että jos näkee heidät pimeällä kujalla, niin puukottaa hengiltä jne.

Kerran nähtiin baarissa yksi kiusaaja, joka sattui olemaab mun kaverin kaveri (miespuolinen kyllä). Menin humalassa jututtamaan ja vaadin anteeksipyyntöä. Hän pyysi mun mieheltä anteeksi ja tarjosi oluen. Mies sanoi tälle ihmiselle: "Ei se mitään, se on ollutta ja mennyttä. Kuka nyt menneitä muistelee?" ja kun henkilö poistui, mies raivosi: "V*ttu olis pitäny hakata se tohon paikkaan!". Siitä on nyt n. 8 vuotta ja edelleen mies sitä muistelee ja hokee että "olis pitäny hakata".

Terapiaan ei suostu, kun "ei ole mitään ongelmaa mistä puhua". Ei suostu myöntämään että on katkera. Hokee usein miten tyytyväinen on sitten kun kiusaajat makaavat haudassa ja että on valmis istumaan vaikka loppuelämänsä vankilassa.

Mä olin teininä aika agressiivinen, kun mun isäpuoli hakkasi kun olin pieni. Kahdesta pahoinpitelystä istuin sovittelussa. Ne ajat on ollutta ja mennyttä, mutta mun mies tietää niistä. Osaan nykyään hillitä itseni ja selvitän asiat puhumalla. Tämän aion opettaa meidän lapselle, mutta mies on sitä mieltä että tytön pitää olla yhtä agressiivinen kuin mä oon ollut, ettei häntä kiusata.

Voiko koulukiusaaminen oikeasti katkeroittaa noin pahasti ja aiheuttaa noin pahoja traumoja? Tiedän että fyysistä kiusaamista ei ollut, vaan ihan vaan "homottelua", mutta miehellä ei ole ollut elämässä muita vastoinkäymisiä, mä taas olen meinannut päästä hengestäni, ollut pedofiilin uhri jne. Mies ei tunnu tajuavan ongelmien mittasuhteita.

 

["vieras"]

Totta hemmetissä se voi katkeroittaa noin pahasti! Ajaa ihmisiä tuhoamaan itsensä, jos ei asiaa osaa käsitellä.
Miehesi tarvitsee nyt jutteluapua ammattilaiselta.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";25311649]Totta hemmetissä se voi katkeroittaa noin pahasti! Ajaa ihmisiä tuhoamaan itsensä, jos ei asiaa osaa käsitellä.
Miehesi tarvitsee nyt jutteluapua ammattilaiselta.[/QUOTE]

Miten saan hänet suostumaan terapiaan, kun ei suostu myöntämään ongelmaa?

 

[Miiska]

Sulla ihan fiksut ajatukset lapsenkasvatuksen suhteen. Olisin kyllä huolissani miehestäsi, voitko ottaa yhteyttä psykologiin ja pyytää ihan vain konsultaatiota jos osaisi antaa jotain vinkkiä? Parasta kyllä olisi jos saisit miehesi puhumaan noista ajatuksistaan ammattiauttajalle.

 

[dddd]

Koulukiusaaminen ja muut traumatisoivat tapahtumat voivat vaikuttaa monella ja syvällä tavalla psyykeeseen.
Jos asiat on käsittelemättä, ongelmat kielletään (suojakeino) jne. niin totta hitossa siinä katkeroituu yksi jos toinenkin. Syvällä sisimmässä on varmasti paljon vihaa... ja ehkäpä surutyön kautta pääsisi eteenpäin... se kuitenkin vaatisi ongelmien jonkin asteista myöntämistä, jotta avunhaku onnistuisi...

Terapia voisi auttaa mutta se vaatii omaa halua, sitoutumista ja voi olla hyvinkin vaikeaa, pitkäkestoista jne.
Joitain jälkiä voi jäädä eli ihminen ei välttämättä koskaan pääse kaikista traumoistaan ja arvistaan mutta voi oppia elämään niiden kanssa. Se on kuitenkin surullista, koska siihen liittyy usein tuskaa menetyksistä kuten terveestä psyykestä..

On vaikea saada toista hoitoon, eikä toista voi pakottaa. Toinen ei ehkä ole valmis.
Se mitä voit tehdä on oman elämäsi hallinta.

 

["hmm"]

no ilmiselvästikkin voi katkeroiduttaa, onhan sinulla siellä todiste siitä. oudon voimakasta vaan on. itsekin fantasioin koulukiusaajieni tappamisesta mutta asia ei vainoa minua päivittäin, vain jos syystä tai toisesta koulukiusaaja tulee mieleeni.

 

[Data]

Vaikuttaa että kiusaaminen tai joku muu on saanut miehesi ajattelemaan että hän ei saa olla heikko. Terapiaan meneminen olisi hänen mielestään heikkoutta kuten ongelmien myöntäminen. Jatkuva homottelu on saattanut saada tämän aikaan, korostaahan hän miehisyyttään ja voimiaan uhoamalla tappavansa entiset kiusaajansa. Tuskin hän haluaa myöntää itsellekään heikkouttaan.

Nyt hänet pitäisi saada ymmärtämään että ei ole heikkoutta hakea apua muilta.

 

[ap.]

Vaikuttaa että kiusaaminen tai joku muu on saanut miehesi ajattelemaan että hän ei saa olla heikko. Terapiaan meneminen olisi hänen mielestään heikkoutta kuten ongelmien myöntäminen. Jatkuva homottelu on saattanut saada tämän aikaan, korostaahan hän miehisyyttään ja voimiaan uhoamalla tappavansa entiset kiusaajansa. Tuskin hän haluaa myöntää itsellekään heikkouttaan.

Nyt hänet pitäisi saada ymmärtämään että ei ole heikkoutta hakea apua muilta.

Onko se homottelu sitten miehelle niin rankkaa? En osannut ollenkaan ajatella. Mua on kyllä huoriteltu, mut mä olen vaan huutanut jotain tyyliin "Ikinä en ole maksua ottanu" tai "Jätit viime yönä maksamatta" tms. Mä osaan kyllä pistää haukkujat hiljaiseksi ja oon aina suhtautunut huumorilla.

 

[fffffg]

ap, ihmiset reagoi eri tavalla. Meidän luonne, temperamentti, lapsuus, ympäristö, perimä... ne kaikki vaikuttaa... Ollaan erilaisia ja saatetaan reagoida eri tavoin. Jotain ei hetkauta pätkääkään muiden sanomiset tai heittää takaisin, kun taas joku toinen voi murentua ja syyllistyä, joku taas vihastua ja suuttua oikein kunnolla. Jotkut reagoi todella voimakkaasti, jotkut ei sitten millään.

Myös kyky selvitä ongelmista vaihtelee...

 

[mietin vaan]

oletko ihan varma, ettei miehesi taustalta löydy isompia mörköjä kuin pelkkä koulukiusaaminen? Hän ei välttämättä suostu niitä muistelemaan eikä sinullekaan kertomaan, tai ei edes niitä muista.

En minäkään tuota ihan pelkkänä katkeruutena osaa pitää.

 

[Data]

ap, ihmiset reagoi eri tavalla. Meidän luonne, temperamentti, lapsuus, ympäristö, perimä... ne kaikki vaikuttaa... Ollaan erilaisia ja saatetaan reagoida eri tavoin. Jotain ei hetkauta pätkääkään muiden sanomiset tai heittää takaisin, kun taas joku toinen voi murentua ja syyllistyä, joku taas vihastua ja suuttua oikein kunnolla. Jotkut reagoi todella voimakkaasti, jotkut ei sitten millään.

Myös kyky selvitä ongelmista vaihtelee...

Tämä on totta.

 

[ap.]

ap, ihmiset reagoi eri tavalla. Meidän luonne, temperamentti, lapsuus, ympäristö, perimä... ne kaikki vaikuttaa... Ollaan erilaisia ja saatetaan reagoida eri tavoin. Jotain ei hetkauta pätkääkään muiden sanomiset tai heittää takaisin, kun taas joku toinen voi murentua ja syyllistyä, joku taas vihastua ja suuttua oikein kunnolla. Jotkut reagoi todella voimakkaasti, jotkut ei sitten millään.

Myös kyky selvitä ongelmista vaihtelee...

Tottakai, tiedän sen. Ja tiedän että mun rankat kokemukset on auttaneet mua selviytymään. Nämä miehen traumat ja katkeruus rasittaa mua henkisesti ja tuntuu että ne hänen kokemukset hallitsee meidän koko perheen elämää enemmän kuin mun mitkään kokemukset.

Mies oli kotihoidossa 6-vuotiaaksi ja on aina ollut todella epäsosiaalinen, yksinäinen ja sulkeutuva. Ehkä luonteeltaankin sellainen että reagoi asioihin paljon herkemmin.

Joskus kun juteltiin ja ehdotin miehelle terapiaa, hän totesi: "En haluu puhua tuntemattomille ja tässähän mä puhun sulle". Sanoin että hyvä että puhuu edes mulle, että edes jollekin puhuu, mutta mä en voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla. Äidilleenkin sai kerran humalassa kerrottua, äitinsä järkyttyi ja ihmetteli miten ei ole tiennyt mitään. Eipä olis voinutkaan tietää kun mies oli aina omissa oloissaan.

 

[keittiöpsykologi]

Mies käyttää tuota koulukiusaamista tekosyynä ja selityksenä epäonnistumisiinsa ja kaikkiin elämänsä epäkohtiin?? Ehkä miehesi on epäsosiaalisen luonteensa vuoksi joutunut koulukiusatuksi, mutta miehesi päässä asia onkin kääntynyt niin, että koulukiusaaminen on tehnyt hänestä vetäytyvän ja juron. Vähän samaan tyyliin kuin ylipainoinen syyttää liikakilojaan kaikesta epäonnistumisestaan. Sisimmässään miehesi tietää, että ne koulukaverit eivät ehkä olekaan hänen elämäänsä pilanneet siinä määrin kuin hän antaa ymmärtää kaikille muille. Tästä syystä myös se kohtaaminen baarissa kääntyi lopulta vain uhoamiseksi tyyppien selän takana, eikä mies ole halukas menemään terapeutin vastaanotolle. Ehkä niistä koulukiusaajista on tullut jonkinlainen kanava purkaa agressioita, ei fyysisesti mutta henkisesti.