Ongelma siskon kanssa :( Auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haikea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

haikea

Vieras
Siskolla on lähes suurperhe... Neljä lasta. He rakentavat taloa ja sisko käy välillä vähän töissä ja välillä vähän opiskelee. Tekee siis ihan hirveästi kaikkea kokoajan. Aina sukujuhliin ja pinempiinkin suvun tapaamisiin kokkaa ja leipoo. Käy salillla muutaman kerran viikossa. Lapset ovat kotihoidossa.

Itselläni on yksi pieni lapsi, eikä edes miestä. Sisko ei koskaan ihan suoraan mitään sano, mutta jotenkin saan sen kuvan, että pitää mua vähän laiskana :( Opiskelen, mutta aika rennolla tahdilla. Lapsi on kotihoidossa, "mutta sullahan on vain yksi". Jos otan päivällä päiväunet ja sitten lähdemme lapsen kanssa vaikka ostoskeskukseen rentoutumaan niin sisko naureskelee, että olinpa aikaansaava tänään, tulee varmaan huomenna todella kiire! Sitten kertoo mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Ja mulle tulee sellainen olo, että pitäis jotenkin tehdä enemmän ja olla enemmän.

Muihin letkautuksiin kuuluu myös mm se, ettei hän koskaan alentuisi työskentelemään sillä alalla tai sillä palkalla mitä minä teen (nyt olen siitä työstä siis hoitovapaalla)

Minua harmittaa, koska olemme monella tavoin hyvin läheisiä. En vaan jaksa sitä, että jatkuvasti joudun arvostelun kohteeksi mm siksi, että "roikun palstalla kaikki illat" (no helvetti, mulla ei ole miestä kenen kanssa viettää aikaa lapsen mentyä nukkumaan...!!) "teen liian vähän päivisin" (ihan itse olen halunnut, ettei elämä ole ainaista juoksemista ja stressiä ja kiirettä. mitä vikaa siinä on?!?!)

Mankuu minua kokoajan lapsenvahdiksi kun minullahan on niin helppo elämä eikä minulla ole miestä joka kaipais yhteistä aikaa niin mikäs mua estää olemasta lapsenvahtina 3-4 iltaa kuukaudessa. Olen yrittänyt jämäköityä ja nykyään kieltäydynkin usein koska en halua kokoajan vahtia hänen lapsiaan, mutta saan siitä sitten nyrpistelyä ja piikittelyä kiitokseksi, että silti joskus suostun.

Mitä tekisitte mun tilanteessa? En haluaisi menettää hyvää ystävää, siskoani, mutta en pitkän päälle jaksa tätä. Joskus olen yrittänyt jotain asiasta puhua, mutta ei tunnu mikään minun sanomani pysyä siskolla paria päivää pitempää päässä.
 
Tosta sun tekstistä särähti mun korvaan eniten noi "olemme monella tavoin hyvin läheisiä" ja "En haluaisi menettää hyvää ystävää, siskoani"!!! Noi jutut ei sitte niin millään tavalla sopinu tohon tekstiin jossa muuten ainoastaan haukuit siskoasi! Tunnetko kenties itsekkin syyllisyyttä siitä ett olet laiska???
 
Jos olet itse valinnut oman elämäntyylisi, niin miksi olet niin herkkä toisten mielipiteille? Sinusta on hyvä näin, ja sillä selvä. Voit sen siskollesikin sanoa. Ongelmansa kullakin: ehkä hän ei osaa ottaa rennosti, vaikka haluaisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tosta sun tekstistä särähti mun korvaan eniten noi "olemme monella tavoin hyvin läheisiä" ja "En haluaisi menettää hyvää ystävää, siskoani"!!! Noi jutut ei sitte niin millään tavalla sopinu tohon tekstiin jossa muuten ainoastaan haukuit siskoasi! Tunnetko kenties itsekkin syyllisyyttä siitä ett olet laiska???

Laiska :D Heh. No siltä se tosiaan tuntuu kun on tuollaisen superihmisen läheisyydessä paljon, mutta kun hetkeksi asetun tilanteen ulkopuolelle, ymmärrän, että totaaliyhärinä ja opiskelijana olo on ihan tarpeeksi. Mun ei tarvitse haalia tekemistä ympärilleni muille näyttääkseni. Tämä on mun elämä, eikä mun tarvitse kerätä stressiä siitä, että se ei ole jollekulle muulle tarpeeksi näyttävä tai vauhdikas.

En kertonut kaikkea mitä meillä on siskon kanssa yhteistä ja kaikkia hänen hyviä puoliaan sillä ne eivät ole minulle mikään ongelma. Puhuin siis ainoastaan meidän välejä hiertävästä asiasta, tiivistäen ytimekkäästi pariin lauseeseen sen tosiasian, että meillä on myös hauskaa yhdessä ja hän on minulle tärkeä. Meillä on samanikäisiä lapsia ja vietämme senkin takia jonkun verran aikaa yhdessä.
 
Yritä jutella siskosi kanssa. Sano ihan suoraan, että sua loukkaa sen kommentit. Kaikki ei ole (eikä tarvitse olla ) yhtä energisiä. Elät omaa elämääsi ja sinulla on oikeus elää se omien toiveittesi mukaan.
 
Yritä jutella siskosi kanssa. Sano ihan suoraan, että sua loukkaa sen kommentit. Kaikki ei ole (eikä tarvitse olla ) yhtä energisiä. Elät omaa elämääsi ja sinulla on oikeus elää se omien toiveittesi mukaan.
 
Mun siskoni on samantyyppinen kuin ap:n sisko. Koko ajan suorittamassa jotain. Hän polttikin sitten itsensä loppuun ja oppi vähän hellittämään. Onneksi häntä on siunattu maailman toiseksi ihanimmalla miehellä, joka pitää vauhdin nyt kohtuullisena.

Jotkut hakevat hyväksyntää ja olemassaolonsa oikeutusta jatkuvalla tekemisellä. Tietty paljon myös luonne- ja temperamenttikysymyskin.
 
Laiskalta kuulostit ihan oikeasti. Ei elämä ole tuollaista kun luulet sen olevan. Ehkä sinun pitää hyväksyä siskosi myös aikaansaavana ihmisenä ja jopa välillä hoidella sen lapsia. Sekin kuuluu elämään ja ei varmasti ole sinun laatuajasta hirveästi annettu. Sitä on rakkaus ja oikea välittäminen ei se että poimitaan vaan ne parhaat puolet itselle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja malla:
Ostoskeskukseen rentoutumaan? Täh?

Sori, mutta ton jälkeen mua ei enää kiinnostanut.

No siis syömään, lasten leikkipaikalle jne. En minä nyt joka päivä sellaista, mutta joskus on sellainenkin päivä :) Miksi ei kiinnosta? Onko shoppailu nyt niin kauhean kiellettyä kun olen joskus lapsen mennyt tekemään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja piiukka:
Laiskalta kuulostit ihan oikeasti. Ei elämä ole tuollaista kun luulet sen olevan. Ehkä sinun pitää hyväksyä siskosi myös aikaansaavana ihmisenä ja jopa välillä hoidella sen lapsia. Sekin kuuluu elämään ja ei varmasti ole sinun laatuajasta hirveästi annettu. Sitä on rakkaus ja oikea välittäminen ei se että poimitaan vaan ne parhaat puolet itselle!

:o Mutta kyllähän mä hoidankin! En vain joka viikonloppu jaksaisi muistutuksia siitä, että minä olen epäonnistunut yh ja minun pitää auttaa muita ylläpitämään parisuhteitansa koska eihän minulla muita suunnitelmia voi olla. Jos edes joskus tämä lastenhoitohomma toimisi toiseenkiin suuntaan :( Minulla ei ole miestä kenelle lapsi jättää jotta voisin opiskella rauhassa (nyt opiskelen sitten öisin lähinnä) tai olla hetken rauhassa. Aina jos pyydän hoitoapua, saan kuulla miten hänellä olisi tärkeämpääkin tekemistä. En sitten enää viitsi pyytää, kun sitä niin harvoin sain ja silloin hinta oli korkea. Luulisi hänen arvostavan sitä, että joku ylipäätänsä suostuu hoitamaan neljää lasta kerrallaan, edes kerran kuussa. Mutta ei, mikään ei riitä :(

Tuntuu siltä, että minä autan ja autan ja autan ja olen käytettävissä, mutta se ei oikein toimi toiseen suuntaan. Onhan hän joskus auttanut, mutta lähinnä ennen kun lapset tulivat elämäämme. Mitä enemmän hänellä on elämässänsä tekemistä, sitä vähemmän hän tuntuu välittävän minun kuulumisistani tai jaksamisestani. Minun kuitenkin pitäisi olla kokoajan häntä auttamassa ja voivotella miten häntä väsyttää jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun siskoni on samantyyppinen kuin ap:n sisko. Koko ajan suorittamassa jotain. Hän polttikin sitten itsensä loppuun ja oppi vähän hellittämään. Onneksi häntä on siunattu maailman toiseksi ihanimmalla miehellä, joka pitää vauhdin nyt kohtuullisena.

Jotkut hakevat hyväksyntää ja olemassaolonsa oikeutusta jatkuvalla tekemisellä. Tietty paljon myös luonne- ja temperamenttikysymyskin.

Mä pelkään joskus, että sisko palaa loppuun, mutta monta vuotta jaksanut tuollasta rumbaa vielä toistaiseksi :( Itse en jaksaisi ja nautin siitä, että voin viettää rauhassa aikaa lapseni kanssa. Voimme esimerkiksi tehdä ruokaa yhdessä, minun ei tarvitse komentaa lasta pois keittiöstä jotta saisin ruoan tehtyä "tehokkaammin", ilman lasten häsläilyjä. Pidän siitä, että voin käydä avoimessa päiväkodissa, lähteä vaikka uimaan lapsen kanssa tms. Nämähän ovat siskon perheessä täysin mahdottomia asioita toteuttaa.
 
Meidän suvussa "pitää" myös olla koko ajan ahkera. Ahkeruus on ihmisarvon mitta, ja siitä kilpaillaan. Siksi olen ottanut välimatkaa. En kylläkään ole laiska, mutta en jaksa että niskaani huohotetaan. Käyn kyllä auttamassa sukulaisia, jos ehdin. Enpä osaa neuvoa muuta kuin että otat sopivasti välimatkaa, äläkä kerro kaikkia ostosjuttuja yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tosta sun tekstistä särähti mun korvaan eniten noi "olemme monella tavoin hyvin läheisiä" ja "En haluaisi menettää hyvää ystävää, siskoani"!!! Noi jutut ei sitte niin millään tavalla sopinu tohon tekstiin jossa muuten ainoastaan haukuit siskoasi! Tunnetko kenties itsekkin syyllisyyttä siitä ett olet laiska???

Laiska :D Heh. No siltä se tosiaan tuntuu kun on tuollaisen superihmisen läheisyydessä paljon, mutta kun hetkeksi asetun tilanteen ulkopuolelle, ymmärrän, että totaaliyhärinä ja opiskelijana olo on ihan tarpeeksi. Mun ei tarvitse haalia tekemistä ympärilleni muille näyttääkseni. Tämä on mun elämä, eikä mun tarvitse kerätä stressiä siitä, että se ei ole jollekulle muulle tarpeeksi näyttävä tai vauhdikas.

En kertonut kaikkea mitä meillä on siskon kanssa yhteistä ja kaikkia hänen hyviä puoliaan sillä ne eivät ole minulle mikään ongelma. Puhuin siis ainoastaan meidän välejä hiertävästä asiasta, tiivistäen ytimekkäästi pariin lauseeseen sen tosiasian, että meillä on myös hauskaa yhdessä ja hän on minulle tärkeä. Meillä on samanikäisiä lapsia ja vietämme senkin takia jonkun verran aikaa yhdessä.

Juu on tuossa sulle duunia kylliksi! Sano siskolles että sulla on henkisesti rankempaa kun ei voi jakaa elämäänsä kumppanin kanssa, joten otat sitten tuon työpuolen rennommin.

Toisaalta, mikä tulee tuohon siskon lasten vahtimiseen, niin saathan välillä itsekin häneltä vastaavaa, eli ottaa sun lapsen välillä sit heille, kun "eihän se viides siinä nyt enää missään tunnu"? Lapset on serkuksia, ja etenkin sinun ainokaisellesi on suuri rikkaus että saa serkuista itselleen elämänmittaisia ystäviä, siksi kannattaa kyllä olla tekemisissä!
 
Ei sinulla ole mitään velvollisuuttaa hoitaa siskosi lapsia muutoin, kun silloin kun itse haluat. Jokainen valitsee oman elämänsä ja tekee mitä lystää. Itse valitsisin sinun rauhallisen elämän.

Siskosi saattaa olla sinulle vaikka kateellinen ja yrittää vähän lytätä sinua. Saat kuitenkin elää lapsesi kanssa todella vapaata elämää. Siskollasi on oikeasti kiire elämässä monen lapsen, talon, töiden ja opintojen kanssa.

Nauti vain ap elämästäsi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu on tuossa sulle duunia kylliksi! Sano siskolles että sulla on henkisesti rankempaa kun ei voi jakaa elämäänsä kumppanin kanssa, joten otat sitten tuon työpuolen rennommin.

Toisaalta, mikä tulee tuohon siskon lasten vahtimiseen, niin saathan välillä itsekin häneltä vastaavaa, eli ottaa sun lapsen välillä sit heille, kun "eihän se viides siinä nyt enää missään tunnu"? Lapset on serkuksia, ja etenkin sinun ainokaisellesi on suuri rikkaus että saa serkuista itselleen elämänmittaisia ystäviä, siksi kannattaa kyllä olla tekemisissä!

Saan aina jotenkin niin nyrpeän vastaanoton kun asiasta kysyn :( Siksi olen ehkä vähän lopettanut jo kyselemisen. Minähän hoidan niitä kaikkia hoitaessani hänen lapsiaan, mutta hänellä on jo ilmeisesti tarpeeksi omissaan. Ja kun hänellä olisi aina justiinsa jotain tärkeätä tekemistä. Haluaisin mielelläni että juuri siskoni lastani joskus hoitaisi, sillä hän on lapselleni hyvin tärkeä. Ihan pienestä asti ollut niin, kun ollaan niin paljon oltu tekemisissä. En mielelläni jätä lasta hoitoon kenellekään, mutta siskooni luotan siinä mielessä paljon. Ja tykkää lapsi serkuistaankin todella paljon, puhuu heistä paljon ja haluaa nähdä heitä. Kun hänellähän ei ole sisaruksia eikä näillä näkymin vähään aikaan tulossakaan.

Ehkä yritän rohkaistua ja pyydän taas vastavuoroisesti häntä auttamaan joku päivä :) Ja yritän valmistautua etten ota niin itseeni jos hän kieltäytyykin tai sanoo jotain ajattelematonta.
 

Yhteistyössä