On todella hankalaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana nyt

Vieras
Nimittäin meidän ystäväpariskuntamme erosi ja me yritämme nyt luovia siinä välissä, jatkaa ystävyyttä kummankin kanssa mutta ns. uusilla säännöillä.

Ensinnäkin on hankalaa, kun kumpi tahansa saattaa "tilittää" jotain asiaa minulle tai miehelleni. Eli monista jutuista tulee kuultua vähän molempien versiot. Sitten yrittää kommentoida ja vastata mahdollisimman neutraalisti. Niin ettei loukkaa sitä jolle vastaa, mutta ei toisaalta sano mitään sellaistakaan mistä se toinen osapuoli voi loukkaantua, jos kuuleekin jotain. Yrittää siis kommentoida kommentoimatta. Hankalaa selittää, mutta jokainen varmaan ymmärtää.

Sitten tulee näitä tilanteita kuten nyt, että menen sanomaan ihan olemattoman jutun ystävälleni tästä miehestä niin hän lähettää sähköpostia perästä, että ei tahdo kuulla sellaisiakaan juttuja. Ymmärrän hyvin ja hyvä, kun mainitsi asiasta, mutta kun ei aina huomaa varoa kaikkea mitä sanoo.

Yritän siis sanoa, että on todella vaikeaa luovia tässä välissä, mutta emme tahdo kyllä kumpikaan menettää ystäviämme. Minä etenkään en tahdo menettää tätä naispuolista ystävääni, mutta sen enempää mies ei tahdo hukata omaa ystävyyttään tähän ystäväni exään. Ja kun kaikki neljä ollaan vuosikausia oltu ystäviä ja olemme toistemme lasten kummejakin.

Ja nyt kun tämä mies on löytänyt uuden naisystävän ja tahtoo esitellä sen meille niin voi luoja miten hankalalta ajatukselta se tuntuu. Oma mieheni on ihan sinut jutun kanssa ja vaikuttaa siltä, että nimenomaan tahtookin tutustua tähän naiseen jo. Itse taas jarruttelen enkä oikein tiedä miten pitäisi suhtautua.

Sekavaa sepostusta, mutta oli pakko vähän kirjoittaa... jos joku osais kommentoida jotain rakentavaa.
 
Emmä mitään rakentavaa osaa sanoa, mutta tosi kinkkinen tilanne teillä on. Oon omalta osalta miettinyt tota samaa, kun meillä on paljon kaveripariskuntia ja olis tosi vaikeeta, jos joku meistä eroais. Mut koittakaa jaksaa luovia.

Siihen uuteen naiseen sua ei varmaan huvita tutustua, jos sun kaveri on sulle läheinen ja se uus nainen tulee siihen sen paikalle ja haluut olla lojaali kaverillesi. Jos nyt yhtään tajusit, mitä yritin selittää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Siksi varmaan useimmiten kaveripariskunta PAKON EDESSÄ joutuu valkkaamaan toisen eronneista. Jos joku ymmärtää mitä tarkotan :/

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta me ei kyllä haluta valita kumpaakaan. Molemmille meille on molemmat nämä ystävät tärkeitä. Ja tärkeää on sekin, että ovat esikoisemme kummeja. Pitää vain jaksaa luovia ja eiköhän se aikaa myöten rutinoidu. Harmittaa vain, kun käy tälläisiä "mokia" että menen ja sanon jotain siitä exästä ystävälleni. Mitään en sillä tarkoita, mutta kun ihminen ei voi jokaista liikettään ja sanaansa harkita niin tarkkaan.
 
Joo hankala tilanne kyllä.
Mulla on ollut hankaluuksia tai ts. ei oo riittänyt kiinnostusta edes tutustua tyttökavereitteni uusiin poikaystäviin... :ashamed:
Ja mies on vielä nihkeempi kun ei oo edes niitä exiä tuntenut kunnolla.
Joten niin nää pariskuntaystävät vaan meilläkin vähenee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Siksi varmaan useimmiten kaveripariskunta PAKON EDESSÄ joutuu valkkaamaan toisen eronneista. Jos joku ymmärtää mitä tarkotan :/

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta me ei kyllä haluta valita kumpaakaan. Molemmille meille on molemmat nämä ystävät tärkeitä. Ja tärkeää on sekin, että ovat esikoisemme kummeja. Pitää vain jaksaa luovia ja eiköhän se aikaa myöten rutinoidu. Harmittaa vain, kun käy tälläisiä "mokia" että menen ja sanon jotain siitä exästä ystävälleni. Mitään en sillä tarkoita, mutta kun ihminen ei voi jokaista liikettään ja sanaansa harkita niin tarkkaan.

Mä myös uskoin, kun ensimmäinen ystäväpariskunta erosi, että pystymme olemaan ulkopuolisia asiassa ja valitsematta puolia. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että kun eronneen pariskunnan mies löysi uuden naisen, hän valitsi itse, että me jäimme ex-vaimon ystäviksi. Tämä uusi nainen oli meidän molempien mielestä tosi mukava, ja jonkin aikaa kyläiltiinkin puolin ja toisin. Mutta kun ex-parille tuli keskenään jotain setvittävää, uuden parin välit meihin viilenivät tosissaan. Edelleenkään me emme ole ottaneet mitään kantaa heidän välisiinsä asioihin, nehän eivät meille kuulu. Mutta kai sitten ex-mies katsoisi meidän kanssa tekemisissä olemisen muistuttavan jotenkin ex-suhteestaan tai jotain.

Mitä siis yritän tässä sanoa? Että vaikka itse idealistisesti ajattelisikin, että ei aio valita mitään puolia, voi jossain vaiheessa joka tapauksessa huomata, että ex-pari on itse määrittänyt sen, kummalle puolelle sinä kuulut. Ja siinä vaiheessa ei kai voi kuin harmitella sitä, että näin kävi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Homo heidelbergensis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Siksi varmaan useimmiten kaveripariskunta PAKON EDESSÄ joutuu valkkaamaan toisen eronneista. Jos joku ymmärtää mitä tarkotan :/

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta me ei kyllä haluta valita kumpaakaan. Molemmille meille on molemmat nämä ystävät tärkeitä. Ja tärkeää on sekin, että ovat esikoisemme kummeja. Pitää vain jaksaa luovia ja eiköhän se aikaa myöten rutinoidu. Harmittaa vain, kun käy tälläisiä "mokia" että menen ja sanon jotain siitä exästä ystävälleni. Mitään en sillä tarkoita, mutta kun ihminen ei voi jokaista liikettään ja sanaansa harkita niin tarkkaan.

Mä myös uskoin, kun ensimmäinen ystäväpariskunta erosi, että pystymme olemaan ulkopuolisia asiassa ja valitsematta puolia. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että kun eronneen pariskunnan mies löysi uuden naisen, hän valitsi itse, että me jäimme ex-vaimon ystäviksi. Tämä uusi nainen oli meidän molempien mielestä tosi mukava, ja jonkin aikaa kyläiltiinkin puolin ja toisin. Mutta kun ex-parille tuli keskenään jotain setvittävää, uuden parin välit meihin viilenivät tosissaan. Edelleenkään me emme ole ottaneet mitään kantaa heidän välisiinsä asioihin, nehän eivät meille kuulu. Mutta kai sitten ex-mies katsoisi meidän kanssa tekemisissä olemisen muistuttavan jotenkin ex-suhteestaan tai jotain.

Mitä siis yritän tässä sanoa? Että vaikka itse idealistisesti ajattelisikin, että ei aio valita mitään puolia, voi jossain vaiheessa joka tapauksessa huomata, että ex-pari on itse määrittänyt sen, kummalle puolelle sinä kuulut. Ja siinä vaiheessa ei kai voi kuin harmitella sitä, että näin kävi.

Tuo on totta... Siis huomaan itse koko ajan sen, että tämä ex-pari vähän määrittää sitä kummalle puolelle kuulutaan. Ehkä tiedostamattaankin. Mutta onhan se hankalaa, jos ja kun minun pitää puhua kuitenkin tämän ex-vaimon kanssa tästä miehestä silloin kun hän tahtoo, mutta en kuitenkaan koskaan muulloin saa mainita miehestä mitään. Ja toisaalta minun pitää kommentoida hänen puheitaan, mutta en kuitenkaan saa sanoa mitään sellaista mikä kertoisi siitä, että olen puhunut asiasta myös tämän ex-miehen kanssa.

Sekavaa sepostusta, mutta hankala on tilannekin.
 
Meillä kävi joku vuosi sitten semmoinen kato ystävistä juuri noiden erojen takia, mutta kyllä he aikanaan palaavat takaisin. Miehen paras ystävä jäi elämmämme. Hän on uudessa suhteessa. Hankalaa vaan on, että minä en pidä tästä uudesta naisesta. Yritän toki sietää, mutta enää ei ole yhteisiä matkoja niin kuin ennen vanhaan. Edelleen jatkan sietämistä, sillä en halua menettää tätä miehen ystävää elämästämme. Ja se, että tämä entinen vaimo soittelee niin se kertoo asioita siltä kannalta, että kertoisin ne tälle exälle. Mitä en tee. En ole edes maininnut kummallekkaan kummankaan nimeä. Eli nainen olisi valmis asettamaan minut siihen väliin, joten en voi ajatella enää olevani hänen ystävä. Mielummin haluaisin kuulla mitä ihmiselle aidosti kuuluu.

Eräs pariskunta erottuaan ei halunnut pitää meihin mitään yhteyttä. Kaipasin heitä hirveästi ja olin surullinen. Vuosia meni kokonaiset viisi, kun yksi aamu tämä nainen ilmestyi meille kuin tyhjästä. Tänään taas tavataan. Mies ei vieläkään ole valmis pitämään meihin yhteyttä, mutta en tietenkään pakota.

Minusta eron sattuessa lähipiiriin on vaan jäädytettävä se väli kädessä oleminen ja sinne joutuminen. Ettei sitten vahingossa puuttumalla tai tarttumalla aiheuta lopullista välirikkoa.
 

Yhteistyössä