On se kiva että mä aktivoin ihmisiä.. (huokaus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joopajoo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Joopajoo

Vieras
Olen 30 ja sinkku(äiti).

Suhteellisen tyytyväisenä elänyt jo vuosia sinkkuna, ja tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen että näin tämä tulee jatkumaankin loppu elämäni.

Mutta ystäväni ja perheeni ei olekaan samaa mieltä. Munm vanhemmat, sisarukset, serkut, ystävät, jokainen niistä vuorollaan koettaa "hankkia" mulle miestä. Esittelevät mua tuntemilleen (ja tuntemattomille) sinkkumiehille ja ihan ilman mun "lupaa". Sitten vasta kun tää vastapuoli on osoittanut kiinnostuksensa, mullekin kerrotaan asiasta :O

Että jee.

Kyllähän mä ymmärrän, että hyväähän ne vaan tarkoittaa mutta on tää jo jokseenkin huvittavaa.. Kansanliike nimeltä "Maijalle Mies"

Huoh.
 
No joo, onhan se rankka. Mutta kun tuntuu että ei ole sellaista ihmistä johon voisin rakastua niin, että tunne olisi molemmin puolista. Parempi sitten yksin kuin joutua pettymään jatkuvasti tai elää suhteessa, joka ahdistaa.
 
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?
 
Olen, viimeksi viimeyönä ennen nukahtamista. Kamalaahan se on, koska tajusin että lapset on mulle kaikki kaikessa. Sitten kun ne muuttaa pois kotoa, mulla ei taida olla mitään.. Onneksi tässä on vielä yli kymmenen vuotta aikaa ennenkuin viimeinenkin lähtee.

Oletko sä koskaan ajatellut, että on oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, joille vain ei ole ketään? En halua parisuhteeseen vain siksi, että sellainen kuuluu olla. Haluan myös tuntea positiivisia tunteita tätä ihmistä kohtaan, ja että hän kokee samoin. Ja jos ei sellaista löydy, niin sellaista ei sitten vain ole. Olen mieluummin siis yksin.

Ehkä musta kasvaa sellainen "kamala anoppi" joka tunkee aikuisten lasten elämään ;D Oispahan sitten elämänsisältöä tulevassakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

Eiköhän se ole sitten sen ajan murhe.
Itse aion hankkia vasta vanhuksena ukkelin rinnalleni, koska vanhana ei ole hyvä olla yksin. Mutta hankin ainakin 20v nuoremman sitten, ettei kupsahda heti.
 
Niin ja ajattele, sitten juuri sinusta on mahdollisesti tulossa se anoppi joka ei voi päästää pojastaan irti (siis jos sulla poika on), vaan miniöissä on aina vikaa :whistle:
Sitten voitkin tulla tänne ja lukea kuinka karmea anoppi olet :D :D
Joten ei muuta kuin avoimin mielin ja etenkin silmin, kyllä se joskus vastaan tulee :)
 
Se kymmenen vuotta menee nopeammin kuin uskotkaan. Sitten sä olet 40 ja sulla olisi sillä valitsemallasi tiellä edessä se neljänkymmenen vuoden yksinäisyys:o

Kyllä meillä jokaisella on se ns "oikea". Ongelmana on lähinnä sen oikean löytäminen. Toisille se on helpompaa ja toisille vaikeampaa.

Tuo "kamala anoppius" saattaa olla myöhemmin sinun osasi, kun yrität sinkkuna löytää sisältöä elämääsi. Mutta onhan sinulla vielä mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi jos niin haluat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen yh ja onnellinen ilman ukkoa:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

Eiköhän se ole sitten sen ajan murhe.
Itse aion hankkia vasta vanhuksena ukkelin rinnalleni, koska vanhana ei ole hyvä olla yksin. Mutta hankin ainakin 20v nuoremman sitten, ettei kupsahda heti.

Hyvät nuoremmat miehet ovat varattuja ja vanhemmat ovat kuolleita kun sinä olet vanhus. Tyhjästä on paha nyhjästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Se kymmenen vuotta menee nopeammin kuin uskotkaan. Sitten sä olet 40 ja sulla olisi sillä valitsemallasi tiellä edessä se neljänkymmenen vuoden yksinäisyys:o

Kyllä meillä jokaisella on se ns "oikea". Ongelmana on lähinnä sen oikean löytäminen. Toisille se on helpompaa ja toisille vaikeampaa.

Tuo "kamala anoppius" saattaa olla myöhemmin sinun osasi, kun yrität sinkkuna löytää sisältöä elämääsi. Mutta onhan sinulla vielä mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi jos niin haluat.

Mikäs asiantuntija sä luulet olevasi. Oletko mies?
 
Alkuperäinen kirjoittaja HAHHA:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Se kymmenen vuotta menee nopeammin kuin uskotkaan. Sitten sä olet 40 ja sulla olisi sillä valitsemallasi tiellä edessä se neljänkymmenen vuoden yksinäisyys:o

Kyllä meillä jokaisella on se ns "oikea". Ongelmana on lähinnä sen oikean löytäminen. Toisille se on helpompaa ja toisille vaikeampaa.

Tuo "kamala anoppius" saattaa olla myöhemmin sinun osasi, kun yrität sinkkuna löytää sisältöä elämääsi. Mutta onhan sinulla vielä mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi jos niin haluat.

Mikäs asiantuntija sä luulet olevasi. Oletko mies?

En ole asiantuntija. Oletko sinä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

niin ehkä joillekki, ehkä jopa suurimmalle osalle ihmisiä, mutta ei kaikille. kaikki ei välttämättä elä parisuhteelle ja lapsille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja OnniKeiju:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

niin ehkä joillekki, ehkä jopa suurimmalle osalle ihmisiä, mutta ei kaikille. kaikki ei välttämättä elä parisuhteelle ja lapsille.

Mikäs niillä muilla sitten on elämässä tärkeintä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Alkuperäinen kirjoittaja OnniKeiju:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

niin ehkä joillekki, ehkä jopa suurimmalle osalle ihmisiä, mutta ei kaikille. kaikki ei välttämättä elä parisuhteelle ja lapsille.

Mikäs niillä muilla sitten on elämässä tärkeintä?

no vaikka itellensä eläminen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Alkuperäinen kirjoittaja OnniKeiju:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

niin ehkä joillekki, ehkä jopa suurimmalle osalle ihmisiä, mutta ei kaikille. kaikki ei välttämättä elä parisuhteelle ja lapsille.

Mikäs niillä muilla sitten on elämässä tärkeintä?

Mikä kenellekin, intohimoja on monenlaisia. esim antiikki tai kalastus.
Jos elämässä ei muuta päämäärää ole ku parisuhde tai lapset, ni aika orvoksi sitä jäis jokanen.
 
aikuiseks kasvamiseen kuuluu se että osaa sitoutua. ei välttämättä parisuhteeseen vaan vaikka siihen että on päättänyt elää yksin ja on täysin sinut asian kans. kaikki ihmiset ei kykene elämään parisuhteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kk:
lepsa ei taida tuntea ilosia yli 5kymppisiä lapsettomia sinkkunaisia, mä tunnen. Kaikkea muuta kuin masentuneita ja vailla elämäntarkotusta.

Täytyy myöntää etten tunne kuvailemasi kaltaisia naisia. Missä mä väitin heidän olevan masentuneita ja vailla elämän tarkoitusta?
 
Mä erosin, taas. En ole löytänyt kuin pettäviä miehiä, ja en totisesti aio enää katsoa yhtäkään. Mieluummin olen yksin. Tai siis enhän mä yksin ole, koska on lapset.
Mutta ei ikinä miestä, ei!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Alkuperäinen kirjoittaja kk:
lepsa ei taida tuntea ilosia yli 5kymppisiä lapsettomia sinkkunaisia, mä tunnen. Kaikkea muuta kuin masentuneita ja vailla elämäntarkotusta.

Täytyy myöntää etten tunne kuvailemasi kaltaisia naisia. Missä mä väitin heidän olevan masentuneita ja vailla elämän tarkoitusta?

" Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista"

Tässä esim.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HAHHA:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Alkuperäinen kirjoittaja OnniKeiju:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Kyllä sua mummona kaduttaa jos nyt kolmekypäsenä, nainen parhaassa iässä, suljet miehet elämäsi ulkopuolelle. Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista. Sulla on siitä tällä hetkellä puolet ja sun lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa pois ja sitten sä olet yksin. Oletko miettinyt miltä susta silloin saattaisi tuntua?

niin ehkä joillekki, ehkä jopa suurimmalle osalle ihmisiä, mutta ei kaikille. kaikki ei välttämättä elä parisuhteelle ja lapsille.

Mikäs niillä muilla sitten on elämässä tärkeintä?

Mikä kenellekin, intohimoja on monenlaisia. esim antiikki tai kalastus.
Jos elämässä ei muuta päämäärää ole ku parisuhde tai lapset, ni aika orvoksi sitä jäis jokanen.

Eikö lapselliseen parisuhteeseen mahdu antiikki ja kalastus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kk:
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Alkuperäinen kirjoittaja kk:
lepsa ei taida tuntea ilosia yli 5kymppisiä lapsettomia sinkkunaisia, mä tunnen. Kaikkea muuta kuin masentuneita ja vailla elämäntarkotusta.
Täytyy myöntää etten tunne kuvailemasi kaltaisia naisia. Missä mä väitin heidän olevan masentuneita ja vailla elämän tarkoitusta?
" Parisuhde ja lapset on kuitenkin se minkä takia elämä on elämisen arvoista"Tässä esim.
Enhän minä tuossa maininnut mitään masennuksesta:o
 
Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:
Eikö lapselliseen parisuhteeseen mahdu antiikki ja kalastus?


Eihän ihminen tarvitse muuta sisältöä elämäänsä jos on parisuhde ja lapset, itse sanoit että ne on ainoita asioita jotka tekee elämästä elämisen arvosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä erosin, taas. En ole löytänyt kuin pettäviä miehiä, ja en totisesti aio enää katsoa yhtäkään. Mieluummin olen yksin. Tai siis enhän mä yksin ole, koska on lapset.
Mutta ei ikinä miestä, ei!!!

Oletkohan etsinyt miehiä vääristä paikoista kun noin ikävästi on käynyt?
 

Yhteistyössä