ON/OFF vauvakuume.-tää ärsyttäää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "XxX"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
X

"XxX"

Vieras
Miten tästä ON/OFF vauvakuumeesta pääsee eroon ja tarkoittaako se sitä, ettei lasta kannata harkita koska välillä se ei tunnukkaan hyvältä idealta?

Meillä on kaikki tosi ihanasti. Mulla on hyvä mies, 2 vuotias ihana lapsi, taloudellisesti meillä menee hyvin, meillä on ihana koti jossa tilaa toisellekkin lapselle. Koulu on kesken, mutta sen ehtii käydä vuoden kahdenkin päästä viellä ja ehtiihän sitä raskausaikanakin opiskella viellä.

Mutta kun tää kuume on ollut 1,5 vuotta jojottelua. Haluaisin kuitenkin kivan ikäeron lapsille, ja mielestäni mennään jo nyt aika rajoilla. Saatan viikon kuumeilla ja pörrätä täällä kuume huuruissani ja puhua pälpättää vauvasta miehelle jatkuvasti, toinen hetki taas alkaa mietityttämään. Eniten pelottaa että mitä jos tuleekin negatiivisia tuntemuksia raskausaikana, vaikka eihän sitä voi tietää? Toisinaan ajatus saa mun sydämen pakahtumaan ja kokoajan kuume kasvaa...

Olispa niin kiva kun pääsis johonkin ratkaisuun tässä!!!!!! :( tätä on nyt 1,5 vuotta mietitty päivästä toiseen. Tuntuu siltä, että mitä enemmän asiaa miettii, sen epävarmempi olo aina tulee...

Kellään vastaavaa?
 
Et ole ainut. Mulla nyt esikoinen 9kk, välillä ihan valtava vauvakuume, välillä tuntuu että tuo jää ainoaksi. Olen ajatellut että haluaisin, jos mahdollista, ikäeroksi noin 2 vuotta, joten ei tässä vielä ole kiire. Ollaan ajateltu että ensi vuoden alussa annettais toiselle lupa tulla....mutta saapa nähdä. Esikoinen on ollut erittäin vaativa vauva ja pelottaa jos toisesta tulee samanlainen ja esikko ei esimerkiksi VIELÄKÄÄN nuku öitään, kun toinen syntyy... Huh huh, melkoista tunteiden mylläkkää välillä... Sitten vielä lisäksi mietityttää taloudellinen tilanne ja mun pätkätyöt..
 
Samaa täällä välillä. Sitten kanssa mietin millaista se raskas vauva aika oli ja että olenko valmis siihen niin äkkiä kuume rupea helpottamaan.. mutta taas toisaalta olen huomannut että aika kultaa muistot ja sitä ei välttämättä enää muista kuinka raskasta se todellisuudessa oli. Ja onhan se tietysti muutakin kun raskasta, ihanaa ja ihmeellistä aikaa. Mutta jos lapsen haluaa niin siitä kyllä pitää mielestäni olla varma.
 
Niin, välillä on sellanen olo että se olis ihan kiva juttu tuolle esikoiselle, että olis sisarus ja kun resurssit siihen olis hyvät, niin miksi ei. Mutta jotenkin ahdistaa tehdä niin isoja päätöksiä, kun tuo esikoinenkin tuli sillälailla yllärinä ehkäisystä huolimatta, että siihen vaan sopeuduttiin ja paras asiahan se maailmassa on, ikinä en siitä luopuisi. Mutta oon tosi huono tekee mitää päätöksiä.
Kadehdin määrätietoisia ihmisiä, niitä jotka oikeesti tietää mitä haluaa jne.

Jotenkin tulee niin tyhmä olo itelle. Kun kaverit kertoo raskauksistaan jne, tulee ihan melkeen mustasukkaiseksi, vaikkei ole mitään syytä. Itsekin voitas yrittää vauvaa, mutta omat tunteet on niin ristiriitasia.. voi huoh...
 
Mä olen pähkäillyt saman asian kanssa yli puol vuotta. Välillä kova kuume ja välillä järki yrittää sanoa, että anna olla, hyvä näin. Mut kun se kuumeilu ei kuiteskaan mennyt ohi ni päätettiin antaa vauvalle lupa tulla ja toka kierrossa tärppäsi, nyt 5+2.

Ennestään on 2 lasta; 2v ja 4v.
 
niin, ollaan vähän aateltu, että jos kuitenkin antas luvan tulla, jos on tullakseen !! Kova on kuume kuitenkin ja vaikka välillä tuntuukin että ei ookkaan niin varma asiasta, niin aina se taas muutaman päivän päästä kuume pukkaa uudelleen. En varmaan pääse tästä kuumeesta eroon ennenkun oikeasti raskaana olisin. Vaikka kuinka on mietitty ja pohdittu 1,5 vuotta. Se tuntuu jo niin pitkältä ajalta.. huoh... ei tästä pääse eroon, vaikka epävarmuus aina iskee uudelleen ja uudelleen..
 

Yhteistyössä