On niin vaikeaa... ymmärtääkö kukaan syöppöä?

[syöppö]

Kun ruoka on mielessä koko ajan. Miettii mitä söis, miettii et enää ei sais ottaa lisää ja ottaa silti. Miettii et jos tänään söis mitä vaan ja sit alkais dieetille. Ja tää toistuu joka ikinen päivä.
Lihon ja voin huonosti, ruoasta saan lohtua ja se on myös pahin rankaisijani. En pääse eroon. Tuntuu hyvälle, jos olen syömättä mutta jossain vaiheessahajn ihmisen on syötävä ja silloin menetän kaiken kontrollin ja ahmin.

Olen hakenut apua, sain masennuslääkkeet, ei mitään apua. Dieeteille en saa alkaa, ne laukaisee paskat jaksot, tosin nyt iin sellainen vyöryvä ihraläjä etten kohta poistu kotoani ollenkaan (vapaapäivinä en poistukaan) muuta kuin tietenkin ruokaostoksille.

Miksi elämä on näin vaikeaa.

 

[fakta]

Niin se vaan on

 

[syöppö]

Niin se vaan on

Niin olenkin.

Mutta miksi? En viihdy kropassani, vihaan kun ahmin. Psyykkisesti ja fyysisesti olo ON HIRVEÄ!!! Miksi jatkan sitä? Miksi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[...-]

Olet tunnesyöjä ja sitä on vaikea hillitä.

 

[salsai]

Mä rakastan syödä!
Ja mitä enemmä syön, sitä enemmän se mua ärsyttää.
MUTTA mä annan itseni syödä kunhan liikun ne pois kans.
Ja mieliala on todella paljon parantunut, ja vireys on niin hyvä. Ennen ei melkis mikn huvittanut, nyt on virtaa!
Paiskaat ittes liikkeelle, ja teet niin joka päivä. Ja vaikka kuinka lahnatuttais niin teet sen liikunnan KUNNOLLA! Kaikista vaikein on se lähteminen, sitten kun on liikkumassa niin mä ajattelen aina että teen sen kunnolla ku siihe asti olen itseni saanut.
Ja mitä enemmän liikun, sen parempi mieli on mässätä.
Mä olen pohjimmiltani äärettömän laiska, ja niin perso kaikelle hyvälle. Ja ah! Sipsit on mun herkkua.

 

[Yainaba]

Koita keksiä muuta tekmistä. Annat luvan itsellesi syödä sitten sen jälkeen kun olet tehnyt jotakin. Toimii meinaan hyvin.
Mulle on aina ruoka maistunut mutta mä olen saanut raskauskiloja yms. pois kun olen päättänyt että "teen ensin tän ja syön sitten vasta" Ja annoskoko pieneksi ja tehtäviä paljon.

 

["Ahmatti"]

Samaa meininkiä täällä. Jotenkin kieroutunut suhde ruokaan. Nuorempana olin viitä vaille anorektikko. Vahtasin syömisiä ja kiloja, harrastin hulluna liikuntaa. Hoikka toki olin, mutta onneton. Nyt olen läski ja onneton. Tämä alkoi raskauksien jälkeen, kun lihoin raskausmyrkytyksen takia (iso osa toki nestettä) ja oma vartalo muuttui hoikasta pelkäksi möykyksi. Pakonomaista syömistä ja herkkujen piilottelua perheeltä ja salaa syömistä. Ahmimiskohtauksia. Kanssa sellainen ajatus, että kotoa en poistu. Eikä missään huvita käydä, kun ei vaatteet mahdu. Ruokakaupan kautta kotiin ja vielä käyn eri kaupoissa, etteivät ihmettele kuinka paljon tuo oikein syö herkkuja. Sairastuisin varmaan bulimiaan, mutta kun vihaan oksentamista. Joskus yritin sitäkin

 

["an-nikki"]

Yksi konsti ( jos et ole jo kokeillut ) on pitää tosi tiukat ruoka-ajat. Esim. mun on syötävä 3h välein, muuten syöminen lähtee lapasesta. Pidemmät välit aterioiden välillä johtaa useimmiten ahmimiseen ja se taas paastoamiseen jnejne..

 

["yks äiti"]

ymmärrän.. ite kans oon samanlainen. syön ihan älyttömästi herkkuja. mulla kyllä vaihtelee tuo,et jossain välin syön vähemmän ja sit taas enemmän. mut siis ihan usiamman kerran päivässä juon "pullakahvit" ja vielä iltapalan jälkeen jätskiä tai karkkia,tai kumpaakin. liikun kyllä lähes päivittäin ja oon hoikka..ei näy pahemmin kertyvän,se onni mulla tässä on. mut mun ongelma on kans se,et en voi hallita nuita syömisiä ja väliin ei meinaa millään tulla "stoppia"..menee levy suklaata ym... et pitäis kuitenki saaha tuo syöminen hallintaan, viimestään sit alkaa kiloja kertyä ku ikää tulee lisää.. '
omasta kokemuksesta väittäisin kans,et tää tunnesyöminen johtuu nuista pään sisäisistä juttuista..sillä syömisellä yritetään helpottaa oloa, ja se on vaikee päästä irti tästä, jos ei ne asiat siellä päässä parane/häviä ne ongelmat.
itelläki ollu väliin et ei oo sit ihmisten ilmoille viihtiny lähtee,ku ollu niin p*ska olo,mut väittäisin että jos sinäki alottaisit liikkumaan päivittäin,vaikkapa vaan rauhallista kävelyä vähitellen pitempi lenkki, niin se kyllä mielialaa kohottaa tsemppiä!!