On niin väärin, että lapsi joutuu ikävöimään kokoajan jompaa kumpaa vanhempaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen siis eronnut lapseni isästä 2,5 vuotta sitten. Tyttäreni (7v) edelleen ikävöi isäänsä kun on minun luona ja ikävöi minua kun on isällään. Isäänsä tapaa joka toinen viikonloppu ja silloin tällöin viikollakin + lomat. Musta tuntuu niin pahalta katsoa kun toinen ikävöi isäänsä ja samaa exä on sanonut. On niin väärin, että lapsi joutuu kokemaan tällaisen asian. Ettei saa olla kummankin vanhemman kanssa samaan aikaan. Mutta mitä tässä voi tehdä? Yhteenpaluu on hyvin epätodennäköistä, kummankin mielestä.
 
niin samaa mä oon miehelle sanonut,kun meitin ongelmat loppujen lopuksi oli pieniä, ja jos niihin ois etsinyt heti ratkaisut,ne ei ois ikinä paisunut eroon asti! ite oon sitä mieltä että asita ois helposti korjattavissa, mies ei usko. se kun on aina paennut elämässään,eikä koskaan pysähtynyt ratkaisemaan ongelmia.

ite heräsin siihen että miltä ero tuntuu lapsesta kun se jatkuva ikävä toisen vanhemman luo tuli jäädäkseen... sitä tajusi että kuinka pieniä ne omat murheet olikaan verrattuna siihen mikä m urhe vanhempien ero on lapselle. mutta mies haluaa olla idiootti ja itsekkäästi toimien pysyy kannassaan. sanon siksi häntä idiootiksi koksa ei ajattele lapsensa parasta ollenkaan,eikä oikeastaan edes yrittänyt ratkaista meidän ongelmia, ei ikinä edes avannut suutansa omsita ajatuksistaan,kunhan vaan toivoi mielessään että xx asia muuttuisi.

kysyinkin häneltä että osaako hän lukea ajatuksia? kun olettaa että mä osaan,vai onko hänellä joku taikalamppu joka toteuttaa toivomalla asioita. :kieh:

no miksi teillä ei yhteiselo toimisi? jos kumpikaan ei oo mikään juopporetku,huvikseen turpiin pistelijä, sekopää. niin miksi yhteiselo ei onnistuisi?? joskus se on onnistunut ja joskus ootte rakastaneet,miksei se siis olisi mahdollista vieläkin? pariterapiaan vaan ja hyvään sellaiseen :)

onnea sille tielle uskon että se kannattaa
 
No niinpä. Lapselle ero on ihan hirveää. Ja ainahan se eron syy tuntuu olevan toisessa. Jos lapsen edun asettaa etusijalle, tuskin eroaa vain siksi ettei toinen puoliso tee asioita suhteen eteen toisen osapuolen asettamien vaatimusten puitteissa.

Yksi erittäin tärkeä asia liiton kestävyydessä on ettet yritä muuttaa toista. Hyväksyt hänen tapansa olla ja käsitellä asiat. Mutta ei. Maailma on täynnä naisia jotka mielestään tietävät miten suhdetta tulee elää ja jos mies ei toimi niiden normien mukaan niin rikotaan perhe ja särjetään lapsi.

Itse olen erolapsi ja kokenut vanhempien todella hirveän riitaisan eron ja kaunat jatkuvat edelleen vaikka erosta on yli kaksikymmentä vuotta.

Omille lapsilleni en sitä halua ja teen kaikkeni ettei niin käy. Ja hyvin oma liittoni jaksaa kun en oleta että minä ja minun tunteet on keskiössä.
 
[QUOTE="heluna";27949973]

--- no miksi teillä ei yhteiselo toimisi? jos kumpikaan ei oo mikään juopporetku,huvikseen turpiin pistelijä, sekopää. niin miksi yhteiselo ei onnistuisi?? joskus se on onnistunut ja joskus ootte rakastaneet,miksei se siis olisi mahdollista vieläkin? pariterapiaan vaan ja hyvään sellaiseen :)

onnea sille tielle uskon että se kannattaa[/QUOTE]

Ensimmäinen syy miksei onnistuisi on se, että exällä on ollut uusi nainen jo 3 viikon kuluttua erostamme. Suurimmat syyt eroon oli minun puoleltani exän kontrollointi ja mustasukkaisuus sekä se, ettei osallistunut arkeen ollenkaan ja oli työtön jatkuvasti. Exän puolelta syyt oli luullakseni minun etäisyys ja haluttomuus ja se, että lakkasin "kumartamasta" häntä. Kasvoin omaksi itsekseni ja aloin seistä omilla jaloillani. Nyt, kun olen ollut yksin jo pari vuotta, en voisi ikinä edes kuvitella palaavani takaisin "nyrkin ja hellan väliin", vahdittavaksi, sidottavaksi kotiin, pakotettavaksi seksiin jota en halua. Lisättäköön vielä, että exä ei käyttänyt koskaan fyysistä väkivaltaa, ainoastaan henkistä. Itse olen muuttunut paljon tässä eron jälkeen, mutta en usko exän muuttuneen, koska ei ole ollut yhtään yksin. Meillä on ihan hyvät välit kuitenkin tällä hetkellä.
 
Ei kuulosta normaalilta, että lapsi ikävöi koko ajan sitä vanhempaa, joka ei ole läsnä.

Tunnen lukuisia eroperheitä, eikä niissä lapset ikävöi jatkuvasti sitä vanhempaa, joka ei ole läsnä. Toki isää saatetaan vähän ikävöidä, jos häntä nähdään vain 2 viikon välein, mutta ei siinä määrin, että sitä pitäisi erikseen merkille panna.

Lapselle tulisi suoda mahdollisuus tavata etävanhempaansa useammin, kuin vain joka toinen viikonloppu ja joskus hyvässä lykyssä arkipäivänä, mikäli se mitenkään on mahdollista. Paras olisi ihan säännölliset arkitapaamiset niiden viikonloppujen ja lomien lisäksi.

Siihen en mitään keksi, että miten voisi helpottaa lapsen ikävää äitiä kohtaan isäviikonlopun aikana, sillä kuten jo sanoin, en ole koskaan tuollaiseen törmännyt. Eihän se ole kuin kaksi yötä, luulisi sen aikaa pärjäävän ilman toista vanhempaansa, kun se toinen on kerran siinä läsnä.
 
[QUOTE="dada";27959828]Ei kuulosta normaalilta, että lapsi ikävöi koko ajan sitä vanhempaa, joka ei ole läsnä.

Tunnen lukuisia eroperheitä, eikä niissä lapset ikävöi jatkuvasti sitä vanhempaa, joka ei ole läsnä. Toki isää saatetaan vähän ikävöidä, jos häntä nähdään vain 2 viikon välein, mutta ei siinä määrin, että sitä pitäisi erikseen merkille panna.

Lapselle tulisi suoda mahdollisuus tavata etävanhempaansa useammin, kuin vain joka toinen viikonloppu ja joskus hyvässä lykyssä arkipäivänä, mikäli se mitenkään on mahdollista. Paras olisi ihan säännölliset arkitapaamiset niiden viikonloppujen ja lomien lisäksi.

Siihen en mitään keksi, että miten voisi helpottaa lapsen ikävää äitiä kohtaan isäviikonlopun aikana, sillä kuten jo sanoin, en ole koskaan tuollaiseen törmännyt. Eihän se ole kuin kaksi yötä, luulisi sen aikaa pärjäävän ilman toista vanhempaansa, kun se toinen on kerran siinä läsnä.[/QUOTE]
Sehän on normaalia, että ikävöi. Lapsi haluaa sen perheen, isän ja äidin yhtäaikaa ja mun mielestäni on ihan normaalia ikävöidä sitä tilannetta, että perhe on kokonainen. Ehkä useat lapset ei sitä näytä selkeestinteki, mutta kyllä se kaikilla taitaa olla ihan sama tilanne. Haluttaisiin, että olis se isä ja äiti, molemmat.
 
[QUOTE="aloittaja";27950034]Ensimmäinen syy miksei onnistuisi on se, että exällä on ollut uusi nainen jo 3 viikon kuluttua erostamme. Suurimmat syyt eroon oli minun puoleltani exän kontrollointi ja mustasukkaisuus sekä se, ettei osallistunut arkeen ollenkaan ja oli työtön jatkuvasti. Exän puolelta syyt oli luullakseni minun etäisyys ja haluttomuus ja se, että lakkasin "kumartamasta" häntä. Kasvoin omaksi itsekseni ja aloin seistä omilla jaloillani. Nyt, kun olen ollut yksin jo pari vuotta, en voisi ikinä edes kuvitella palaavani takaisin "nyrkin ja hellan väliin", vahdittavaksi, sidottavaksi kotiin, pakotettavaksi seksiin jota en halua. Lisättäköön vielä, että exä ei käyttänyt koskaan fyysistä väkivaltaa, ainoastaan henkistä. Itse olen muuttunut paljon tässä eron jälkeen, mutta en usko exän muuttuneen, koska ei ole ollut yhtään yksin. Meillä on ihan hyvät välit kuitenkin tällä hetkellä.[/QUOTE]

hei ehkä se sun exä oli epävarma itsestään, ehkä se pelkäsi että menettää sut,ehkö sillä ei ollut muita keinoja. kävittekö paritertapiassa? tuskin.

miten ihmiset vaan näkee puolison käytöksen mutta ei pintaa syvemmälle? sun haluttomuus ruokki exäsi mustasukkaisuutta! samaten etäisyys!

sä oot niinku mun ex... valittaa ongelmien seurauksista,vaan ei tajua ajatella mitkä ne oikeat ongelmat oli. paljon voi muuttaa.

muttä toki se loppu tulee jos kumpikin jatkaa käytöstä joka ruokki toisen pahaaoloa -> käytöstä.

mitä sä yritit tehä ratkaistaksesi ongelmanne? veikkaan et mitään, sa vaan odotit ja toivoit. tai nalkutit. niinhän niitä ongelmia ratkaistaan,tuijottamalla omaa napaansa!
 
[QUOTE="vieras";27949814]Olen siis eronnut lapseni isästä 2,5 vuotta sitten. Tyttäreni (7v) edelleen ikävöi isäänsä kun on minun luona ja ikävöi minua kun on isällään. Isäänsä tapaa joka toinen viikonloppu ja silloin tällöin viikollakin + lomat. Musta tuntuu niin pahalta katsoa kun toinen ikävöi isäänsä ja samaa exä on sanonut. On niin väärin, että lapsi joutuu kokemaan tällaisen asian. Ettei saa olla kummankin vanhemman kanssa samaan aikaan. Mutta mitä tässä voi tehdä? Yhteenpaluu on hyvin epätodennäköistä, kummankin mielestä.[/QUOTE]

Miksi vain jokatoinen vkonloppu? Mahollista muuttaa tapaamisaikoja? Tuttavaperhe ratkas asian niin että isä muutti pois ja silleen että muksut kulkee avaimilla molemmissa kodeissa. Yhteishuoltajuus.
 
[QUOTE="dada";27959828]Ei kuulosta normaalilta, että lapsi ikävöi koko ajan sitä vanhempaa, joka ei ole läsnä.

Tunnen lukuisia eroperheitä, eikä niissä lapset ikävöi jatkuvasti sitä vanhempaa, joka ei ole läsnä. Toki isää saatetaan vähän ikävöidä, jos häntä nähdään vain 2 viikon välein, mutta ei siinä määrin, että sitä pitäisi erikseen merkille panna.

Lapselle tulisi suoda mahdollisuus tavata etävanhempaansa useammin, kuin vain joka toinen viikonloppu ja joskus hyvässä lykyssä arkipäivänä, mikäli se mitenkään on mahdollista. Paras olisi ihan säännölliset arkitapaamiset niiden viikonloppujen ja lomien lisäksi.

Siihen en mitään keksi, että miten voisi helpottaa lapsen ikävää äitiä kohtaan isäviikonlopun aikana, sillä kuten jo sanoin, en ole koskaan tuollaiseen törmännyt. Eihän se ole kuin kaksi yötä, luulisi sen aikaa pärjäävän ilman toista vanhempaansa, kun se toinen on kerran siinä läsnä.[/QUOTE]


Niin ei ole kuin kaksi yötä.. joo meillä lapsi on välillä vaan yhden yön tai illan pois kotoa ja ikävöi, samaten kun isäkä lähtee ovesta ulos,tulee itku heti kun ovi menee kiinni.

miksikö? koska vietimme kaiken vapaa ajan lähes aina yhdessä(99.9% molemmat vanhemamt läsnä),koska lapsi olit tottunut siihene ttä nukkumaan mennessä sai kömpiä nukahtamaan meidän väliin. koska suhde isään on yhtä läheinen kuin äitiin!

monissa perheissä se isä osallistuu paljon vähemmän lapsen arkeen kuin mitä miellä. onhan se helpompaa tottua erossa olevansa vaan vähän aikaa isän luona jos isä on aina olltu pois paljon/ tai ei oikeasti ole ollut läsnä.
 
No niinpä. Lapselle ero on ihan hirveää. Ja ainahan se eron syy tuntuu olevan toisessa. Jos lapsen edun asettaa etusijalle, tuskin eroaa vain siksi ettei toinen puoliso tee asioita suhteen eteen toisen osapuolen asettamien vaatimusten puitteissa.

Yksi erittäin tärkeä asia liiton kestävyydessä on ettet yritä muuttaa toista. Hyväksyt hänen tapansa olla ja käsitellä asiat. Mutta ei. Maailma on täynnä naisia jotka mielestään tietävät miten suhdetta tulee elää ja jos mies ei toimi niiden normien mukaan niin rikotaan perhe ja särjetään lapsi.

Itse olen erolapsi ja kokenut vanhempien todella hirveän riitaisan eron ja kaunat jatkuvat edelleen vaikka erosta on yli kaksikymmentä vuotta.

Omille lapsilleni en sitä halua ja teen kaikkeni ettei niin käy. Ja hyvin oma liittoni jaksaa kun en oleta että minä ja minun tunteet on keskiössä.

Jos tämä on minun ainoa elämäni ja minun parisuhteeni, meidän parisuhteemme niin mikseivät tunteet ja minä, me ole sen keskiössä? Kyllä minusta jossain mättää, jos lapset ovat parisuhteen keskiössä. Liitto on kahden ihmisen välinen ja perhe on se suurempi kokonaisuus, johon lapsetkin kuuluvat.

Eron ei aina tarvitse olla riitaisa. Äitini kutsui isäni (eronneet n. 30 v sitten) uuttavuotta viettämään ja isäni toi mukanaan vaimonsa, jonka kanssa ollut 20 v. aviossa.

Tärkeintä on, että välitetään. Sitten kaikki on ohi, kun välinpitämättömyys astuu kuvioihin.
 
  • Tykkää
Reactions: Data

Yhteistyössä