On niin ikävä

[kutku]

On niin paha mieli... Serkkua ja samalla ystävää ikävöin, tuli kolme vuotta aikaa hänen kuolemastaan. Tuntuu, että olis ollu vaikka mitä sanomista vielä. Liian nuorena piti pois lähteä. Tuntuu ettei helpota, aina välillä tulee niin voimakkaana mieleen ja ahdistaa...

 

[tiivitaavi]

Ei osaa paljon muuta sanoa ku :hug:

 

[Surullista]

Osanottoni! Monesti on käynyt mielessä, että miten sitä kestäisi läheisen kuoleman, jos vaikka menettäisi miehen tai lapsen. Suru ja ahdistus olisivat varmasti jotain aivan sanoinkuvaamatonta.

 

[kutku]

Osanottoni! Monesti on käynyt mielessä, että miten sitä kestäisi läheisen kuoleman, jos vaikka menettäisi miehen tai lapsen. Suru ja ahdistus olisivat varmasti jotain aivan sanoinkuvaamatonta.

Sitä oon minäkin miettinyt. Tämäkin oli jo niin kova paikka, että ei taho millään helpottaa...

 

[Nyynä]

:hug: tiiän miltä tuntuu... ite justiin samanlaisessa tilanteessa nyt :'(

 

[kutku]

:hug: tiiän miltä tuntuu... ite justiin samanlaisessa tilanteessa nyt :'(

:hug: :/

 

[Nyynä]

:hug: tiiän miltä tuntuu... ite justiin samanlaisessa tilanteessa nyt :'(

:hug: :/

kiitos. :/

 

[tasamaan tallaaja]

:hug: :hug: :hug:
Kun on tottunut jakamaan jonkun ihmisen kanssa jotkut asiat, niin ainahan sitä kaipaa kun ne asiat tulee eteen. Välistä muutenkin vaan...
Ystävä on niin tärkeä juttu meille kaikille, että sitä tulee kaipamaan varmaan aina...

Kyllä minä vieläkin noiden isompien lasten merkityksellisinä päivinä ja hetkinä ajattelen, että toivottavasti se isä tuolta jostain näkee....

Veljen poikaani katson ja ennenkaikkea kuuntelen ja kyllä tulee oma lapsuus mieleen :heart: . Isoveljen ikävä alkaa syksyäkohden vaan kasvaa... Ehkä alan tajuamaan vasta nyt.

Suru muuttaa vuosien varrella muotoaan ja sen kanssa oppii kyllä elämään, mutta lopu se ei koskaan!