on helppo tuomita omista mielikuvista käsin, vaan joskus se on oikeasti iso osa syy puolison käytöksessä

[mustasukkainen]

En ymmärrä mustasukkaisuuden tuomitsemista pahaksi. Luin erään artikkelin(psykoterapeutin kirjoittama) joka väittä äettei ole koskaan tuntenut msutasukkaisuuden tunteita valehtelee tai ei kykene kiintymään syvästi. Allekirjoitan tuon.

Meillä on vuosia yhdessä oloa takana, mutta kiitos miehen toistuvien valheiden en todellakaan luota hänen puheisiinsa ja niin ollen on myös syntynyt mustasukkaisuutta. Ilman miehen tosituvaa valehtelua tilanne olisi toinen. joten jos joku valittaa msutasukkaisesta puolisosta voisitte kysyä että mikä tämän valittajan oma osuus ongelmasta on!

parisuhde on vuorovaikutusta näinollen toinen ei voi ikinä olla täysin syytön suhteessa vallitsevaan vuorovaikutukseen.

 

[vieras-]

Niin tai siten mies valehtelee koska tietää että oot mustasukkanen eikä halua kohtausta...

 

["Näin on"]

Mustasukkaisuuden syy on aina heikko itsetunto. Mutta tietysti kumppani voi sitä sanoin ja teoin heikentää.

 

[viera.s]

Tuoko mustasukkaisuus iloa sinun tai miehesi elämään? Mitä hyötyä tuosta tunteesta on?

En tuomitse mustasukkaisuutta tunteena, vaan minua lähinnä säälittää ihmiset, jotka joutuvat jatkuvasti elämään epäluuloissa ja ahdistuksessa. Sitähän se mustasukkaisuus on, eikä tuollaiset tunteet ole millään mittapuulla positiivisia. Jos tunteita ei pysty järkevästi hallitsemaan vaan niistä seuraa kohtuutonta kontrollointia, raivonpurkauksia ja jopa väkivaltaa, kärsii tietysti myös puoliso.

Omasta mielestäni toista ei voi omistaa, enkä tunne mustasukkaisuutta ainakaan tavallisesti ymmärretyssä muodossa. Joskus olen kokenut menettämisen pelkoa liittyen myös siihen, että toinen voisi rakastua johonkin toiseen ja jättäisi sen seurauksena minut. En sitäkään usein, enkä koskaan avioliitossani, vaan sellaisissa oikeasti epävarmalla pohjalla olleissa suhteissa. Sellaista en koskaan ole pelännyt, että mies vaan kävisi panemassa jotain toista. En usko, että se minua juurikaan hetkauttaisi, lähinnä huolenaiheena olisi taudit.

 

["Jenis"]

No johan oli epälooginen väite ap:llä. Onko mustasukkaisuuden syy siis kumppanin valehtelu/muu epäilyttävä käytös, vai se että jokainen joka "kykenee kiintymään syvästi" on automaattisesti mustasukkainen riippumatta siitä, mitä kumppani tekee tai jättää tekemättä?

 

[Minni:)]

Mun mielestä mustasukkaisuuden kirjoa on niin laidasta laitaan, ettei voi yleisesti niputtaa mustasukkaista yhteen lokeroon. Mun mielestä mustasukkaisuus on juuri menettämisen pelkoa ja se tunne ilmenee eri ihmisillä eri tavalla. Se ettei koe ikinä pienintäkään mustasukkaisuuden pistosta vaatii kyllä huippuitsetuntoa ja 110% luottamusta kumppaniin ja uskoa suhteen pysyvyyteen. On sairaalloista mustasukkaisuutta, siinäkin on tosin laaja skaala ja sitten on ihan normaalia tervettä mustasukkaisuutta, joka osoittaa ettei kumppanin menettäminen ole mikään "ihan sama, kyllähän mä uuden ja paremman pian löydän"-juttu.

 

["viera"]

Pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä, mutta joillakin mustasukkaisuus menee ihan sairaaksi, jolloin haluaa rajoittaa ja hallita toisen elämän täysin. Sukulaisella oli aikoinaan mies, jonka mielestä hän ei olisi saanut olla edes yhteydessä sukulaisiinsa, epäili kaikesta mahdollisesta aina.

 

[AivanSama]

Kuten moni on jo sanonut, on olemassa sairalloista mustasukkaisuutta, epäilyä, kyttäämistä, vahtaamista, syyllistämistä, vapaudenriistoa ym.

Mutta kyllä mun nähdäkseni mustasukkaisuus normaaleissa mitoin kuuluu parisuhteeseen. Pitäisin mä sitä outona, jos joku vieras kundi tulis mua vikittelemään ja mun mies seisois tumput suorina vieressä, kun ei se ole mustasukkainen.

 

["qwerty"]

Exän suhteen aluksi luotin, niinkuin nyt normaali ihminen luottaa. Jos toinen sanoi menevänsä paikkaan X niin ok, mikäs siinä. Kun sieltä tultiin kaulukset huulipunassa tai jäätiin kiinni siitä että oltiin oltu eri seurassa kun mitä väitettiin jne, eli jatkuva valehtelu tuli esiin, musta tuli tosi mustasukkainen. Olin niin nuori ja ihastunut etten osannu lähteä. Suhde loppui aikanaan, onneksi, ja nykyisessä suhteessa en ole kovin mustasukkainen.

Tietyt traumat ovat jääneet tuosta exästä, mutta mies saa mennä ja olla ihan vapaasti. Kun toinen on luottamuksen arvoinen, ei tarvii olla sairaan mustasukkainen. Jos olisin exän kanssa, olisin varnmasti hirviö, sairaalloisen mustasukkainen kyttääjä, kun toinen valhetelee jatkuvasti, oppii epäilemään ihan kaikkea.