on alkanut nyppiä aikuisten röyhkeys

["hoopo"]

Harmittaako mua nyt ihan turhaan.

Taustaa:
Lapseni ensimmäinen luokka alkoi syksyllä. Sovin pomoni kanssa, että syksyaamuisin tulen kouluun vasta, kun lapseni on lähtenyt kouluun. Ysin aamuisin olen siis töissä vasta hiukan ennen kymmentä. Vastaavasti teen sitten töitä pidempään. Olen osa-aikaisella hoitovapaalla. Mieheni tulee sitten iltapäivällä kotiin.

Lapseni kaveri tuli koko syskyn aamuisin meille, koska hänen vanhempansa menivät töihin aikaisin, jotta pääsisivät sitten kumpainenkin ajoissa töistä. Kaveri pelkäsi olla yksin, joten helppo se on meille tulla, koska aikuisena otin hänet vastaan. Usein myös aamupala oli syömättä, koska tuli niin kiire meille.
Monesti tyttö tuli myös ip-kerhon jälkeen meille, jos meillä sattui jo mieheni olemaan kotona. Mieheni tekee osin kotoa töitä.
Muttamia kertoja hän myös yökyläili meillä.

Lapsen kaverin perhe oli juuri kaukomatkoilla. Sieltä tuli perheen äidiltä viestiä, että voisiko lapsi yöpyä meillä kun he kotiutuvat Suomeen. Heillä olisi menoa. En suostunut, koska ajattelin, että aikaero on niin iso, enkä halua valvoa. Ehdotin. että minun lapseni menisi vaihteen vuoksi sinne ja vasta muutaman päivän kuluttua. Mitään vastausta en saanut. Laitoin uuden viestin. Perheen äiti lupasi palata asiaan. Ei palannut.

Samoihin aikoihin lapseni toisen kaverin äiti laittoi viestiä, voiko hänen lapsensa tulla meille yökylään. Tämäkin lapsi on ollut meillä pari kertaa yökylässä.

Mua ärsytti jotenkin niin paljon, että ehdotin vaihtokauppaa - mun lapseni menisikin sinne. Ei tullut mitään vastausta.


Mua ei harmita nämä lapset. Ei yhtään. Mua harmittaa aikuiset. Missä vastavuoroisuus. Ei tarvitse yksi yhteen mennä, mutta edes sinne suuntaan olisi hyvä. Lisäksi kiitos-sanalla on vaan ihmeellinen vaikutus.

 

[dfvvg]

Mä en kyllä kuvaisi tuota ensimmäisenä röyhkeydeksi.

 

[vierass]

Röyhkeää kysyä hoitopaikkaa kun itsellä on meno? Röyhkeää mielestäni ennemminkin on omaa lasta lykätä kylään kun tietää että heillä on menoa.

 

["hoopo"]

Röyhkeää kysyä hoitopaikkaa kun itsellä on meno? Röyhkeää mielestäni ennemminkin on omaa lasta lykätä kylään kun tietää että heillä on menoa.

Ensimmäisen kaverin vanhempien menopäivä oli juuri sama päivä kuin saapuivat kaukomatkalta. En halunnut ottaa aikaerosta kärsivää lasta meille valvomaan.

Toisen lapsen vanhemmilla meno oli sen laatuista, että halusivat tehdä joulua rauhassa. Lapsi pyöri jaloissa... Tällekin ehdotin joulun jälkeistä aikaa ja tällä kertaa niin, että omani menisi yökylään, eikä aina niin, että meille tullaan.

 

[vierass]

[QUOTE="hoopo";30544226]Ensimmäisen kaverin vanhempien menopäivä oli juuri sama päivä kuin saapuivat kaukomatkalta. En halunnut ottaa aikaerosta kärsivää lasta meille valvomaan.

Toisen lapsen vanhemmilla meno oli sen laatuista, että halusivat tehdä joulua rauhassa. Lapsi pyöri jaloissa... Tällekin ehdotin joulun jälkeistä aikaa ja tällä kertaa niin, että omani menisi yökylään, eikä aina niin, että meille tullaan.[/QUOTE]

No mitähän apua noista sinun ehdotuksistasi sitten olisi ollut heidän akuutteihin hoitotarpeisiinsa? Tässä maailmassa voisi joskus kurkata jotain muutakin napaa kuin omaansa. Täytyy sanoa, että jos minunkin ystäväni olisivat moisella mentaliteetilla liikenteessä, että eivät ota lasta hoitoon kun apua pyydän, niin aivan turha kysellä joulunjälkeen omaa lasta meille yökylään.

 

["hoopo"]

No mitähän apua noista sinun ehdotuksistasi sitten olisi ollut heidän akuutteihin hoitotarpeisiinsa? Tässä maailmassa voisi joskus kurkata jotain muutakin napaa kuin omaansa. Täytyy sanoa, että jos minunkin ystäväni olisivat moisella mentaliteetilla liikenteessä, että eivät ota lasta hoitoon kun apua pyydän, niin aivan turha kysellä joulunjälkeen omaa lasta meille yökylään.

Eivä he ole minun ysätäviäni. He ovat lapseni koulukaveriden vanhempia. Koko syksyn jo jelppasinkin ilman kiitosta.
Kysyin omaani sinne siksi, että mielestäni vastavuoroisuutta pitää olla. Tulee muuten hyväksikäytetty olo.

 

[vierass]

[QUOTE="hoopo";30544239]Eivä he ole minun ysätäviäni. He ovat lapseni koulukaveriden vanhempia. Koko syksyn jo jelppasinkin ilman kiitosta.
Kysyin omaani sinne siksi, että mielestäni vastavuoroisuutta pitää olla. Tulee muuten hyväksikäytetty olo.[/QUOTE]

Nyt ei ole hyväksi käytetty olo, eikä kyllä uusia ystäviä, eipä ole ihme että nykynuoret eivät saa uusia ystäviä. Minulle on lasten koulukaverien vanhemmista tullut monta uutta ystävää ja tosiaan autetaan kun pyydetään.

 

["Mie"]

Näitä on kuule nähty. Oli pojalla kaverit joista yhdelle naapuriin väljiin tiloihin ei kertaakaan yökylään päässyt mutta meille pääsi aina ahtaisiin tiloihin myös tämä sälli. No on käynyt niin että lapsella säilyneet aikuisikään asti muut kaverit mutta tämä sälli ajelee edelleen itekseen ilman lapsuuden kavereitaan...

 

[ap.]

Nyt ei ole hyväksi käytetty olo, eikä kyllä uusia ystäviä, eipä ole ihme että nykynuoret eivät saa uusia ystäviä. Minulle on lasten koulukaverien vanhemmista tullut monta uutta ystävää ja tosiaan autetaan kun pyydetään.

Hyvä sinulle. Sinä siis vaan autat, mutta et ikinä pyydä mitään. Jos pyydät ja et saa, se on ok.

Sinä suuri humaani, autatko minuakin? Minulla olisi pikkurahan puute.

Veikkaanpa, että taidat olla juuri se jatkuva avuntarvitsija, johon nyt kolahti.

Ps. ystäviä on jo liikaakin. Kaikkia ei edes ehdo näkemään tarpeeksi. Todellisten ystävyys on vastavuoroista.

 

[ap.]

[QUOTE="Mie";30544245]Näitä on kuule nähty. Oli pojalla kaverit joista yhdelle naapuriin väljiin tiloihin ei kertaakaan yökylään päässyt mutta meille pääsi aina ahtaisiin tiloihin myös tämä sälli. No on käynyt niin että lapsella säilyneet aikuisikään asti muut kaverit mutta tämä sälli ajelee edelleen itekseen ilman lapsuuden kavereitaan...[/QUOTE]

Aina silloin tällöin näitä tulee vastaan. Nyt tilanne on vaan niin, että tämä ensimmäisen perheen lapsi on oikein hyvä ystävä omalleni. Minua vaan ottaa niin päähän olla se jatkuva auttaja. Kyse on erittäin varakkaasti perheestä. Heillä olisi kyllä varaa palkata hoitajia tarpeen mukaan. Minä autan mielelläni, mutta pitäisi sitä vähän saada takaisinkin.

Miten te toimitte sällin kanssa? Otitteko yökyläilyyn?

 

[Vastauš]

Aina silloin tällöin näitä tulee vastaan. Nyt tilanne on vaan niin, että tämä ensimmäisen perheen lapsi on oikein hyvä ystävä omalleni. Minua vaan ottaa niin päähän olla se jatkuva auttaja. Kyse on erittäin varakkaasti perheestä. Heillä olisi kyllä varaa palkata hoitajia tarpeen mukaan. Minä autan mielelläni, mutta pitäisi sitä vähän saada takaisinkin.

Miten te toimitte sällin kanssa? Otitteko yökyläilyyn?

Kyllä, hän kuten myös muut olivat aina tervetulleita meille. Emme tehneet erottelua millään tavoin kuka voi tulla ja kuka ei. Emme vaatineet vastavuoroisuutta.Muuton jälkeen sälli kävi harvemmin (oma valintansa) mutta ajelee kadullamme nyt kuin jotain etsien (umpikatu!), tiettävästi ei tunne ketään muita tältä kadulta.

 

["ööh"]

Mä en nyt siis tajunnut yhtä asiaa. Onko se ap:n mielestä siis auttamista jos lapsen kaveri tulee teille viettämään aikaa? Onko tuon perheen vanhemmat siis pyytäneet "apua" että heidän lapsensa saisi tulla teille aamuisin ja koulun jälkeen vai onko se vain mennyt niin ja ette ole kieltäneetkään?

Ja eikö tule mieleen että ihmisillä voi olla monia syitä miksi on vaikeaa ottaa yökylään toisten lapsia vaikka oma lapsi yöpyisikin joskus muualla? Esim meille on hankalaa järjestää sitä koiran takia. Se ei tule vieraiden kanssa toimeen ja pitäisi yöksi eristää muualle joka menee niin hankalaksi että ollaan toistaiseksi luovuttu koko yökyläilystä.

Muutenkaan en tajua ihmisiä jotka hirveesti odottaa jotain vastavuoroisuutta ja ylistäviä kiitoksia. Mä voisin aivan hyvin "auttaa" samalla tavalla ilman että odotan jotain vastapalveluksia. Sellaista ominaisuutta kutsutaan pyyteettömyydeksi, joka näyttäisi olevan katoava luonnonvara...

 

[vierass]

Ne rajat, ne rajat. Jos ei niista pida kiinni, vaan ryhtyy hyvantekevaisyyslaitokseksi, niin tottakai se vetaa puoleensa ihmisia, joille kelpaa royhkeasti vahan isompikin apu. Kahdensuuntaisen avun saaminen on vahan monimutkaisempaa kuin, etta ensin alkaa tekemaan itse liikaa puolitutuille ja sitten olettaa saavansa nailta samaa tai marttyyrisesti "edes jotakin" ja lopulta katkeroituu "ihmisille", vaikka on tilanteen itse aiheuttanut.

 

["random"]

Samanlaisiin vanhempiin olen törmännyt. Kaikki kyyti- ja kuljetuspalvelu hyödynnetään ("siinähän tuo meidän lapsi varmaan samalla menee") ja ruokapöytään ja yökylään lapsi tupataan, mutta koskaan ei onnistu toisinpäin, ei, vaikka meillä olisi joskus ihan oikea avuntarve esim. kyytien kanssa.

Olen tullut siihen tulokseen, että lapsi tulkoon ja kulkekoon kyydissä, jos se meille sopii ilman ylimääräistä vaivaa, sillä syytönhän hän on siihen, että vanhempansa ovat moukkia. Mutta esim. lomamatkoille tai mökille mukaan lähtee joku kaveri, jolla on fiksummat vanhemmat.

 

[.....,..]

Mun lapsen kaverin äiti on vähän saman tyyppinen. Kun tämä poika tulee meille ja on sovittu, että vaikka 2h voisi olla koulun jälkeen. Kertaakaan ei ole tullut hakemaan sovittuna aikana, saattaa kyllä laittaa viestin, että meni naapuri kaupunkiin ostoksille ja menee kauemmin. Sen enempää ei kysele, että oliko meillä menoa tms ku ehdotin tuota kahta tuntia alunperinkin.

Mutta jos minun lapsi menee heille, saattaa tunnin päästä tulla viesti, että voisinko hakea viimeistään tunnin päästä lapseni kotia, kun on menoa. Mistään menosta ei ole ollut puhetta, ku sovittiin kyläilystä. Tästä viisastuneena en lupaa tätä lasta meille kylään, jos illalla edes on menoa. Kahden tunnin sovittu kyläily saattaa hyvinkin tarkoittaa neljää tuntia. Kyseessä siis on ekaluokkalaiset lapset.

 

[pyhä sylvi]

Harvaan kotiin lapset on olleet tervetulleita kylään. Valtaosa kyllä kutsuu kylään, mutta koskaan se ei heille sitten käy. Meille tunkee sitten ovista ja ikkunoista kavereita josko leikkimään pääsisi. En oikein tätä ymmärrä mutta ilmeisesti heillä ei saa lapset kuulua eikä näkyä.

 

[vierass]

Hyvä sinulle. Sinä siis vaan autat, mutta et ikinä pyydä mitään. Jos pyydät ja et saa, se on ok.

Sinä suuri humaani, autatko minuakin? Minulla olisi pikkurahan puute.

Veikkaanpa, että taidat olla juuri se jatkuva avuntarvitsija, johon nyt kolahti.

Ps. ystäviä on jo liikaakin. Kaikkia ei edes ehdo näkemään tarpeeksi. Todellisten ystävyys on vastavuoroista.

Kuten jo ensimmäisissä viesteissä sanoin, apua saa kun apua antaa, ihan vuoroissa menee avut, mutta en avunpyyntöön vastaa että joulun jälkeen voi tulla kylään, jos meno on ennen joulua. Raha taas ei minun ja ystävieni välillä liiku, muuten kuin apua tarvittaessa siinäkin. Esimerkiksi menimme lasten kanssa kylpylään, kaverilla oli urheiluliput vanhenemssa toki hän maksoi myös meidän kylpylän niillä lipuilla ja sitten maksoin hänelle rahalla oman osuutemme. Ja jos tarvitsen jotain apua niin aina jollekin käy, jos ei nyt yökylään niin harrastuksiin viemisiä ja tuomisia, itse olen tuolla koulumaailmassa töissä, että usein sitten se joka kuskaa lapsia takasinpäin, ystäväpiiriini ei ole tullut ketään hyväksikäyttäjää, jokainen vuorollaan tavalla tai toisella.

 

[kytö]

Ap puhuu asiaa. On ärsyttävää jos lapset työnnetään kylään ja yöksi silloin ku kaikilla ois joulusiivousaika. En ottaisi mylskään aikaerosta kärsivää lasta kotiini yöksi. Mikä ihmemeno voi olla vanhemmilla heti lennon laskeuduttua?

 

[ap.]

Ap puhuu asiaa. On ärsyttävää jos lapset työnnetään kylään ja yöksi silloin ku kaikilla ois joulusiivousaika. En ottaisi mylskään aikaerosta kärsivää lasta kotiini yöksi. Mikä ihmemeno voi olla vanhemmilla heti lennon laskeuduttua?

Ihan suoraan sanoivat tänään, kun törmättiin, että olisivat halunneet nukkua kunnon yöunet reissun jälkeen. Tänään oli jo niiden muksu ennen ysiä soittamassa ovikelloa. Olen useasti sanonut myös vanhemmille, että loma-aikoina ei ennen kymmentä tulla pimputtelemaan. Mä en tajua! Ja todellakaan sinne ei pääse kuin todella harvoin, mutta meille tullaan kyllä ja lapsi jo ovella huhuilee, että "äiti sanoi, että saan syödä täällä iltapalan." Hemmetin kivaa! Ihan kuin se olisi mulle joku taivaan lahja, että hän saa viettää meillä aikaa ja syödäkin meillä.

 

[Vier]

Ne rajat, ne rajat. Jos ei niista pida kiinni, vaan ryhtyy hyvantekevaisyyslaitokseksi, niin tottakai se vetaa puoleensa ihmisia, joille kelpaa royhkeasti vahan isompikin apu. Kahdensuuntaisen avun saaminen on vahan monimutkaisempaa kuin, etta ensin alkaa tekemaan itse liikaa puolitutuille ja sitten olettaa saavansa nailta samaa tai marttyyrisesti "edes jotakin" ja lopulta katkeroituu "ihmisille", vaikka on tilanteen itse aiheuttanut.

Ap:han nimenomaan veti ne rajat.

 

[ap.]

Ihan suoraan sanoivat tänään, kun törmättiin, että olisivat halunneet nukkua kunnon yöunet reissun jälkeen. Tänään oli jo niiden muksu ennen ysiä soittamassa ovikelloa. Olen useasti sanonut myös vanhemmille, että loma-aikoina ei ennen kymmentä tulla pimputtelemaan. Mä en tajua! Ja todellakaan sinne ei pääse kuin todella harvoin, mutta meille tullaan kyllä ja lapsi jo ovella huhuilee, että "äiti sanoi, että saan syödä täällä iltapalan." Hemmetin kivaa! Ihan kuin se olisi mulle joku taivaan lahja, että hän saa viettää meillä aikaa ja syödäkin meillä.
No, koska apu on vain toispuoleista. Lopetan sen tähän. Miellä voi tulla kutsuttuna leikkimään, muuten leikitään ulkona. Ruokia ei enää tarjoilla.

Minua vai hämmästyttää, miten ihmiset kehtaa.

 

[vierass]

Hammastyttavampaa kuin hyvaksikaytto ja epakohteliaisuus, on se ettei saa suutaan auki.

 

[LaMamanMorbid]

Ihan suoraan sanoivat tänään, kun törmättiin, että olisivat halunneet nukkua kunnon yöunet reissun jälkeen. Tänään oli jo niiden muksu ennen ysiä soittamassa ovikelloa. Olen useasti sanonut myös vanhemmille, että loma-aikoina ei ennen kymmentä tulla pimputtelemaan. Mä en tajua! Ja todellakaan sinne ei pääse kuin todella harvoin, mutta meille tullaan kyllä ja lapsi jo ovella huhuilee, että "äiti sanoi, että saan syödä täällä iltapalan." Hemmetin kivaa! Ihan kuin se olisi mulle joku taivaan lahja, että hän saa viettää meillä aikaa ja syödäkin meillä.
No, koska apu on vain toispuoleista. Lopetan sen tähän. Miellä voi tulla kutsuttuna leikkimään, muuten leikitään ulkona. Ruokia ei enää tarjoilla.

Minua vai hämmästyttää, miten ihmiset kehtaa.

Voi kyllä, ihmiset kehtaavat juuri niin pitkälle kuin heidän annetaan kehdata...röyhkimyksiä löytyy joka jakoon. Hassua, että taas kerran muutama keskustelija oli tekemässä aapeesta bad guyta. Ikään kuin pitäisi jaksaa olla äititeresa jok'ikisessä tilanteessa. Öh, miksi ihmeessä?
Olin itse joutua vastaavaan (noh, ei ollut edes eka kerta) tilanteeseen ekaluokkalaisen kanssa tässä männä syksynä....lapsen kaveri ryhtyi käymään kylässä alvariinsa, vietti aikaa monta tuntia, usein nälissään. Tuli synttärisuma jonne molemmat tytöt oli kutsuttu ja kuinka ollakaan kaveri tuli völjyssä mennen tullen koska 'äiti sanoi että voi tulla'..iltsukerhosta hakiessa olis kaveri ollut tulossa samaan matkaan ja meille leikkimään, yökyläehdotuksia sateli...mä itse päikyssä töissä ja kolme omaa kotona, thank's but no thanks!
Kaveri rupes pomottamaan omaa ja se riitti, laitettiin jämäkät rajat. Kas kummaa, koko ystävyys loppui siihen...

 

[vieraaas]

Aivan samalaisia kokemuksia joidenkin lasten kohdalla. Jopa kipeänä pistetään muualle ja kotiin ei soiteta syömään eikä nukkumaan. Lähinnä olen ihmetellyt onko lapsia tehtävä, jos niitä ei jaksa hoitaa ja rakastaa tai jos ne vaan sotkee sitä kauniisti sisustuttua kotia.

 

[feger]

Tosi kurja tilanne ap:lla ja vastaan kuten tuossa ylläoleva.
Ihmisen röyhkeys menee hyvin pitkälle, mikäli vaan antaa koko ajan pitkää liekaa toisille. On tullut huomattua.
Niin, ja se ei todellakaan ole vastavuoroista, aina toinen jää ns. alakynteen, ellei selkeitä rajoja vedetä alusta lähtien.