Toggle sidebar

Omituista, että olen niin surullinen Jacksonin kuolemasta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
En koskaan fanittanut, en kuunnellut kuin mitä sattumalta tuli radiosta, en seurannut elämäänsä, tms. Eli olin melko välinpitämätön, paitsi että olihan hän erikoinen, lahjakas, ja kauniskin nuorena.

Nyt kun hän on kuollut, on tosi haikea olo. Ihan kuin joku aikakausi olis päättynyt, nuoruuteni ajan lahjakkain muusikko poissa -onko nuoruuteni päättynyt nyt? Ja toisaalta miten surkean lopun sai, ei ollut syönyt, ei juurikaan ystäviä, omituinen elämä -ja missä on nyt? Sääliksi kyllä käy, paljon :(
 
No vähän peesiä tähän..

Minä kyllä joskus muinoin olin fani, en mikään hysteerinen, mutta tykkäsin kuitenkin. Tanssi kai se oli mihin rakastuin, se kun on oma harrastus ja Michael Jackson kyllä yksi tanssin jumalista :)

Katsoin niitä hautajaisia ja itkeä vollotin silmät punaiseksi. Ja kyllä, vieläkin on kovin haikea olo. Ei voi käsittää että hän on poissa, lopullisesti.... Olisin niin toivonut, että olisi ehtinyt edes tehdä sen comebackin.... Edes yhden konsertin pitää!
 
Kieltämättä hiukan kaihertaa. Mä en varsinaisesti ole Jackson-sukupolvea, mutta aina kuitenkin pitänyt hänen musiikistaan. En fanittanut, mutta en ole radiokanavaa vaihtanut, jos musaa on tullut. Billie Jean on ihan parasta :heart:

Harmittaa vaan, että miestä musiikin takana ruoskitaan niin lujasti, eikö musiikki kuitenkin ollut se suurin, mitä hänellä oli annettavana maailmalle.
 
Sama täällä, ja hänestähän oli paljon kaikenlaista kirjoiteltu esim. tämä pedofiili asia mutta en tiedä mikä on totuus, tuntuu vaan tosi pahalta jos sekin asia oli vaan rahan-ahneiden ihmisten aikaansaannosta ja kuinka omasta mielestäni oli vainottu koko lyhyen elämänsä ajan muunmuassa noista ulkonäkö asioista, mutta toivottavasti on nyt saanut ikuisen rauhan tästa kaikesta =/
 
Peesi näille tuntemuksille. Olen vm.70 ja kovasti fanitin aikoinaan Michaelia. Thrilleriä odotin kuin kuuta nousevaa, kun kaveri sen kasetille äänitti.
Huomaan tekeväni surutyötä kuuntelemalla netistä Maikkelin biisejä ja luen kaikki mitä hänestä nettilehdissä kirjoitetaan. Hautajaisia seurasin 5h, siis siitä CNN-lähetyksestä asti. Itkin muistotilaisuuden aikana, kun puhujat puhuivat niin kauniisti Michaelista.
R.I.P. Michael<3
 
mä olisin niin toivonut,että ne lapset olisi laulanut jonkun yhteislaulun muistotilaisuudessa.
vaikka ymmärrettävästi se olisi ollut heille liian rankkaa.
minua myös häiritsi,kun pojat söivät purukumia lähes koko tilaisuuden ajan,vaikka ymmärrän että varmasti vaikea paikka heille olla koko maailman pällättävänä.
murhatutkinnaksi michaelin kuolema ilmeisesti on kääntymässä.
 
Täytyy sanoa, että täällä myös itkettiin silmät punaisina kun katselin taltiointia muistokonsertista. Tyttö 5-v kysyi että miksi itken ja kyseli kuolemasta ja siitä juttu vielä meni siihen, että kuoleeko mummikin joskus. Ja sitten itkinkin vielä enemmän...

En ollut mikään fanaattinen fani mutta myös 70-luvulla syntyneenä tykkäsin Michaelin musiikista ja lahjakkuudesta. Se oli poikkeuksellinen ihminen, jolla ei varmasti helppoa ollut. Ja onko yhtäkään noin kuuluisaa kohdeltu yhtä rumasti ja halveksivasti :( Ja toisaalta, onko kukaan toinen muusikko tehnyt noin paljon muiden hyväksi kappaleita ym.

On täysin ymmärrettävää, että Michael ajautui yksinäisyyteen ja omituiseen elämäntapaan ja sitähän ei moni katsonut hyvällä. Mutta kenellä on oikeus pilata toisen elämä siksi että on erilainen!!!

Harmi että tuollainen lahjakkuus ja persoona menetettiin näin varhain, Michaelilla olisi ollut vielä paljon annettavaa maailmalle :(
 
Ihan samanlaisia tuntemuksia myos. Olen aina tykannyt musiikista ja arvostanut kaikkea hyvantekevaisyytta mita tehnyt (ja hyvantahtoisesti hymahdellyt sen eksentrisyydelle) mutta en voi sanoa olleeni fani. Yllattavaa kuinka kovasti MJ:n kuolema on kolahtanut.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa