Omakotitalo vai kerrostalo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maewest
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Maewest

Jäsen
13.08.2013
144
0
16
Laitoin tällaisen aloituksen, koska haluaisin kuulla mielipiteitä sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat asuneet omakotitalossa ja kerrostalossa. Kumpi parempi ja miksi?

Mä olen asunut molemmissa ja valitsen kerrostalon. Omakotitalon pihatyöt tai muutkaan työt eivät mua kiinnosta ollenkaan. Olen myös täysin kädetön puutarhassa, koska opettelu ei kiinnosta. En näe lumen kolaamista positiivisessä mielessä liikuntana, vaan ikävänä työnä. En tee mitään kovaäänisiä juttuja, jotka kerrostalossa häiritsisi naapuria, joten sellaisiin en kaipaa omaa taloa.
 
Monet omakotitalossa lapsensa kasvattaneet muuttavat takaisin rivitaloon/omakotitaloon kun lapset isoja. Syy siihen että ikää tulee eikä jaksa enää hoitaa jatkuvasti taloa sekä tonttia.

Itse suosin omakotitaloa, mutta tiedän että siinä on julmetusti työtä. Ehkä vanhempana muutamme rivitaloon.

Kun lapset on nuoria, omakotitalo on kiva varsinkin jos on rantatontilla.
 
Mä oon monta kertaa päivässä onnellinen siitä, että asutaan omakotitalossa, koska se meteli mikä kahdesta pojasta lähtee niin lattiaan tömistellessä, seiniin hakatessa kuin muutenkin häiritsisi varmasti naapureita. Ja kyllä, kiellän, estän ja teen kaikkeni jotta eivät noin toimisi, mutta pakko munkin on aina välillä tehdä ruokaa, siiivota, jne. Ja pojat on poikia, sana ei vaan mene aina perille. ;)
 
Itselleni sopii paremmin kerrostalo, koska en jaksa hoitaa pihaa ja taloa, mutta myös siksi, että omakotitaloissa on usein viileämpi ja palelen helposti. Ja enempi lämmittäminen on sitten epäekologista ja kallistakin. Molemmissa on silti hyvätkin puolensa, omakotitalossa myös, mutta minulla painavat kerrostalon hyvät puolet vaakakupissa enemmän. Nää on niin makuasioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30315556:
Itselleni sopii paremmin kerrostalo, koska en jaksa hoitaa pihaa ja taloa, mutta myös siksi, että omakotitaloissa on usein viileämpi ja palelen helposti. Ja enempi lämmittäminen on sitten epäekologista ja kallistakin. Molemmissa on silti hyvätkin puolensa, omakotitalossa myös, mutta minulla painavat kerrostalon hyvät puolet vaakakupissa enemmän. Nää on niin makuasioita.

hahaa :)
"totuuksia" köyhän suusta :)
 
Omakotitalo jossa lähellä paljon asutusta ja naapureita. Kerros - ja rivitaloissa kuuluu naapureiden äänet (koiran ulvonta yms) yllättävän selkeästi läpi. Äitini rivarissa jopa naapurin miehen kuorsaus kuuluu vaimeasti! Joka ikinen ilta.
Tykkään toisaalta hirveästi yhteisöllisyydestä, joten omistusrivari hyvällä alueella on varmasti seuraava asunto.
 
Omakotitalo ja hieman syrjästä vieläpä. Paras jos ei ollenkaan naapureita, max 1-2, mutta ei rajanaapureita missään nimessä kiitos. Silti suht. läheltä keskustaa ja palveluita.

En viihtynyt ollenkaan kerrostalossa tai rivarissa, oli enemmänkin ahdistavaa. Olen yöihminen ja oli ärsyttävää olla aina niin hissun kissun ja pelätä josko naapurit häiriintyisi. Mulle on ihan normaalia alkaa leipomaan vaikka klo 23 ja puuhastella vaikka kahteen saakka kaikkea ja imuroida keskellä yötä jos siltä tuntuu. Muutenkin se kyttääminen oli rasittavaa. Pihahommat on ihan kivaa ajanvietettä, vaikka en suuri fani olekaan. Ennemmin tässä on se puolensa, että on tarpeeksi tilaa, saa rempata ja tehdä mielensä mukaan, pihallakin voi olla ja mölöttää aivan vapaasti ja eipä tule häirittyä ketään millään ja ei tarvitse ahdistua siitä. On tilaa autoille ja muille vehkeille, kanoille ja koiratarhoille Ja se, että on iso piha puuhastella on aivan elintärkeää, en oikein pidä alle hehtaarin tontteja yhtään minään.

Koin muutenkin, että kerrostaloasuminen oli kaikista vaivalloisinta. Sai rampata rappusia aina, joutui tapaamaan naapureita, tavaroiden kanniskelu oli hankalaa, ulos ei voinut mennä kuin säällisen näköisenä (eli ei käyttämään koiraa pelkissä pikkuhousuissa, kuten usein teen), sai vahdata oliko ovi lukossa ja avaimet mukana, verhot piti muistaa sulkea kun kekkuloin paljon alasti ja seksiäkin piti harrastaa niin helkkarin hiljaa ja en voinut nauttia kun olen luonnostani hyvinkin kovaääninen. Ja vibran äänikin oli jo ihan tarpeeksi varmaan. Rivari nyt vielä menetteli, mutta ihan kamalaa siinäkin oli.

Omakotitalossa ei mielestäni ole oikeastaan ollenkaan taas vaivaa. Ei sinne pihalle tarvitse istuttaa mitään jos ei tykkää hoitaakaan ja valitsemalla oikeantyyppisen talonkin säästyy paljolta. Ihan samaan tapaan asiat hajoilevat ja pitää tehdä remppaa kaikissa muissakin asumismuodoissa, korjaaminen on vain helpompaa. Lumitöitäkään ei ole kun naapuri hoitaa ne traktorin kanssa pientä korvausta vastaan. Halpaahan tässä asuminen on muutenkin suhteessa saatuun tilaan ja kyllä muutenkin. Ja se ihana rauha ja vapaus touhuta kaikkea ilman häiriöitä. Ah.
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Kun kerrostalosta pois pääsin. Päätin että ikinä en takaisin tule. Meinasi pää hajota kun ei ollut mitään tekemistä. Ehkä vanhana voin harvita omakotitalosta rivitaloon muuttamista. Kunhan on edes pikkuisen omaa pihaa.
 
Omakotitalo (maalla), ehdottomasti! Rivarissa ja kerrostalossa oli tunne, että on kun vanki, ovet ja ikkunat ja kaihtimet kiinni, ja sitten aina oli tunne, että pitäisi lähteä jonnekin. Täällä maalla taas on päinvastoin, ei huvittaisi ikinä lähteä mihinkään :)
Mutta se on totta, että työtä ja yllättäviä menoja omakotitalossa on enemmän, joten ihan köyhälle ja laiskalle se ei ole paras asumismuoto.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Olen asunut molemmissa ja nyt taas muutan ok-taloon kuuden kerrostalo vuoden jälkeen.
Tavallaan "oma tupa,oma lupa",ehkä hiukan vapaampi touhuta omia..esim kerrostalossa rajoittaa nuo hiljaisuus säännöt jonkin verran elämistä (vaikka harvoinhan sitä ääntä aiheuttavaa hommaa tekee 22 jälkeen..)Olen kaivannut koko kerrostaloelämisen ajan omaa pihaa,pientä plänttiä,johon perunaa,porkkanaa laittaa,omaa rapsuteltavaa..sellasta puuhastelua,johon olin jo tottunut maatilavuosien jälkeen.

Kerrostalossa asuminen on helppoa,kun ei tarvi itse hoidella lämmitystä tai muuta kremppaa,sen kun vaan soittaa taloyhtiöön/huoltomiehelle ja homma juoksee..
 
Omakotitalo ja hieman syrjästä vieläpä. Paras jos ei ollenkaan naapureita, max 1-2, mutta ei rajanaapureita missään nimessä kiitos. Silti suht. läheltä keskustaa ja palveluita.

En viihtynyt ollenkaan kerrostalossa tai rivarissa, oli enemmänkin ahdistavaa. Olen yöihminen ja oli ärsyttävää olla aina niin hissun kissun ja pelätä josko naapurit häiriintyisi. Mulle on ihan normaalia alkaa leipomaan vaikka klo 23 ja puuhastella vaikka kahteen saakka kaikkea ja imuroida keskellä yötä jos siltä tuntuu. Muutenkin se kyttääminen oli rasittavaa. Pihahommat on ihan kivaa ajanvietettä, vaikka en suuri fani olekaan. Ennemmin tässä on se puolensa, että on tarpeeksi tilaa, saa rempata ja tehdä mielensä mukaan, pihallakin voi olla ja mölöttää aivan vapaasti ja eipä tule häirittyä ketään millään ja ei tarvitse ahdistua siitä. On tilaa autoille ja muille vehkeille, kanoille ja koiratarhoille Ja se, että on iso piha puuhastella on aivan elintärkeää, en oikein pidä alle hehtaarin tontteja yhtään minään.

Koin muutenkin, että kerrostaloasuminen oli kaikista vaivalloisinta. Sai rampata rappusia aina, joutui tapaamaan naapureita, tavaroiden kanniskelu oli hankalaa, ulos ei voinut mennä kuin säällisen näköisenä (eli ei käyttämään koiraa pelkissä pikkuhousuissa, kuten usein teen), sai vahdata oliko ovi lukossa ja avaimet mukana, verhot piti muistaa sulkea kun kekkuloin paljon alasti ja seksiäkin piti harrastaa niin helkkarin hiljaa ja en voinut nauttia kun olen luonnostani hyvinkin kovaääninen. Ja vibran äänikin oli jo ihan tarpeeksi varmaan. Rivari nyt vielä menetteli, mutta ihan kamalaa siinäkin oli.

Omakotitalossa ei mielestäni ole oikeastaan ollenkaan taas vaivaa. Ei sinne pihalle tarvitse istuttaa mitään jos ei tykkää hoitaakaan ja valitsemalla oikeantyyppisen talonkin säästyy paljolta. Ihan samaan tapaan asiat hajoilevat ja pitää tehdä remppaa kaikissa muissakin asumismuodoissa, korjaaminen on vain helpompaa. Lumitöitäkään ei ole kun naapuri hoitaa ne traktorin kanssa pientä korvausta vastaan. Halpaahan tässä asuminen on muutenkin suhteessa saatuun tilaan ja kyllä muutenkin. Ja se ihana rauha ja vapaus touhuta kaikkea ilman häiriöitä. Ah.

Sinulle selkeästi sopii tuo asumismuoto. Kuulostaa siltä, että asut maalla? Siinä on suuri ero kaupunkiasumiseen omakotitalossa. Ei kaupunkialueella ulkoiluteta koiraa alusvaatteisillaan edes sen oman talon pihassa eikä naapurit tule traktorillaan tekemään lumitöitä (sellainenhan ei missään määrin ole tavallista omakotitaloalueilla). Ja jos jättää verhot auki, ohikulkijat näkevät sisälle. Tavallisilla omakotitaloalueilla ei voi pitää kanatarhaa tai koiratarhaa, säilyttää kasaa autonrotteloita ja tehdä ihan mitä lystää ilman että naapurit häiriintyvät (ja kanatarhaa voi joku virallisempikin taho puuttua). Maaseudun haja-asutusalueella tuollaie toki onnistuu, mutta pelkästä talotyypistä se ei ole kiini.

En tiedä millaisessa kerrostalossa olet asunut, mutta kyllä minä ainaki voisin halutessani leipoa yöllä. Ketä sellainen muka häiritsee? Ihan normaalisti yölläkin voi elää, kunhan jättää remontoinnit yms metelit väliin.
 
Lasten kanssa omakotitalo on tietyissä asioissa ehkä helpompi - ellei satu asumaan kerrostalon alimmassa kerroksessa. Itse en vaan haluaisi asua ihan maan tasalla, vaan ihanne olisi kerrostalon toinen kerros. Minulle riittää omaksi pihaksi meidän kesäasunto, jossa voi elää omakotitaloelämää. Pienten lasten kanssa se on helppoa. Kesäkauden jälkeen olen kuitenkin mieluiten kaupunkialueella kerrostalossa. Ja kun lapset ovat vähän kasvaneet, pienenee oman pihan merkitys entisestään.
 
Jos voiskin valita. Ehkä jonain päivänä, mut en vielä.

Eron jälkeen kolme vuotta sitten muutin omakotitalosta lähiöyksiöön. Tän nukkumaluukun vois nosturilla tiputtaa keskelle entistä olohuonetta eikä tekis tiukkaakaan. Ja tänne tukehtuu, enkä tarkoita ilmanvaihtoa. Seinät kaatuu päälle, vaik ovatkin ihan tukevaa tekoa.

Täällä ei voi tehdä mitään. No, nukkua, lukea, kattoa telkkaria, käydä parvekkeella röökillä ja ottaa jääkaapista sihijuoma.

Ei tämmöiset ole mitään ihmisasumuksia. Vaikka ovat kuinka vaivattomia.
 
Kerrostalo. Helppo, vaivaton ja halpa. Juuri sellainen, jota opiskelija, jolla ei ole varaa yllätysmenoihin tarvitsee. Aikaa ei ole harrastuksiltani tätäkään aina siivota, saatika että hoitaisi jotain pakollisia juttuja, tarkka kun olen, en voisi omakotitalossakaan antaa pihan olla ruokoton. Kokeiltu on.
 
Lapsuuteni asuin korvessa ok-talossa ja sen jälkeen 5 kerrostaloa kokeiltu opiskeluaikoina. Sitten taas ok-taloon ja on se mun juttu!
Se ontotta, että jos ei pihahommat nappaa tai lumenluonti ym niin silloin pitää olla joko rahaa teetättää inhokkijutut muilla tai asua kerrostalossa. :) Minä taas rrrrakastan puutarhajuttuja/kasvimaan pitoa ja lumilingolla jaksan itsekin hurautella lumet pois pihapiiristä ja vähemmät lumet lapioi hyötyliikuntana.

Keväällä innolla odotan kasvien esiin nousua ja pihan kuivumista, että pääsee haravoimaan.. aah. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, tästä tutut toki ovat hiukan valitelleet kun viihdyn liian hyvin pihallani. Aina on tekemistä ja pikkusen "adhd" kun on, niin tulee purettua ylimääräiset energiat samalla.

Meille tämä on kaikenkaikkiaan myös edullisempi asumismuoto, sillä olemme rempanneet vanhaa "mökkiä" mieleiseksi ja hoitokulujen, lämmityksen, jätemaksun ja kiinteistöveron kanssakaan ok-talomme kulut eivät ole niin paljon kuin jopa pienemmässä kerrostaloasunnossa missä olisi vastike, täys vesimaksu monelle (nyt vain jätevesimaksu) ja tuskimpa 100 tonnilla mistään saisi järkevää asuntoa ylipäätään. :D
 
Oääasia, ettei ole sähkölämmitystä. Köyhyys kun alkaa siitä. Kerrostalon hajuja ei pääse pakoon ja ne ovat todella ällöttäviä, rapussa ym.

Rivitalo, jossa lumityöt on ulkoistettu jollekin joutilaalle, joka myös vastaa siitä, että auran tekemät nietokset ajotielle parkkipaikalta on poissa. Monelle omakotiasujalle tulee yllätyksenä, että se lumikasa on ihan luvallinen juttu... Eihän siitä läpi pääse muuta kuin loikkimalla yli. Jos olet kotoa pois, kasa kasvaa vaan... Siispä rivitalo, mutta ei sähkölämmitystä eikä koneellista ilmastointia.

Omakotitalo ilman kellaria ja viherhuonetta ja kasvimaata ja kunnollista puistoa... Mitä järkeä?

Ei pihaa ole pakko hoitaa, ainoastaan hiekoittaa talvella yms. Nurmikossa on suurin työ ja sen voi hyvin korvata kivillä ja monivuotisilla kasveilla. Muutama pioni pihassa on helpoin - niihin kun ei saa koskea ollenkaan, vaan antaa olla rauhassa:-)
 
Olen asunut niin kerrostalossa, rivitalossa kuin omakotitalossa. Omakotitalon huollossa ja ylläpidossa on tietysti eniten työtä, koska olet itse myös isännöitsijä, talonmies ja niin halutessasi rakennus-, putki-, sähkömies sekä puutarhuri. Toisaalta omakotitalossa on vapaus (ja myös vastuu) kaikesta taloon ja tonttiin littyvästä.

Ihan elämäntilanteesta ja omista mieltymyksistä riippuu, mikä kullekin on paras. Tällä hetkellä itselleni omakotitalo sopii. Vanhuuden ja vaivaisuuden iskiessä joku muu asumismuoto voi olla parempi.
 
Kyllä mä viihdyn omakotitalossa. Kerrostaloasuminen oli kamalaa, rivari menetteli ja omakotitalo on ihan ehdottomasti mun juttu.

Joku tuolla jo mainitsikin kerrostalon hajut. Ne on kamalia. Ihan valtavan kamalia.
 
Kerrostaloa suosin vaikka omakotitalossakin on tullut asettua monta vuotta. Meillä on nyt asunto kerrostalon pohjakerroksessa ja tämä on vähän kuin rivarissa asuisi ilman että tarvitsee leikata nurmikkoa ja kolata lumia :) meillä lapset saa meluta päivällä ihan niin paljon kuin lystää ja jos haluan harrastaa äänekästä seksiä niin sekin onnistuu, en siinä vaiheessa mieti kuuleeko naapurit vai ei (kunhan lapset eivät ole paikalla silloin) :) meillä on rauhallinen taloyhtiö, koskaan ei ole häiriöitä ollut vaikka tässä muutama vuokra-asuntokin on. Pihapiiri on lapsiystävällinen ja hoidettu ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. Verhoja en todellakaan pidä päivällä kiinni, en ymmärrä miksi pitäisin. Toisaalta meillä on päätykämppä joten ikkunoiden ohi ei ihmiset kulje ja maisematkin on pääosin metsäisää. Kaikinpuolin viihdyn mainiosti kodissamme enkä tahtoisi vaihtaa omakotitaloon. Sen hoitamisessa olisi liikaa hommaa mulle, en ole puutarha ihmisiä ja mikään ei ole niin karseen näköinen kuin talon piha jota ei ole hoidettu ja joka täynnä auton romuja yms. Näitäkin näkee aika paljon...
 
Omakotitalo.

Mun ok-talo kokemukseni oli tosin vain kolmen kk:n mittainen, koska talo paljastui homeiseksi, mutta se kolme kuukautta oli muuten niin ihanaa aikaa. Oli iso piha mihin sai lapset huoletta päästää leikkimään, omenapuut ja marjapensaat, kukkapenkkejä joita kuopsuttaa. Upeeta! Pihatyöt on niin mun juttu!
Huoneita oli kahdessa kerroksessa, makkarit ylhäällä, alakerrassa keittiö, olkkari ja työhuone. Aamuisin oli mukava hipsiä hiljaa alakertaan kahville lasten ja miehen vielä nukkuessa.

Nyt taas kerrostalossa :( Ärsyttää!
Omassa pihassa ei ole lapsille mitään, joten leikkipuistoon on aina lähdettävä ulkoilemaan. Asutaan vielä neljännessä kerroksessa (ei hissiä) joten rapuissa saa ravata kyllästymiseen asti.

Nyt kiikarissa 100 neliön rt-asunto, toivottavasti tärppää!
 

Yhteistyössä