Omaa kaverittomuuttani masentavampaa on vain

lapseni täydellinen kaverittomuus.
olen aivan maassa enkä pysty auttamaan.
mikä meissä on vialla, kun kukaan ei halua olla meidän kanssa?

 

Mitä harrastuksia teillä on? haluaisitte? Minkäikäinen muksu?

 

Mitä sinä - aikuinen - olet yrittänyt tehdä asian eteen?

 

Mitä sinä - aikuinen - olet yrittänyt tehdä asian eteen?

en osaa tehdä asialle enää mitään. olen puhelias ja sosiaalisen oloinen, mutta en vain saa solmittua kaverisuhteita, kukaan ei koskaan tartu minuun hyvänpäiväntuttua enemmäksi.
lapsi ei saa kavereita, kukaan ei halua olla hänen aknssaan, ei osaa olla kai luontevasti samanikäisten kanssa ja muilla on vaivaantunut olo.

 

minkä ikäinen lapsi?

 

[QUOTE="vieras";24864009]minkä ikäinen lapsi?[/QUOTE]

ihan kohta jo 12..

 

Ketään harvemmin tullaan hakemaan kotoota käsin!

Lapsi voisi hyvin löytää kavereita itselleen jonkun mieluisan harrastuksen parista!
Tai vaihtoehtoisesti 90- luvulla monet vanhemmat etsivät kavereita/tuttavia itselleen ja lapsille kirjeenvaihdon kautta! Minullakin oli 90-luvulla kirjekaveri =)

Nyt 2000- luvulla käytössämme on niinkin hieno kapistus kuin tietokone

 

Minulla vähän samaa ongelmaa, lapsella myös. Minkä ikäinen lapsi sinulla on ja mistä päin olette?

 

Olikin jo moneen kertaan kysytty tuota ikää, sillä aikaa kun oli tämä auki.. Missä päin?
Voisimmehan vaikka tavata.

 

Rohkaise lastasi juttelemaan koulussa kavereille ja vaikka pyytämään teille kylää. Voisko lapsi vaikka järjestää "juhlat" muutamalle kaveriehdokkaalle. Kutsuis vaikka katsomaan leffaa ja herkuttelemaan.

Mun pojalla 9v ei oiekin ole ollut kavereita. Kannustin häntä ja nyt hän tuli eräs päivä kotiin kädessään lappu, jossa luokkakaverin osoite. Oli rohkaissut mielensä ja kysynyt "alkaako" kaveri koulun jälkeen. Ei nuo kaverisuhteet aina "tipahda" käsiin, vaan on itse tehtävä asialle jotain.

 

Esimerkkinä suomi24 osion paikkunnat ja valitset sen oman kotikapungin laitat sinne ilmoituksen! Ensimmäisessä viestissä ei tarvitse ilmoittaa osoitettaan tai puh numeroaan.Sitä kautta voit sopia treffit jonkun kanssa! on siellä erikseen harrastus yms muut osiot.Ota itseäsi niskasta kiinni ja voimia :hug:

 

[QUOTE="vieras";24864053]Rohkaise lastasi juttelemaan koulussa kavereille ja vaikka pyytämään teille kylää. Voisko lapsi vaikka järjestää "juhlat" muutamalle kaveriehdokkaalle. Kutsuis vaikka katsomaan leffaa ja herkuttelemaan.

Mun pojalla 9v ei oiekin ole ollut kavereita. Kannustin häntä ja nyt hän tuli eräs päivä kotiin kädessään lappu, jossa luokkakaverin osoite. Oli rohkaissut mielensä ja kysynyt "alkaako" kaveri koulun jälkeen. Ei nuo kaverisuhteet aina "tipahda" käsiin, vaan on itse tehtävä asialle jotain.[/QUOTE]

ei kukaan ole tullut sen synttäreillekään, vaikka on kutsuttu..eli ei voi todellakaan ajatella mitään juhlia..hänestä ei vaan pidetä. voi paska, kun itkettää

 

Voih, tuo on surullista

 

ei kukaan ole tullut sen synttäreillekään, vaikka on kutsuttu..eli ei voi todellakaan ajatella mitään juhlia..hänestä ei vaan pidetä. voi paska, kun itkettää

Oletko puhunut asiasta opettajalle? Miten koulussa menee kavereiden kanssa vai viettääkö aikaa yksin? Laita vaikka sähköpostia opelle, jos vois jotenkin auttaa lastasi. Toisaalta vapaa-aikaan ei openkaan "valtuudet" riitä, mutta josko vois jotain tehdä.

 

Voi sinnuu :hug: Ensinnäkin pitäis päästä eroon ajatuksessa että teissä olisi joku vikana, koska se ajatus helposti näkyy myös ulospäin.
Minkäkokoisella paikkakunnalla asutte? Olisiko mahdollista kokeilla jotain uutta harrastusta yms? Tehkää lapsenne kanssa yhdessä joku kiva yhteinen päivä; esim leffa, keilaus, rafla... Jos tyttölapsi niin menette vaikka yhdessä kampaajalle ja hemmotteluun. Piristätte itseänne!

 

Sun on varmaan nyt vaikeampi auttaa lasta, koska sulla itselläskään ei oo kavereita. Sun pitäis auttaa myös itseäs, sitten voit auttaa myös lasta ja lapsikin näkis, että todellakin olette kavereiden ja ystävien arvoisia, niin kuin me kaikki. Oisko mahdollista mennä jonnekin yhteiseen harrastukseen? Tai jos itsekin uskaltautuisit lähestyä ihmisiä, niin lapsikin uskaltautuisi kun näkee esimerkin? Ja jos saat pakit, muista että se ei oo sun vikasi. Yritit ja toimit hienosti, ei vaan ihmisen kanssa natsannut. Ja sitten taas uudestaan kokeilemaan..

Käyn ite läpi näitä samoja juttuja, tosin lapsi on ainakin vielä tosi sosiaalinen. Toisin kuin äitinsä siis. Tsemppiä!

 

partiossa on mun mielestä aika yhteisöllistä, mä ujo ja kaveritonkin pääsin porukkaan mukaan.

 

Oikeasti kannattaa satsata harrastuksiin. Omani on juurikin partiossa, siinä ei kukaan jää yksin. Myös kivoja leirejä yms. on sitä kautta tullut. Kaupungin ja nuorisotoimen järjestämiin leireihin myös kannattaa osallistua, niissä on mahdollisuus saada kavereita. Ja on kivaa tekemistä ja seuraa lomilla.