OMA MIES KYLLÄSTYTTÄÄ

sE ON seitsemäs kriisivuosi menossa ja sen kyllä huomaa!!

Oma mies on alkanut todella kyllästyttämään ja välillä tuntuu, että tekis mieli todella erota.

mitään "suuria" vikoja hänessä ei ole (Jos laiskuutta/ saamattomuutta/ aloitekyvyttömyyttä ei lasketa)

hänen kanssaan on jotenkin mahdotonta esim. miettiä asunnon ostoa tms, kun hän on vielä jokseenkin riippuvainen vanhemmistaan ja on lapsuudenkodissaan päivittäin useita tunteja!!!

Hän on meikäläistä 8 vuotta nuorempi , joka tietty näkyy.
Tympiiks muita?( \|O

 

Kyllä tosiaankin tympii!!! :/ tuntuu kuin olisin tyhjä,pelkkä kuori ympärillä.hyvä että jaksaa hengittää.keinot lopussa.... :'(

 

Meillä on vasta muutama vuosi yhteiseloa takana joten tympiminen on aika pientä... Mutta kyllä mua ottais pattiin jos mies olis päivittäin lapsuudenkodissaan ja vielä useita tunteja!! Mutta usko tai älä, tuo ikä ei välttämättä vaikuta siihen. Mun mies on mua 13 vuotta vanhempi mutta kyllä silti viihtyy "kotona" valitettavan hyvin. Vertailun vuoksi, mä asun melkein 200 kilometrin päässä mun vanhemmista ja me nähdään muutaman viikon välein. Me soitellaan äidin kanssa muutaman kerran viikossa, miehen äiti soittaa sille vähintään kerran päivässä.
Vähän nyt taas menee asian vierestä.. Mutta varmasti sua kyllästyttää tuollainen.. \|O

 

Ei tympäise minua.. kirjoitin tuolla mitä nyt palstalla "huolia" nimimerkillä kun en jaksanut rek. niin mieheni sairaalaan joutumisesta...

Kyllä toisen virheet ja paheet ovat pieniä sen rinnalla että joutuu tällaiseen.... :'(

 

Kyllä tympii ja paljon..............
olenkin alkanut järjestellä asioita siihen malliin että joku päivä pamautan kortit pöytään ja lähden.

Mä en rakasta ukkooni yhtään........valitettavaa mutta mitään ei oo jäljellä.Tähän on johtanut yksi sun toinen asia.Kaksitoista vuotta ollaan oltu yhdessä.
Mä en jaksa enkä haluu enään mitään,säälistä ja omastakin halusta sänkyhommii tehään, muuten ei ooo mittään.Puhutaankin kun vain pakko on.
Mä siis lähen kun saan asiat järjestykseen.Siis työn ja asunnon ja lasten koulun....käytännön järjestelyitä siis.Mä olen hiljaa valmistautunut ja nyt on aika tehä siirtoni....

 

Samaten \|O

Taidankin kohta vaihtaa ukkoa kuin "sukkaa"...tulis vaan eka joku hyvä kohdalle

Kaikki on jo "yritetty" moneenkertaan liiton pelastamiseksi ,ei auta loputtomiin jauhaa samaa ,kun ei asiat tästä muuksi muutu :ashamed:

 

hei ,ja jotakin muutakin yhteistä meillä,myös mieheni minua nuorempi ,7vuotta!
Pitäs varmaan alkaa 40-50vuotiaita katsella sillä silmällä ,olisko ne yhtään viisaampia???

 

"mitään "suuria" vikoja hänessä ei ole (Jos laiskuutta/ saamattomuutta/ aloitekyvyttömyyttä ei lasketa)"

Ihan kuin puhuisit minun miehestäni. Rakastan häntä mutta hermot menee vähän väliä juuri noiden asioiden vuoksi!
:\|

 

\

"mitään "suuria" vikoja hänessä ei ole (Jos laiskuutta/ saamattomuutta/ aloitekyvyttömyyttä ei lasketa)"

Ihan kuin puhuisit minun miehestäni. Rakastan häntä mutta hermot menee vähän väliä juuri noiden asioiden vuoksi!
:\|

No, sä ainakin vielä voit sanoa rakastavasi ukkoos, vaikka pikkuviat ärsyttääkin.Mä en voi sanoo samaa, joten onko siinä ukossa silloin järkee roikkuu....

Mielestäni , jos hipusenkin on rakkautta on toivookin, eikös??

 

\No, sä ainakin vielä voit sanoa rakastavasi ukkoos, vaikka pikkuviat ärsyttääkin.Mä en voi sanoo samaa, joten onko siinä ukossa silloin järkee roikkuu....

Mielestäni , jos hipusenkin on rakkautta on toivookin, eikös??

[/quote]

Ehdottamasti olen samaa mieltä, jos ei voi sanoa rakastavansa - ei ole enää mitään syytä roikkua yhdessä!!!

 

\

sE ON seitsemäs kriisivuosi menossa ja sen kyllä huomaa!!

Oma mies on alkanut todella kyllästyttämään ja välillä tuntuu, että tekis mieli todella erota.

mitään "suuria" vikoja hänessä ei ole (Jos laiskuutta/ saamattomuutta/ aloitekyvyttömyyttä ei lasketa)

hänen kanssaan on jotenkin mahdotonta esim. miettiä asunnon ostoa tms, kun hän on vielä jokseenkin riippuvainen vanhemmistaan ja on lapsuudenkodissaan päivittäin useita tunteja!!!

Hän on meikäläistä 8 vuotta nuorempi , joka tietty näkyy.
Tympiiks muita?( \|O

Minkälainen ikä ero teillä on jos miehesi on edelleen riippuvainen vanhemmistaan? Ite en tulisi kyll tuollasta ukkoa katteleen ollenkaa joka en voi irtautua vanhemmistaan ellei oo sitte hemmoteltu pilalle. Yhen ikäiseni "miehen" (?) kans seurustelin noin 5 kuukautta ja hänellä oli jo oma auto ja hyvä työpaikka MUTTA asui edelleen vanhempien luona. \|O \|O

 

Meillä oli kans toi 7 vuoden kriisi ja oli aivan kamalaa tuntu et mikään ei mee niinku pitäs mut kyl se siitä helpottaa meil tuloo elokuus 9-vuotis hääpäivä eli kaks vuotta myöhemmin kaikki on paljon valosampaa.

 

olen kans kuullu sanottavan 7 vuoden kriisistä.......mutta jos ei rakasta ja ihminen vain käy hermoille niin mitä tuota sit enään jatkamaan..... loppu mikä loppu.... minulle aikoinaan sanottiin että lasten takia jatkaa,,,,,mutta ei todellakaan kaikki siinä tulee kärsimään....

 

voi kuinka tuttua tuo teksti olikaan! mulla on itelläni 30-kriisi ja samaan syssyyn tuli tuo 7-vuoden soppa... oon kyllä ollut purjeessa. jos tästä selvitään niin mikään ei meitä varmaan enää voi kaataa. välillä tosin tuntuu että emme selviä. olaan kuin kämppiksiä, jotka vaan asuu saman katon alla. puhutaan pakolliset ja jos haluan halauksia, niin saan itse aina halata. mies ei koskaan tee mitään hellyyttä osoittavaa.

 

Joo,kyllä kyllästyttää....Kaikista asioista saa sanoa sen sata kertaa ja siltikään mitään ei tapahdu..."voitko vaihtaa tytön vaipan,voitko imuroida tms."ja vastaus kuuluu "joo,kunhan kerkiän"...Viimeksi imuri oli viikon olohuoneen lattialla kun herra ei kerinnyt imuroimaan...Ja itse en viitsinyt koska oli luvannut tehdä sen...Ja näitä esimerkkejä riittää.
Joskus tuntuu että yksin olisi helpompaa...Helpompi siivota vain omia ja tytön jälkiä kuin vielä passata aikuista miestä...HUOH! \|O

 

no eipä tympäse yhtään! itsehän olen hänet valinnut!

 

Väliin tympäsee ja pahasti (eikä siihen siis tarvita edes sitä 7:ttä kriisivuotta ). Vaikka olenki itse mieheni valinnut ja valtavasti rakastan ja arki sujuu, silti välillä tuntuu että... No te tiedätte miltä tuntuu. Että olisi parempi jos toinen ei näyttäisi naamaansa vaan pysyisi kertakaikkiaan poissa. Mutta en usko että mikään suhde on täydellinen, varmaan tympäsee jossain vaiheessa jokatapauksessa oli se kumppani sitten kuinka täydellinen tahansa. Hyviä päiviä ja aikoja sitten vastapainoksi on myös. =)

 

\

Joo,kyllä kyllästyttää....Kaikista asioista saa sanoa sen sata kertaa ja siltikään mitään ei tapahdu..."voitko vaihtaa tytön vaipan,voitko imuroida tms."ja vastaus kuuluu "joo,kunhan kerkiän"...Viimeksi imuri oli viikon olohuoneen lattialla kun herra ei kerinnyt imuroimaan...Ja itse en viitsinyt koska oli luvannut tehdä sen...Ja näitä esimerkkejä riittää.
Joskus tuntuu että yksin olisi helpompaa...Helpompi siivota vain omia ja tytön jälkiä kuin vielä passata aikuista miestä...HUOH! \|O

\|O aaks ,aivan kuin minun suustani tullutta tekstiä! Juuri tuo samasta asiasta jankuttaminen ja "joo,kohta"vastaukset ja sitten saa kuitenkin tehdä itse kun äijä ei evää liikauta! :/ samaa yksinolon vaihtoehtoa olen miettinyt ,sillä kämppislinjalla lähes mennään (mutta kun otin asian esille ,mies oli puulla päähän lyöty ,että "hei mikä nyt on ,kaikkihan on meillä hyvin!)Meinasin slaagit saada ,piru lauta! :x

 

\

Samaten \|O

Taidankin kohta vaihtaa ukkoa kuin "sukkaa"...tulis vaan eka joku hyvä kohdalle

Kaikki on jo "yritetty" moneenkertaan liiton pelastamiseksi ,ei auta loputtomiin jauhaa samaa ,kun ei asiat tästä muuksi muutu :ashamed:

Voi mahoton paikka.........etkö USKALLA ELÄÄ YKSIN????pitääkö sitä ensin löytää joku ja sit erota. Miksi et ole vähä aikaa yksin ja sitten... \|O