Oma kokemus keskeytyneestä keskenmenosta

Hei, toivon että tästä minun kokemuksestani olisi jollekin jotain hyötyä. Kirjoitan sen tänne myös omaa oloani helpottaakseni, koska kirjoittaminen on ollut minulle aina terapeuttista.

Tein maaliskuun lopulla positiivisen raskaustestin. Seurailin raskauden kehittymistä Clear Bluen viikkodigeillä, tuijotin aamuisin vahvistuvatko raskaustestien viivat, kirjoitin ylös omia raskausoireita jne.

Minulla oli paljon alkuraskauden oireita. Väsymys, suurentuneet ja kipeät rinnat, hajuherkkyys, jatkuva nälkä, flunssainen olo, palelu ja toisinaan myös kuumat aallot. Minulla takana kaksi onnistunutta raskautta, joista ensimmäisessä kovaa pahoinvointia, mutta toisessa raskaudessa ei. Niinpä yritin olla liikaa analysoimatta puuttuvaa pahoinvointia.

Jostain syystä minulla oli kuitenkin alusta asti sellainen olo, että joku on huonosti. Tätä on vaikea selittää, sillä oireita minulla oli, mutta itkin jo heti plussatestin tehtyäni, että en olisi halunnut kokea keskenmenoa ja miksi kaikki tämä pitää tapahtua, jotenkin tunsin sen että raskaus ei tule päättymään hyvin.

Koska kiertoni on ollut hyvin epäsäännöllinen, kävin raskausviikolla 8 ultrassa. Ilmoitin heti lääkärille, että oireita kyllä on, mutta että minusta tuntuu että ei siellä oikeasti ole mitään. Hän totesi minulle, että usein naisen oma aavistus on oikea, ja että tutkitaan nyt tilanne. Ja niinhän se oli, kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno. Alkio oli päässyt rv 5+5 asti, mutta sitten lopettanut kasvun.

Ensimmäiset päivät saatoin alkaa koska vain itkeä, lasten kanssa leikkiminen oli hankalaa kun omat tuntemukset menivät ylös ja alas jatkuvasti. Mieheni tuki minua kovasti, ja ilman häntä olisin varmaan valvonut yöt itkien. Unelma kolmesta lapsesta kuoli tuon yhden varhaisultrakäynnin jälkeen.

Nyt totuttelen ajatukseen, että kaksi lasta on minulle ja miehelleni tarkoitettu. Yritän myös päästä yli itsesyytöksistä, mietin koko ajan mitä olisin voinut tehdä toisin, joinko liikaa kahvia tai teetä, söinkä väärin (vaikkakin noudatin kaikkia THL:n ohjeita raskaanaoleville), nukuinko liian vähän, rasitinko itseäni liikaa jne.

Vaikka järki sanoo, että alkiossa oli vain jokin vika, ja luonto korjasi hänet pois, tuntuu se silti järkyttävän pahalta. Toisaalta olen onnellinen, että se tapahtui nyt näin aikaisessa vaiheessa, niin aikaisessa, että alkio ei ollut vielä mitenkään ihmisen näköinen. En tiedä miten olisin selviytynyt myöhäisemmästä keskenmenosta esim. nt-ultran jälkeen, kun vain sen pienen pallurankin näkeminen sai mielen ja ajatukset näin syviin vesiin.

Kiitos kun jaksoitte lukea ja paljon tsemppiä teille kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville.

 

Minulla on vähän samankaltainen kokemus tammikuulta. Oireita oli..rinnat todella kipeät, jatkuva nälkä, turvotus, hajuaistin herkistyminen jne...ainoastaan se pahoinvointi puuttui. Minäkin lähes plussasta saakka pelkäsin älyttömästi keskenmenoa, vaisto sanoi ettei kaikki tule menemään hyvin, mutta sitä vain yritti koko ajan myös rauhoitella itseään. Rv 8 kohdilla alkoi sitten ihan pieni rusehtava vuoto. Sitä välillä oli ja välillä ei, saattoi olla vuorokausi välissä ettei mitään ja sitten taas. Pääsin seuraavalla viikolla neuvolaan hoitajalle. Ei kuulunut sydänääniä ja ultrassa epäselvä paljon viikkoja pienempi, edes alkiota ei erottanut (neuvolan ultra tosin vanha ja huono). Parin päivän päästä tuosta pääsin neuvolalääkärille, jolla hieman parempi ultra, ei sykettä eikä selvyyttä oliko edes alkiota vai oliko tuulimuna. Lähete äitiyspolille ja sinne pääsin muutaman päivän päästä ja sielä ihan sama tuomio. Kehitys pysähtynyt ihan alkuun. Tässä välissä vuoto oli jo runsastunut ja muuttunut vereksi, kuitenkin oli vielä niukempaa mitä normaalit kuukautiset. Mukaan tyhjennyslääkkeet ja jo samana iltana tyhjenin lähes täysin.

Vaikka tämän aavisti, niin olihan se rankkaa. En tiennyt haluanko enää yrittää uutta raskautta (mulla 3 lasta ennestään). Mutta kyllä siitä alkoi palautumaan..Ensimmäiset kuukautiset tuli vain vähän reilu 3vkon kuluttua tyhjennyksestä ja seuraavia ei sitten tullutkaan, vaan olin jo uudelleen raskaana. Nyt 10.vkolla menossa ja tähän asti kaikki hyvin. Kävin varhaisultrassa vkolla 7 tarkistamassa onko kaikki hyvin ja olihan siellä, myös neuvolassa jo viime viikolla saatiin sydänäänet kuulumaan. Ja sitä pahoinvointia on todellakin nyt ollut, 2 vkoa olin lähes vuodepotilaana ja edelleen etova olo muistuttaa raskaudesta pitkin päivää.

Haluan lohduttaa, että toivut kyllä Ja seuraava raskaus menee todennäköisesti aivan hyvin