Oma aika ?

[kati3]

Meidän perheeseen kuuluu 4 lasta. Aiemmista parisuhteista viisastuneina(?) emme ole mieheni kanssa lähteneet jakamaan iltojen hoitovastuuta "sulle-mulle -periaatteella". Touhutaan yhdessä perheenä tai parina, mut omat harrastukset on melko minimissä.

Kun lapset saadaan illalla nukkumaan, on aika hengähtää. Mun mies toivoo, että vietetään silloin parisuhde-aikaa. Niin mäkin yleensä. Mutta tuo aika on sitä ainoaa aikaa, jolloin mä saan sitä omaa aikaa. Eli mulla on omaa aikaa todella vähän. Mä elän tällä hetkellä ajatukselle, että tulee sekin aika jolloin sitä taas on liikaakin. Mut toisinaan sitä on vaan otettava. Lenkille yksin omien ajatusten kanssa tai kirjastoon ilman lapsia tms.

Miten te muut lapsiperheiden vanhemmat otatte omaa aikaa ? vai tarvitsetteko sellaista ?

 

[nimimato]

No,meillä on vain 2lasta,toinen ihan pieni,toinen taapero. omaa aikaa on päivällä pari tuntia,jos saan lapset samaan aikaan päiväunille. vanhempien lasten kanssa näin ei tietenkään olisi,koska silloin olisin itse päivät töissä. illalla lapset menevät kahdeksaan mennessä nukkumaan,itse katselen tv:tä ehkä kymmeneen, se on sitä omaa aikaa. parisuhdettakin kai pitäs hoitaa,vaikka se on kyllä jo niin syvällä mudassa,että turha kai enää edes yrittää kun ei miestä tunnu kiinnostavan..

 

[laikadaika]

no meillä on 2 muksua, 1 ja 3 vuotias. Oma aika on illalla kun lapset menee nukkumaan ni siihen asti ku ite jaksaa valvoo, yleensä se pari tuntia. Parisuhdetta ei hirveemmin tuu hoidettua muuten kun yhdessä telkkaria katsomalla iltaisin ja seksillä asutaan vielä kaukana sukulaisista niin ei minnekkään oikein pääsekkään kahdestaan. Omaa aikaa otetaan vuorotelleen ehkä kerran kuussa jolloin toinen sitten lähtee jonnekki kavereidensa kanssa. Joskus lähdetään yhdessä lounaalle jos aikataulut käy yksiin (lapset siis hoidossa arkisin)

 

[mitä se on?]

omaa aikaa??? Meillä kohta 3v ja 1kk lapset. Lähisukulaisia ei samalla paikkakunnalla, joten ei hoitoapua kauheasti. Miehellä 2 vuorotyö sekä päivystysluonteinen vapaaehtoistyö. Siinä lomassa ei kauheasti jää äidille omaa aikaa. Toisaalta oon tiedostanu tilanteen jo halutessani lapsia, ja nyt toisen tullessa tiesin että oma aika on entistä tiukimmilla. (no äippäloman aikana voi ehkä pystyä sompailmaan miehen työvuorojen mukaan jumpalle ja lenkille ym) mut sit kun työelämä taas alkaa niin omaa aikaa ei hetkeen ole. Tällä hetkellä oma aika on jos lapset sattuu nukkua päikkärit yhtä aikaa tai sit jos ne saa illalla ajoissa nukkuun niin sen jälkeen. Baarikärpänen meistä on kuollut jo ajat sitten. Parisuhdetta hoidetaan menemällä perheen kesken syömään ja shoppailemaan, saunotaan aina kun pystytään vain kahdestaan, myös ystävien tapaaminen on tavallaan parisuhteen hoitamista ettei ihan mökkiinnytä kotiin. Eli oma aika = mitä se on? Mut se nyt vaan on tämän elämäntilanteen ongelma, kyllä sitä omaa aikaa alkaa sitten taas löytyä kun lapset kasvaa. Mut täytyy sanoa että sitten kun emäntä alkaa tarpeeksi höyrytä ja volyymit nousee niin kyllä mies on sen verran kultanen että pökkää eukon ovesta ulos vaikka väkisin lenkille tai muualle. Kummasti auttaa.

 

[mami5]

Käyn ystävieni kanssa vähintään kaksi kertaa kuussa tuulettumassa ilman, että tarvitsee tuijottaa kelloon... käymme elokuvissa, syömässä, oluella, risteilyllä jne.
Mieheni kanssa pyrimme ottamaan illan-kaksi viikossa jolloin lähdemme kahdestaan johonkin

 

[Liila]

Minulla on omaa aikaa iltaisin lapsen mentyä nukkumaan klo 18.30 alkaen. Mies käy 2-vuorotyössä, joten joka toinen viikko saan olla täysin omassa rauhassa. Koska käyn töissä, en kaipaa iltaisin enää minnekään harrastuksiin, vaan nautin ihan vaan kotona olosta. Katselen lempiohjelmiani, luen lehtiä, surffailen netissä ja rentoudun.

Tilanne muuttuu varmasti toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta nautin tästä ylellisyydestä täysin siemauksin niin kauan kuin mahdollista.

 

[vapaa-ajasta]

Minulla on omaa aikaa silloin kun lapsi (10 kk) nukkuu päiväunia (n. 2 tuntia päivässä) ja illalla, kun hän menee puoli yhdeksän aikoihin nukkumaan. Päivällä tuo 'oma aika' kyllä usein menee ihan perustoimintoihin, kuten syömiseen, meikkaamiseen jne, sekä kotitöihin. Välillä käyn netissä lukemassa sähköpostit ja surffailen ehkä vähän (niinkuin nyt). Illalla katson televisiota tai luen. Monesti 'parisuhdeaika' onkin meille ihan sitä, että katselemme televisiota yhdessä ja juttelemme samalla. Viikonloppuisin jää sitten aikaa olla enemmän yhdessä. Emme ota paineita esim seksistä arki-iltaisin, koska usein sitä on niin väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksa.

Varsinaista omaa aikaa minulla on kerran-pari viikossa, kun käyn esim kaupungilla hoitamassa asioita, kampaajalla tms. Tämä siis iltaisin, harvemmin viikonloppuisin. Omaa aikaa minulla on myös opiskeluun käyttämäni aika. Ehkä n. kerran kuussa tulee käytyä vaikka syömässä tai oluella ystävien kanssa, aika harvoin siis. Luulen, että sitten kun olen opiskelut saanut päätökseen, esim harastusaikaa on enemmän. Tällä hetkellä siis kummallakin, minulla ja miehellä, on 1-2 vapaailtaa viikossa.

 

[tiipii...]

Kauheeta lukea tällasia. Olenkohan minä jotenkin outo, kun (näiden kriteerien mukaan) en ota mitään omaa aikaa, kun ehkä kerran kahdessa kuukaudessa....Käyn töissä, illat olen lapsen kanssa. Saatetaan käydä jossain, tai olla vaan kotona. Nukkumaan mennään molemmat siinä ysin jälkeen. Tosin mua ei haittaa tämä "oma-ajaton" elämä. Tykkään olla perheen kesken... Mutta kauhistuin siitä miten paljon muut näyttävät ottavan "omaa aikaa". Olenkohan tuhoon tuomittu

 

[mami5]

Tuskimpa olet Olen itsekkin ollut 4 vanhimman lapseni kanssa kotihiiri ja viihtynyt silloin kotona hyvin, nyt kuitenkin elämä lasten 1.2-17v kanssa on välillä yhtä hullunmyllyä, että äidin pääkoppa tarvitsee välillä irrottautumista kotoa

 

[vapaa-ajasta]

tiipii. on eri asia jos käy töissä. Itse olen kotona tällä hetkellä, ja olen todella kiitollinen, että pääsen kerran pari viikossa muualle käymään. Kun on kotona kaikki päivät niin ei huvita kaikkia iltoja olla. Viikonloput käytetään kyllä sitten ihan perheen kesken eikä juuri omiin menoihin. Mutta jos lapseni olisi hoidossa, en minäkään varmaan raaskisi mennä omiin menoihini kovin usein, kun haluaisin olla lapseni kanssa.

 

[Yhdessä ollen]

Kauheeta lukea tällasia. Olenkohan minä jotenkin outo, kun (näiden kriteerien mukaan) en ota mitään omaa aikaa, kun ehkä kerran kahdessa kuukaudessa....Käyn töissä, illat olen lapsen kanssa. Saatetaan käydä jossain, tai olla vaan kotona. Nukkumaan mennään molemmat siinä ysin jälkeen. Tosin mua ei haittaa tämä "oma-ajaton" elämä. Tykkään olla perheen kesken... Mutta kauhistuin siitä miten paljon muut näyttävät ottavan "omaa aikaa". Olenkohan tuhoon tuomittu

No sit minäkin, joskus kyllä lenkillä käyn. Ei ole kovasti tarvetta omalle ajalle, käsityöt nyt on pakko jättää hetkeksi pois ohjelmasta, kun liian utelias taapero. Juoksut on ehditty juosta ja paras oma aika on perheen yhteinen aika.

 

[sarak]

Ehkä tämä on nyt sitä omaa-aikaa kun lapsi päiväunilla ja itse surffailen netissä... Muuten sitä ei juuri jääkään kun miehellä menee töihin/työmatkoihin 12-15 tuntia päivässä ja 5-6 päivänä viikossa. Välillä tuntuu että yksinhuoltaja olisin kun suuriosa arjen askareista on minun harteilla.

 

[3xbebe]

Meillä on kolme alle 3-v lasta. Yleensä päikkäreitten aikaan, jos sattuvat nukkumaan samaan aikaan, mulla on omaa aikaa jolloin katon telkkaria tai surffaan. Kun kotonaoloon alkaa hermostumaan, niin lykkään lapset miehen hoitoon kun hän tulee töistä ja painun kaupungille kauppoihin.

 

[Kati myös, 3:lla lapsella]

Moikka! Ihan kuullostaa tutulta alkuperäiskirjoittajan "resepti"...ei omaa aikaa,
vasta kun lapset menneet unille päästään katsomaan TV:tä j asiihen sitten yleensä lössähtää....tai sitten saunotaan ihan aikuisten kesken.
Harvemmin tehdään kaksin mitään, ehkä 3 kertaa vuodessa on mahdollisuuksia jonnekin mennä yhdessä.
Kavereita tapaan harvoin, asutaan kaikista kaukana.
Joskus oluselle tai syömään stadiin kaverin kanssa, sitten pian bussilla kotiin.
Aamulla kun on taas jaksettava.....

Appiukon nykyinen avovaimo lupasi juuri muutama päivä sitten, että ottavat meidän kaikki lapset mökille ensikesänä yhdeksi yöksi,
että saadaan menkin olla kaksin joskus....sillä ajatuksella jaksaa taas.
Edes yksi yö + ilta ilman yhtään lasta tai kotiinmenoaikaa.

Meillä kun sisarukset / isovanhemmat ei piittaa paljonkaan lastenhoidosta, eikä
tietenkään omien hommiensa lisäksi jaksaisikaan, mutta olisi se kiva,
jos joku ihan oma sukulainen joskus ottaisi hoitoon lapsia,
vaikkapa yhdeksi iltapäiväksi vaan...
On kyllä itse ehdotettukin heille sitä, mutta eiei.
Omaa aikaa siis on tooooooooooosi vähän.
Näin kun olen menossa iltavuoroon töihin, ehdin pyykkäyksen ja siivoamisen ohella edes vähän täällä surffailemaan ;-)

 

[...]

Kyllä se oman ajan merkitys on ihan eri, jos on kotona lasten kanssa eikä käy töissä. Jos on päivät lapsista erossa, niin mielelläähän sitä on niiden kanssa kotona illat ja viikonloput.

 

[Aq]

Meillä myös kolme lasta. Kotona olen lasten kanssa. Omaa aikaa on silloin kun lapset menee nukkumaan 20 aikoihin ja mies tulee iltavuorosta vasta ennen kymmentä. Katselen telkkari tai surffailen. Joskus tulee kyllä tiskattu tms =). En pahemmin missään käy ilman lapsia. Nyt on anoppi alkanut käydä silloin tällöin lapsia hoitamassa että päästään miehen kanssa joskus iltaa istumaan. Viimeksi tammi-helmikuussa ja seuraavan kerran Vappuna.

Harrastuksista voi vaan haaveilla, mies kun on iltatyössä ja aamupäivisin on aina kotihommia. Kasvaa se kunto siivoamallakin ja pihatöissä ;O)

Lapset on iältään 1v10kk, 4v ja 6v. Vanhin ei ole omani. Huomaa kyllä miten paljon helpommalla sitä nykyään jo näiden "isojen" kanssa pääsee eikä sitä "omaa" aikaa oikeastaan kaipaakaan. Leikkikentällä ollessa voi vaikka lukea kirjaa nyt kun kesä tulee jne. Pääasia että illalla saa rauhassa rentoutua miten itselle parhaiten sopii!

 

[kolmenäiti]

Eipä sitä kauheasti omaa aikaa ole. Toisaalta, en sitä niin kovasti kaipaakaan.
Kun meille esikoinen pitkän harkinnan jälkeen ilmoitti tulostaan, meille oli selvää, että oma aika jäisi vähemmälle, ja sai jäädäkin.
Joka toinen kuukausi, yhtenä iltana pyrimme mieheni kanssa käymään elokuvissa, syömässä, näyttelyissä. Aina se ei onnistu. Meillä ei asu sukua lähellä, joten aina ollaan lastenhoito-palveluiden asiakkaana.
Meillä kun tuo väki on vielä sen verran pientä, että menevät nukkumaan viimeistään 19.30 ilman mitään "väsytystaistelua", niin jäähän sitä siinä ns. omaa aikaa. Mieli rentoutuu pyykkiä ripustaessa, tai luututtaessa lattiaa, tai olemalla vain.

 

[Elina1]

Kotiäiti olen minäkin. Omaa aikaa on sen jälkeen kun lapsi menee nukkumaan (nykyään vähän 9:n jälkeen), silloin teen usein kotihommia tai opiskeluhommia, usein myös saunotaan miehen kanssa. Koska mieskin on opiskelija, hän on myös usein illat kiinni opiskeluhommissa, joten ns. parisuhdeaikaa on vähemmän, mutta yritetään viettää viikonlopusta suurin osa yhdessä koko perheellä (aina ei tosin onnistu, joskushan on hoidettava myös muita hommia kuin opiskelua, joka täyttää arkipäivät). Tunti päivässä omaa aikaa on myös päivisin kun lapsi nukkuu päikkärit. Joskus käyn kavereitten kanssa kaupungilla, ehkä 1-2 kertaa kuussa. Miehen kanssa ollaan oltu kahdestaan jossain varmaan 3 kertaa lapsen syntymän jälkeen (lapsi nyt 1v7kk) mutta vietetään sit välillä sitä yhteistä aikaa kotona iltaisin. Suht tyytyväinen olen tilanteeseen, vaikka joskus tietty kaipaisi enemmän omaa aikaa, mutta tää on kumminkin vaan väliaikainen elämäntilanne. Lapsen kanssa käyn kavereitten luona tai joskus vaikka museossa, näin ei ala kotona seinät kaatua päälle. Lenkillä käyn myös säännöllisen epäsäännöllisesti.

 

[kolmen lapsen äiti]

Nyt kotona ollessa omaa aikaa on kun mies on iltavuorossa tai kun menee koiran kanssa lenkille. Lasten kanssa lenkkeilen, pistän isommat pyöräilemään ja nuorimman vaunuihin ja kilometrit taittuu näppärästi. Joskus mies innostuu mukaan. Kun molemmat haluaa kunnon lenkille niin pururadalle, pojat metsään leikkimään vaavi vaikka autoon nukkumaan ja sitten vuorotellen juostaan. Töihin kun palaan löytyy aika yleensä ennen iltavuoroa kun mies aamussa ja lapset hoidossa. Jos yhdessä halutaan mennä niin siskoni tai miehen serkku hoitaa lapset. En kyllä usein halua.

 

[ninnu2]

Kaikki aikani on omaa aikaani No joo, mut lapsen nukkuessa vietän aikaa ilman häntä, joskus tosin haaskaan senkin tekemällä kotitöitä. Yritän kuitenkin aina surffailla netissä tai lueskella, kun lapsi nukkuu ja annan kotitöiden odottaa. Iltaisin mies on lapsen kanssa 1-2 tuntiin, jolloin käyn tanssitunnilla, kirjastossa, kahvilla jne. mitä vain keksin. Yleensä lähden kotoa vilkkaasti asioilleni Olen suht tyytyväinen näin.

 

[katju.]

Mullakin oma aika on silloin, kun poika illalla menee nukkumaan. Silloin tulee katsottua telkkaa, surffailtua netissä jne. kotitöitä en silloin todellakaan tee =).
Miehen puolesta minua lähinnä harmittaa, kun hänellä ei sitä omaa aikaa pahemmin ole, kun töitä, töitä, töitä hän vain tekee. Luonnollisesti meidän yhteinen aika on minimissä =((. Jospa tää joskus helpottais.

 

[jaana2]

No eipä sitä omaa aikaa paljon ole kun on jo töissä ja lapsi tietysti vaatii paljon aikaa illalla. Ei sitä paljon kiinnosta itsekään lähteä mihinkään harrastamaan kun lapsi on muutenkin ollut koko päivän hoidossa, vaikka lyhyttä päivää teenkin. Miehen kanssa aikaa on sitten kun lapsi nukkuu. Tällä hetkellä harmittaa eniten että ei ole sitä Ihan Omaa Aikaa jolloin voi vaan tuijottaa kattoon ja ajatella omia ajatuksiaan ihan loppuun asti, lukea kirjaa, katsoa telkkaria... ihan yksin. Illat menee sitten miehen kanssa ja joskus menee hermot kun se tulee heti kiinni kun saa lapsen unille. Hän ei ilmeiseti kaipaa hetkeäkään omaa aikaa ja se aiheuttaa vähän nupinaa meillä.