Oltiin sitten synttäreillä ja kyllä taas vi..ti!

["Santsu"]

Otti kyllä taas päähän aikuisten toimita, kun oltiin kummipojan 7 v synttäreillä. Oma poikamme täyttää heinäkuussa 4 vuotta ja on ujo. Käydään tuolla perheessä kerran tai kaksi vuodessa. Ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun poikamme ei suostu puhumaan joka akalle tai mene vieraiden ja muutaman vuoden vanhempien lasten kanssa yläkertaan pelaamaan pleikkarilla Star Warsia. Koko aja saatiin kuulla että mitäs sä nyt ujostelet, mene sinne tai tule tänne... oivoi kun olet niin ujo, onko kiva olla siellä iskän sylissä. Toinen ihmetyksen aihe oli, kun poika ei halunnut jaffaa tai cokista. Se kun ei vaan tykkää. Sitten katseltiin minua, niinkuin olisin ylinipo äiti, kun ole antanut pojalle jaffaa. Ja kun siitä ei edes ole kysymys. Se ei vaan tykkää hiilihappojuomista. Sitten katsottiin ihmeissään, kun poika joi maitoa kakun kanssa. Huh, helpotti =D

 

[Tönt]

mua ärsyttää myös toi jatkuva kontaktin ottaminen ujoon lapseen. se vaan vetäytyy enemmän. olisi vaan hetken hiljaa niin että se lapsi ensin saa rauhassa miettiä ja tutkia ympäristöö. |O

 

[bvb]

Meillä kanssa kuopus (kohta 4-vuotias, täyttää toukokuun lopulla) inhoaa kaikkia hiilihapollisia juomia. Ne ovat yök väkevyytensä takia. Hänkin juo yleensä maitoa tai mehua, kun muut juovat juhlissa limpparia.

Ja jos olemme vieraassa paikassa ja ympärillä vieraita ihmisiä, niin hiljaista poikaa on meidänkin kuopus, joka normaalisti on varsinainen papupata. Mieluummin istuskelee muita tarkkaillen isän tai äidin vieressä. Jos vierailumme kestää pari tuntia tai yli, niin rohkaistuu kyllä pikku hiljaa ja lähtee leikkeihin mukaan.

 

["mie"]

Voih! Inhottavaa! Meillä kans ujohko 2-vuotias taapero, joka vaatii sen puoli tuntia, jotta lämpenee ja uskaltaa toimia. Sitten mennäänkin kovaa Mutta ärsyttää kans ku heti ovella pitäs mennä syliin ja akaa höpöttään ja oleen niin kaveria ja sit toinen pelästyy ja tulee isin syliin. Sitten taivastellaan että ompas ujo...

 

["tht"]

Minulla ujo 6v poika. Kyllä sukulaisten ym. tuttujen seurassa kaikki menee oikein hyvin, muta jos on yksikin vieraampi joukossa niin menee ihan lukkoon. Pikkusisko 5v on taas aivan erilainen ja kovin sosiaalinen ja minä (äiti) olen aina ollut tämmöinen ylisosiaalinen tapaus. Siitähän sitten jaksetaan aina mainita #että ei ole POIKA ainakaan ÄITIINSÄ tullut) oikein kovalla äänellä. No, ei olekaan, mutta mitä väliä. Minusta ihan hyvä, että kaikki lapset ei ole sellaisia suupaltteja, kyllä hiljainenkin tarkkailija elämässä pärjää. Lasten isä on sellainen, että puhuu sillloin kun on asiaa ja hyvin on elämässä pärjännyt Näin minä aina asian esitän.

Päiväkodissa asiaa ei ole ihmetelty, vaan ymmärretään, että lapset on erilaisia. Tokihan se tietysti joitakin ihmetyttää kun minä olen räpätåti ja lapseni hiljainen hissukka no, tasapainotetaan toisiamme

 

[..]

Yhessä päikyssä jossa olin harjottelijana oltiin ihmeissään kun kaikki ujot lapset kiinty muhun ja tuli tosi nopeen syliin yms. Yritin selittää niille, että ehkä se johtuu siitä, että mä istun lattialla ja odotan, että lapsi lähestyy ja sit kun lähestyy oon niin kuin siinä ei olis mitään kummallista. Kattelin, miten ne muut sit tekee, ottivat lapset puoli väkisin syliin ja alkoivat huutamaan riemusta, että kattokaa kun pekka tykkää ja tulee syliin... Huoh. ite olin ja oon vieläkin vieraiden seurassa ihan pohjattoman ujo, eikä siihen auta se, että joku tuntematon tulee väkisin kylkeen kiinni ja haluaa heti tietää musta aivan kaiken.

 

[bvb]

Meillä kanssa kuopus (kohta 4-vuotias, täyttää toukokuun lopulla) inhoaa kaikkia hiilihapollisia juomia. Ne ovat yök väkevyytensä takia. Hänkin juo yleensä maitoa tai mehua, kun muut juovat juhlissa limpparia.

Ja jos olemme vieraassa paikassa ja ympärillä vieraita ihmisiä, niin hiljaista poikaa on meidänkin kuopus, joka normaalisti on varsinainen papupata. Mieluummin istuskelee muita tarkkaillen isän tai äidin vieressä. Jos vierailumme kestää pari tuntia tai yli, niin rohkaistuu kyllä pikku hiljaa ja lähtee leikkeihin mukaan.

Korjataan vielä, että tuo viimeinen virke tarkoittaa sitä, että parin tunnin vierailun aikana poikammekin ehtii mukaan leikkeihin. Ei sitä, että hän istuu vieressämme pari tuntia.

 

["Tara"]

Tiedän tunteen! Itselläni on myös ujo, pian 5-vuotias poika. Mielestäni on ikävää, että monet pitävät ujoutta negatiivisena piirtenä, vaikka se ei sellainen olekaan.

 

["vieras"]

Meillä ei ole ujo lapsi, tai tuo parivuotias haluaa sen 10-15min uudessa paikassa ihan rauhassa päästä tilanteeseen mukaan ja sitten menee ja puhuu ja juttelee kaikille. Mutta ymmärrän sua hyvin. Mua pidetään nipona, kun en anna kaksivuotiaalle limsaa. Ei tuo lapsi edes tajua vielä pyytää sitä, maito menee hyvin vaikka muut lapset ympärillä limsaa joisivatkin. Sitten saa kyllä, kun osaa itse pyytää.

Kaverilla on superujo lapsi ja mä yritän sille kyllä keksiä aina jotain kun tulevat kylään. Vien esim. kyniä ja paperia, ja pyydän kanssani piirtämään. Pidän puoli tuntia monologia piirrustuksista ja sitten lapsi alkaa hiukan lämpenemään, ja saattaa jotain vastatakin. Kotona aina sanoo äidilleen kun olen niin kiva, mutta aina se ujous iskee uudestaan vaikka kerran-pari kuukaudessa nähdäänkin.

 

["vieras"]

Yhessä päikyssä jossa olin harjottelijana oltiin ihmeissään kun kaikki ujot lapset kiinty muhun ja tuli tosi nopeen syliin yms. Yritin selittää niille, että ehkä se johtuu siitä, että mä istun lattialla ja odotan, että lapsi lähestyy ja sit kun lähestyy oon niin kuin siinä ei olis mitään kummallista. Kattelin, miten ne muut sit tekee, ottivat lapset puoli väkisin syliin ja alkoivat huutamaan riemusta, että kattokaa kun pekka tykkää ja tulee syliin... Huoh. ite olin ja oon vieläkin vieraiden seurassa ihan pohjattoman ujo, eikä siihen auta se, että joku tuntematon tulee väkisin kylkeen kiinni ja haluaa heti tietää musta aivan kaiken.

Tämä muuten ei päde pelkästään ujoihin lapsiin. Mulla on melkoisen ulospäinsuuntautunut taapero, joka ottaa innokkaasti kontaktia vieraisiinkin. Häntä on ollut pari kertaa hoitamassa tyttö, joka on oikeasti todella hiljainen ja ujo ainakin meihin verrattuna. Ja lapsi tykkää tytöstä kuin hullu puurosta. Kai se on juuri se, että lapsi saa lähestyä häntä omaa tahtiaan painostamatta ja pakottamatta.

 

["Piika-äiti"]

Lapsihan on siis käynyt siellä noin 7-8 kertaa elämänsä aikana? Aikuiset olivat todella typeriä jos kuvittelivat pienen 3-vuotiaan uskaltavan lähteä noin vain yläkertaan. Tosin itse olisin ehkä tehnyt niin, että olisin kopannut lapsen kainaloon ja lähtenyt ja pysynyt sitten siellä ylhäällä niin pitkään kuin mahdollista lapsien kanssa.

Ne pelaajalapsetkin olisivat olleet kiinnostavampaa seuraa kuin noin ikävällä tavalla käyttäytyvät aikuiset.

Minulla ei ole ollut ujoja lapsia, pikemminkin ehtiväisiä, tekeväisiä, uteliaita, suulaita ja vieraassa kyläpaikassa kokoaikaisen tarkan valvonnan tarvitsevia riiviöitä. Siksi kyläpaikoissa olenkin sitten viettänyt aikaani lastenhuoneissa aika paljon.

 

[...]

[QUOTE="vieras";23507975]Tämä muuten ei päde pelkästään ujoihin lapsiin. Mulla on melkoisen ulospäinsuuntautunut taapero, joka ottaa innokkaasti kontaktia vieraisiinkin. Häntä on ollut pari kertaa hoitamassa tyttö, joka on oikeasti todella hiljainen ja ujo ainakin meihin verrattuna. Ja lapsi tykkää tytöstä kuin hullu puurosta. Kai se on juuri se, että lapsi saa lähestyä häntä omaa tahtiaan painostamatta ja pakottamatta.[/QUOTE]

Totta! En mä ollutkaan ajatellut sitä näin! Ehkä mä oman ujouden takia teen tätä huomaamattani kaikkien lasten kanssa, siis että kaikki saa lähestyä omaan tahtiin. En mä edes osais olla lasten kanssa sellanen yli energinen ja rempseä vaan oon aina just sellanen rauhallinen.

 

["vieras"]

Meillä kolme lasta ja kaikki olleet jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän ujoja ja etenkin, jos vieraat on oikei tuputtaneet itseään. Nyt kun veljelläni on 1,5v ikäinen, joka on aina mennyt melkeinpä kenen tahansa syliin niin nytkin sitten aina muistetaan sanoa miten arkoja ja ujoja meidän lapset on olleet eivätkä ikinä olisi menneet sillä tavalla syliin ja "voi että kun tuo on jo rohkea".

Niin... ei se varmaan siitäkään johdu, että veljeni lapsi on ollut ihan vastasyntyneestä asti hoidossa usein, yökylässäkin ja useammassakin paikassa ja päivähoidossakin heti 1v ikäisestä. Olisiko siis vain tottunut siihen, että vähän kaikki käy.

Hiilihapollisia osaa juoda nyt vasta tuo meidän reilu 7v. Nuoremmat ei vielä tykkää.

 

["Pomm"]

Meitä on joka junaan taas kerran. Näitä ujoja lapsia ja yli-innokkaita aikuisia, hypersosiaalisia lapsia ja rauhallisesti odottelevia aikuisia. Ja sekaisinhan siinä mennään, välillä ollaan tekemisissä ujojen ja välillä sosiaalisten ihmisten kanssa. Ei mahda mitään.

Minä saatan kommentoida esim tuttujen lapsia että onpas ujo tai reipas yms. Enpä ole koskaan ajatellut että vosiin loukata sillä jonkun vanhempaa??!! :O Eli pyydänpä tässä julkisesti anteeksi samalla tietämättömyyttäni ja huonoa käytöstäni....

Omat lapset on kyllä vieraiden seurassa ujoja, mutta olen yrittänyt rohkaista ja sanonut että esim naapurille sanotaan hei, tai edes nyökätään kun "törmätään" ja viime viikolla tuo nuorempi vilkutteli naapurin tädille ikkunasta, mutta ei varmasti sanoisi sanaakaan kasvotusten. Siitä se lähtee, jokainen kasvaa omaa tahtiaan.

Toisaalta, oli syy kuinka mikä tahansa, niin aina helpottaa kun saa "rähistä" ärsytystään johonkin suuntaan. Vaikkapa sitten tänne palstalle.

 

[ei kiva]

Itse olin ujo lapsi/nuori ja lapseni on ujo. Kaikkein harmillisinta on juurikin se, että ujoutta ei hyväksytä, vaan sitä pidetään huonona piirteenä.
Ujouden korostaminen ap.n mainitsemilla tavoilla saa ujon entistä enemmän lukkoon ja seuraavalla tapaamisella ujo on vielä ujompi, kun pelkää, että ujoudesta tehdään numero tai sitä, että, jos ei käyttäydykkään ujosti niin siitäkin tehdään numero, että onpa Maija reipastunut jne.

Antaisitte ujon olla niin hänkin tuntisi itsensä hyväksytyksi ja normaaliksi ihmiseksi, eikä jäisi ujouden vangiksi. Eikä niin, että hän ei saa olla sellainen, kuin on ja hänen liikkeitään tarkkaillaiin ja kommentoidaan, se ei todellakaan saa kenenkään oloa tuntemaan reippaaksi ja hyväksi.

Alatteko aina koohkata erillaisen ihmisen tavatessanne, että mikä hänessä on mielestänne vialla. ootpas lihava. Älä syö herkkuja, ootpas laiha,ota lisää, puhuppas nyt selkeemmin, sano nyt vaan se r-kirjain jne.

 

[.]

elämä on...

 

["minä vain"]

multa löytyy 2 super ujoo poikaa ja kyllä oon vuosien aikana kuullut jos jonkimmoista pojat 5 ja 6 vuotiaita..
jos mä saisin päättää niin voishan nuo nyt hitusen rohkeempia olla mutta minkäs minäkään sille voin ja sukulaiset sit jatkuvasti kimpussa ...ääärghh..

toisin kolmas poika 10kk anoppi olis sille antamassa pullaa,kahvia,karkkia,ranskalaisia (ja onkin antanut) ja mä oon sit nipo äiti kun en anna lapselleni herkkuja.. tuokin poika ehtii ihan tasan herkkuja syömään jos nyt pari vuotta koittaa säästää noilta herkuilta.. mutta anoppi tekee sen ihan tahallaan heti kun sselkäni kännän lykkää pojan suuhun herkkuja tai käskee isompien poikien syöttää.

 

[sunflower20]

Mun esikoinen on kauhean ujo, ollut aina hiljainen tarkkailija, ei sillä vieläkään ikää paljon ole, 3,5 vuotta. Mulle itselle se oli kova paikka kun se ei ollutkaan joka paikassa puhumassa eikä juoksemassa muiden lasten kanssa. Itse sitten luin käyttäymisestä, ujoudesa, temperamentista kirjoja ja opettelin käsittelemään hänen ujouttaan, jännittämistä. Ja nyt meillä tilanteet sujuu paremmin kun itse osaan käsitellä asian paremmin.
Minä kun olen sellainen sosiaalinen ja rohkea uusissa tilanteissa niin teki hyvää että perheeseen tuli tuollainen ujo, hitaasti lämpiävä poika. Nyt osaan suhtautua muihinkin ujohkoihin lapsiin eritavalla. Ja tiedän, että ennen olen ollut töykeä vaikka en ole sitä mitenkään pahana tarkoittanut kun puhun että onpas ujo lapsi, ym ym. Nyt sitä tajuaa että niin ei kannata mennä sanomaan, vaan antaa lasten tulla omaan tahtiin tekee tuttavuutta.

Kuten mun poika joka on käynyt viikottain kerhossa syksystä asti ja kuukausi sitten sanoi että puhui siellä muille. Aika hitaasti lämpiävä todellakin. Mutta hyvää on se, että hän kuitenkin haluaa mennä sinne kerhoon, ja hienoa että hänen on annettu olla siellä se oma itsensä. Askartelee, piirtää ja on mukana jutuissa, mutta kukaan ei pakota häntä olemaan suupalttina.

Ja musta siinä ei ole mitään ihmeellistä että neljän vanha ei juo limsaa. Itse pidän sitä ihmeellisenä jos neljän vanha tykkää hiilihapollisesta juomasta. Mutta kyllä se täytekakku mullekin maidon kanssa kelpaa

 

[kielletty]

Hmm.. minulla supertempperamentti-adhd-taapero joka ymmärtääkseni yrittää peittää sillä omaa ujouttaan. Jos kaikkien kommentteja kuuntelisi niin mikään ei varmaan koskaan olisi hyvä. Olen itsekin tietynlaista kategorisointia vastaan mutta lapsi on mitä on. Pääasia että lapsella (ja aikuisella!) on tarpeeksi hyvä itsetunto että kestää ihmisten puheet ja löytää omat vahvuutensa.