En suinkaan väitä, että minua noin laajemminkin kadehdittaisiin. En myönnä olevani kateellinen kenellekään. Minua kadehditaan taustastani, kodistani, miehestäni ja siitä että pidän ihmisistä ja keksin jotain hauskaa sanottavaa. Tiedän nämä asiat kun istuin ystäväni kanssa alas ja pyysin häntä kertomaan mikä minussa ärsyttää..
Hän kertoi että mieheni on komea ja minä kaunis, sanoi kadehtivansa hiuksiani, ihoani ja kroppaani. (minun bmi on 23, en ole hoikka), kertoi järkyttyneensä kaikesta kalliista mitä pidän esillä kotonani, kielitaidostani, sosiaalisuudestani..siitä, että ihmiset pitävät seurastani ja vielä siitäkin että osaan tehdä ruokaa.. häämme olivat kuulemma hienot. Olen varma, että hänta auttoi paljon se, kuinka eri tavalla itse koin elämäni. Niiden asioiden kuuleminen jotka rehellisesti olivat mielestäni kunnossa hänellä. Ei ollenkaan vähiten hänen kaksoistyttäret, ja se ihana kodin lämpö, huumorintaju, jota hänellä ja miehellään havaitsin.. ystävällisyytensä ja kekseliäisyytensä. Muutamia ulkoisia seikkojakin mainitsin.. Tuo keskustelu avasi paljon lukkoja ja ystävyytemme parani.
. Jopa rohkeudestamme sanoa mielipiteemme...ja on kait noita jonninjoutavia aihioita tullut vastaan.
