olitko koulussa se, joka jäi aina parittomaksi liikuntatunneilla tai ryhmätöissä?

millainen on nykyinen sosiaalinen piiri? oletko sosiaalinen vai syrjäytynyt? varuillasi?

 

olin aina se joka ei kelvannut kenellekään pariksi. koko yhdeksän vuotta. koulukiusattu. nykyisin olen avoin ja minulla on laaja ystäväpiiri. ja kukaan ei osaa edes kuvitella. että mulla on kiusaus tausta takana

 

En ja ei nykyäänkään laaja sosiaalinen piiri, mutta riittävä olen ulospäinsuuntautunut ja esim. leikkipuistossa löytyy aina juttukaveri vaikka ei just tuttuja oliskaan siellä

 

olin välillä jos paras kaveri sattui olemaan poissa tai hänen kanssaan oli riitaa ja valitsi jonkun muun.. Liikuntatunneilla mut valittiin aina vikana. Nykyisin suht. hyvä itsetunto, ei isoa ystäväpiiriä, muutama läheinen ystävä. Kesti pitkään ennen kuin uskoin olevani ihmisten mielestä mukava ja miesten mielestä viehättävä.. jokin varuillaanolo varmaan jäi, ei isompia traumoja kuitenkaan - tosin oli se paras kaveri tukena silloinkin yleensä.

 

ja edelleenkään en ole mikään kaverihai. Pari hyvää ystävää on, ja ihan mielelläni tapaan äitikavereita ja juttelen naapureiden kanssa jne., mutta en missään nimessä kaipaisikaan vilkasta sosiaalista elämää. Minulle on tosi tärkeää, että saan viettää aikaa myös yksin, ja tehdä just mitä huvittaa. Lapsen syntymän jälkeen olen tutustunut mukaviin äiteihin, mutta sitten toisaalta taas karsinut entisestään. Enää en halua lähteä esim. baariin vain kaverin mieliksi, vaan käytän oman aikani erossa lapsesta just niin kuin itsestä tuntuu kivalta, vaikka sitten yksikseni jos en saa seuraa.

 

Liikuntatunneilla kyllä, mutta kun tehtiin kuviksen ryhmätöitä niin musta 'tapeltiin'

Muissa ryhmämuodostuksissa ihan normaalisti, ainoastaan liiksan tunneista jäi paha maku suuhun, meillä oli ala-asteella hiukan urheiluhullu opettaja joka kellotti ja pisti paremmuusjärjestykseen, ivasi ja sätti ja mä inhosin muutenkin liikuntaa koulussa.

 

mä olin sosiaalinen jo muksuna ja vielläkin olen todella ulospäinsuustautuva.ja kumminkin jo eskarista lähtien jäin kaikesta ulkopuoliseksi,tein kaikki "rymätyöt" yksin,ei viittiny opekaan ketään pakottaa mun seuraks mun sosiaalinen piiri on aikuisena kumminkin todella laaja ja olen tykätty,itseluottamus on kasvanut suureksi kiusaamisien takia ja arvostan itseäni todella paljon!

 

Liikuntatunneilla kyllä, mutta kun tehtiin kuviksen ryhmätöitä niin musta 'tapeltiin'

Muissa ryhmämuodostuksissa ihan normaalisti, ainoastaan liiksan tunneista jäi paha maku suuhun, meillä oli ala-asteella hiukan urheiluhullu opettaja joka kellotti ja pisti paremmuusjärjestykseen, ivasi ja sätti ja mä inhosin muutenkin liikuntaa koulussa.

Peesi tähän. Tosin liikuntatunneilla joukkueita valittaessa jäin toiseksi viimeikseksi, viimeisenä oli luokan lihavin tyttö. Mutta meillä oli opettajan suosikkilajeina lentopallo ja koripallo, joten mitä järkeä olisi kaltaistani metrin mittaa joukkueeseensa ottaakaan ellei ole pakko?

 

En. Joukkuepeleistä en piitannut, mutta onneksi meitä oli muitakin.

 

Peesi tähän. Tosin liikuntatunneilla joukkueita valittaessa jäin toiseksi viimeikseksi, viimeisenä oli luokan lihavin tyttö. Mutta meillä oli opettajan suosikkilajeina lentopallo ja koripallo, joten mitä järkeä olisi kaltaistani metrin mittaa joukkueeseensa ottaakaan ellei ole pakko?

Minulla oli sama juttu, liikunnassa aina valittiin toiseksi viimeisenä, mutta kilpailuissa sijoituin aina viimeiseksi. Lentopallossa tosin pääsin loistamaan (kerran vuodessa) ja pääsin aina syöttäjän paikalle. Tosin sitä menestystä kukaan ei muistanut enää seuraavana vuonna joukkueita valitessa.

 

Peesi tähän. Tosin liikuntatunneilla joukkueita valittaessa jäin toiseksi viimeikseksi, viimeisenä oli luokan lihavin tyttö. Mutta meillä oli opettajan suosikkilajeina lentopallo ja koripallo, joten mitä järkeä olisi kaltaistani metrin mittaa joukkueeseensa ottaakaan ellei ole pakko?

Ja multa tähän. Mä olin urheilullinen, mutta arka peleissä ja todellakin pätkä korisjoukkueisiin.

Muutenkaan en ollut suosittu ja odotin aina, että joku pyytäisi minut pariksi enkä itse uskaltanut toisia pyytää, kun pelkäsin etteivät he minua huoli.

Nykyisin olen sosiaalinen ja yleensä kaikkien kanssa toimeen tuleva. Ystävyyssuhteissa ehkä vähän onneton vieläkin eli vaikka mulla jokunen ystävä onkin, niin huonosti pidän heihin yhteyttä:ashamed:

 

Ja multa tähän. Mä olin urheilullinen, mutta arka peleissä ja todellakin pätkä korisjoukkueisiin.

Muutenkaan en ollut suosittu ja odotin aina, että joku pyytäisi minut pariksi enkä itse uskaltanut toisia pyytää, kun pelkäsin etteivät he minua huoli.

Nykyisin olen sosiaalinen ja yleensä kaikkien kanssa toimeen tuleva. Ystävyyssuhteissa ehkä vähän onneton vieläkin eli vaikka mulla jokunen ystävä onkin, niin huonosti pidän heihin yhteyttä:ashamed:

Minä taas peesaan tätä.

 

En vielä ala-asteella, mutta sit yläasteella jonkin verran ja vielä enempi lukiossa. Jos ei nyt sitte sattunu siitä "kaveri"porukasta olemaan joku sopiva luku muita samoilla tunneilla... En ollu hyljeksitty, kiusattu tai muuta, mä vaan jäin aina sivuun vaikka joissain porukoissa kuljinkin. Varakaverina oleminenkin tuli tutuksi...

Silloin jos valittiin joukkueeseen pelaajia, harvoin olin viimeisten joukossa. Johtunee siitä että olin tasaisen hyvä ja innokas pelaaja.

Porukassa jään sivuun yhä. Tavallaan syrjäytynyt...ja alkuun varuillani. Tulee aina se olo/pelko, että toisten seura on kuitenki parempi ku mun.