Toggle sidebar

Olitko koulukiusattu, koulukiusaaja vai koulukiusattujen puolustaja, koulukiusaajien perskärpänen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Ja sit ois kiva tietää, millaisen roolin olette ottaneet työelämässä? Isossa firmassa, miten esim. suhtaudutte ylimpään johtoon tai miten kohtelette "alimmassa kastissa" olevia, esim. respatyöntekijöitä, sihteereitä, siivoojia jne? Mihin "kastiin" tai hierarkiaan itse kuulutte työelämässä? Oletteko samanlaisia luonteeltanne vai oletteko muuttuneet ala-aste/ylä-aste ajoista? Kaduttaako toimintanne kouluajoilta? Onko työelämä mielestänne raakaa peliä?

Mä olin koulukiusattujen puolustaja. Otin myös kavereiksi niitä ja yritin olla kiva, että niillä ois ollu mukavampaa. Työelämässä mulla synkkaa parhaiten niiden kaa, jotka kuuluu siihen alimpaan hierarkiaan. En osaa tulla kunnolla juttuun pomojen kaa.
 
Ei minulla ollut mitään roolia... myönnän olleeni ilkeä eräälle tytölle, mutta se ei ollut jatkuvaa kiusaamista. Ja tietenkin kaduttaa moinen.

Ja nykyään olen firman ylin johto.;) Ja aika kivasti kohtelen alamaisiani.:saint:
 
Minä olen ollut aina sivustakatsoja, tai vieläkin enemmän, sivuunjääjä, en ole edes katsonut. Samaa rataa ole työssäkin jatkanut. Huolehdin omat asiani. En ole kyllä koskaan havainnut kouluaikanakaan pahaa kiusaamista, johtuu toki eniten siitä, että olen katsonut sisäänpäin tai horisonttiin.
 
En mikään. Yhteen kiusaamiseen puutuin, mutta en silloin ollut enää itse koulussa.

Mies on entinen kiusattu ja kiusaaja. Katuu nyttemmin. On kehuttu reiluksi työnantajaksi.

Pahin kiusaaja ikinä, minkä tiedän on luonnevikainen (entinen) opettaja, joka yhä kulkee pää pystyssä.
 
Viimeksi muokattu:
Olin koulukiusattu, tosin kuulun myös siihen suosituimpien jengiin. Kiusaaminen oli siis seiskaluokan kestävää, vanhemmat pojat, jotka painosta kiusasi.

Olen korkeassa asemassa isossa työuhteisössä. Olen,tai ainakin yritän olla, ymmärtävä, helposti lähestyttävä, reilu joskin tiukka.
 
Olen ollut sekä kiusaaja että kiusattu. Kiusasin ala-asteella parin kaverini kanssa paria muuta tyttöä, omasta mielesstämme se oli tietenkin aika viatonta, mutta nuo tytöt tai jompikumpi heistä kertoi opettajille ja jouduimme rehtorin puhutteluun tästä. En muista miten käytöksemme muuttui sen jälkeen, luultavasti ei paljon mitenkään. Kiusaaminen oli selän takana juoruilua ja sellaista ''toi on niin outo''-kuiskintaa. Tyttöjen kiusaaminen on aika näkymätöntä usein.

Kiusatuksi jouduin yläasteella, eikä mulle koskaan selvinnyt syy siihen. Kiusaajat olivat pikkuskinien pikkuvaimoja ja sitä kesti n. puolitoista vuotta. Tämä oli käytävällä perääni huutelua ja kesti pitkään ennen kuin edes tajusin että huutelun kohteena olin minä :)

Työelämässä suhtaudun kaikkiin positiivisesti tai neutraalisti, ja tunnen oloni vähän kiusaantuneeksi jos joku alkaa avautumaan toisesta työkaverista mulle.
 
Olin kiusattu ja toisinaan eri kiusaajaryhmien heittopussi. Tavallaan tietyissä asioissa kaikkien uskottu, mutta sitten samanaikaisesti kiusattu. Yläasteella otin kaverikseni yhden tytön, jonka omaa tilannettani vieläkin kauheampi elämä teki hänestä ykkössuosikkikiusatun.

Tavallaan ymmärsin, että minua kiusattiin, toisaalta taas en. Jotkut syytökset tuntuivat niin irtonaisilta todellisesta menosta, etten niitä oikein noteerannut. Kaikista pahinta oli seksuaalinen ahdistelu, kun ei sitä pienenä edes ymmärtänyt, mistä oli kyse. Pieni ekaluokkalainen odottaa koulutaksia ja isommat pojat tulevat kyselemään hilloviivoista, eikä mulla ollut mitään tajuntaa, missä mennään.

Olen suuressa firmassa töissä. Jos ajatellaan, että täällä olisi vaikka portaat 1-10, kympin ollessa firman ylin johto, olen ehkä 4. portaalla.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Vai on siivoojat alempana hierarkiassa...Itse toimin siivoojana, vaikka olen eri alalle koulutettu. Jos mua erehtyy joku alentavasti kohtelemaan niin saatanpa antaa palautetta...
 
Mua kiusattiin mun mielestä aika paljon. Se oli porukan ulkopuolelle jättämistä ja joskus myös ihan jotain naurettavaa syyttelyä, en kai ollut sosiaalisesti kovin taitava, kun aina joku loukkaantui jostain, mitä mulle ei koskaan selitetty. Yritin aina olla kaikkien kaveri ja kaikille kiva, mutta sitten ne rankaisi mua jostain, mitä en ymmärtänyt ja mut jätettiin porukan ulkopuolelle. En muista yhtään kertaa, että kukaan olisi puolustanut minua. Kaverit katosivat kuin maan nielemänä, eikä niitä nyt niin montaa ollutkaan.

Esimerkkinä se, että joku tyttö oli meikannut itseään kuvauspäivänä. Olin aina pitänyt häntä tosi nättinä ja sanoin hänelle, että hän on tosi kauniina. Minä olin vasta pieni tyttö, enkä ymmärtänyt, että hän oli laittanut liian tummaa meikkivoidetta, minkä kyllä nyt tajuan ja näen koulukuvasta. Sen jälkeen minulle ei puhuttu moneen viikkoon mitään ystävällistä. Koko luokka rankaisi minua siitä, että olin "vittuillut" sille tytölle siitä meikkivoiteesta. Tajuan nyt vasta aikuisena, että siitä oli kyse.

Olen pienessä firmassa nimellisesti toinen pomoista, mutta mun tilanne on sellainen, ettei mun tarvitse ottaa paljon vastuuta, koska en sitä millään ottaisi. Koen jotenkin vaikeaksi asiakkaan kohtaamisen, koska pelkään, ettei minusta pidetä ja että teen jotain väärin ja minua sitten syytetään. Kuitenkin, jos joku on avoimesti ystävällinen, tulen kyllä toimeen, eli pidän asiakkaista pääsääntöisesti.
 
Olin koulussa syrjäinen ja yksinäinen "kaikkien kaveri". Minua ei kiusattu koskaan enkä minä kiusannut koskaan. Työelämässä olen keskeisellä paikalla (mutta en korkeassa asemassa), yhä kaikkien kaveri mutta en enää syrjäänvetäytyvä enkä syrjässä.
 
Olin jollain lailla kiusattu, parin luokkakaverin puolelta oli nälvimistä yms, joka kuitenkin loppui kokonaan ysiluokalle siiryttäessä. Kiusaaminen ei ollut pahimmasta päästä ja sitä joutui kokemaan moni muukin lisäkseni, kiusaamista kuitenkin.

Työelämässä olen "se kaikkien kaveri", en kuulu erinäisiin kuppikuntiin joita naisvaltaisella alalla todellakin on. Olen melko neutraali ja puolueeton, enkä lähde juoruihin ym mukaan.
 
olin kiusattujen puolustaja, aina. olen sitä vieläkin. minulla oli koulussa paljon kavereita, olin tavallaan kaikkien kaveri, mutta toisaalta oli myös ne lähimmät ystävät. kuljin esim koulumatkoja kiusattujen kanssa, koska tahdoin auttaa ja osin sain myös kiusaamista loppumaan.

myös minua kiusattiin hetken aikaa yläasteella, lähinnä siksi, että vaihdoin seuraa omaluokkalaisistani rinnakkaisluokkalaisiin ja myöhästelin tunneilta kun olin aina niiden rinnakkaisluokkalaisten kanssa. se tulkittiin jotenkin väärin, että tahallani myöhästelin ja esitin "kovaa".

työelämässä olen tullut aina toimeen ihmisten kanssa, en tee eroa, mikä status heillä työssään on. toisaalta johtoporras on jäänyt vieraammaksi, olen asiantuntijatehtävissä isossa yrityksessä. juttelen samalla lailla siivoojalle, vahtimestarille kuin omille kollegoille. en tee ihmisten välillä eroa tittelin mukaan, mutta huomaan kyllä olevani varautuneempi, jos edessä on isompia pomoja.
 
No mä olin se outo, maantiejyrä, sotanorsu, tyhmä.... Ja siis mä olin varmasti oikeasti "kiusaajien" mielestä omituinen ja tyhmä, vaikka tosiasiassa taisin olla fiksumpi kuin yksikään heistä.

Edelleenkään en ole ihan kaikissa jutuissa messissä koska en vaan elä aina samalla planeetalla muiden kanssa :D

Koulutusta ei ole peruskoulua ja keskenjätettyä lukiota kummempaa. Töissä olen aina ollut "alinta kastia", enkä muuta ole halunnutkaan olla. Silti en pokkuroi ketään, vaan kohtelen esimiehiä juuri niinkuin he kohtelevat minua, ja älähdän jos tunnen tulleeni kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Hyvä esimies saa minut tekemään työni hyvin.
 
Mä olin ja olen edelleenkin kiusattujen puolustaja. Olen erittäin vahvaluonteinen ihminen, joten mun läsnäollessani ei kyllä kiusattu ketään eka yrityksen jälkeen.

Työelämässä mä pärjään yleensä kaikkien kanssa. Olen vähän sellainen oman tien kulkija kaikessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten ottaisi toisia huomioon. Tarkoittaa pikemminkin sitä, että mä en elä elämääni ajatellen, mitä muut ajattelee. Olen reilu ja oikeudenmukainen. Yleensä ainoat ihmiset, jotka minusta ei tykkää, on nää kiusaajat. Mua se ei pahemmin hetkauta. En mäkään tykkää heistä :)
 
Kiusaaja, koulun kingi ja kaikkien kauhu. Nyt olen johtavassa asemassa isossa yrityksessä. Eipä sen aikaiset jutut kaduta se oli silloin nyt on nyt. Olen ottanut muutaman sen ajan kiusatun töihinkin eikä nekään mitään kaunaa tunne.
 
Olin koulukiusattu, nykyään työelämässä tulen hyvin toimeen lähimpien työkavereiden kanssa, mutta en ole järin työpaikkasosiaalinen. Joskus muodostuu joku eräänlainen kaveruus johonkin yksittäiseen, tai joidenkin kanssa tulee juteltua enemmän, mutta en ole kauhean kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla. En muista, että kukaan olisi kohdellut minua kauhean huonosti, mitä nyt aluksi suhtautunut "vastavalmistuneeseen" vähän alentuvasti, enkä mielestäni ole työpaikalla syrjinyt ketään. Suhtaudun aika epäilevästi sellaisiin juttuihin, joissa suuri osa yhteisöstä tuomitsee jonkun ikäväksi ihmiseksi tms. Usein nämäkin ovat ihan hyviä tyyppejä, kun heihin vaan suhtautuu avoimin mielin.

Hassua muuten, että kauhean harva tunnustautuu tällaisissa keskusteluissa kiusaajaksi. Eivätkö kehtaa, vai ajattelevatko, että ei se mitään ollut, tai kyllähän mä vähän nimittelin läskiksi, mutta sehän oli vaan oikein, kun se likka oikeesti OLI läski tms.
 
[QUOTE="Piki";21950876]Kiusaaja, koulun kingi ja kaikkien kauhu. Nyt olen johtavassa asemassa isossa yrityksessä. Eipä sen aikaiset jutut kaduta se oli silloin nyt on nyt. Olen ottanut muutaman sen ajan kiusatun töihinkin eikä nekään mitään kaunaa tunne.[/QUOTE]

Outo tapa suhtautua. Ehkä ne ei kerro, miltä niistä tuntuu, koska olet niiden pomo ja ne pelkää sua kun tietää, miten ikävä voisit halutessasi olla. Minun mielestäni olisi kohtuullista tuntea edes jonkunlaista katumusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Leukistinen aksolotli:
Outo tapa suhtautua. Ehkä ne ei kerro, miltä niistä tuntuu, koska olet niiden pomo ja ne pelkää sua kun tietää, miten ikävä voisit halutessasi olla. Minun mielestäni olisi kohtuullista tuntea edes jonkunlaista katumusta.
Click to expand...

Ollaan ihan ystäviä nykyään, käydään ulkona ja pidetään illallisia toistemme luona. Mitä sitä vanhoja miettimään kun ei siitä mitään hyödy.
 
en kiusannut enkä ollut kiusattu, enkä huomannut edes minkäänlaista kiusaamista koulussani.

Kerran itse kamppasin päähänpistosta luokkalaiseni tytön ja sain sen jälkeen hetken syrjintää osakseni. mutta vain ehkä päivän verran. ja tämä oli päähänpisto. Olin alitajuisesti kateellinen kaikesta, hänellä molemmat vanhemmat, suojatumpi elämä, kalliita vaatteita, kehittäviä harrastuksia joihin sai tukea ym.
Mutta tuohan ei ollut kiusaamista, koska kiusaaminen on sellaista toistuvaa toimintaa, jossa kiusaaja on ylivertaisessa asemassa kiusattuun nähden, eli on sosiaalisesti ylempänä (enemmän kavereita jne,) jolloin kiusatulla ei ole mahdollisuutta puolustautua ja saa toistuvasti pahan mielen. Eli tuo oli vain lapselleista tyhmyyttä.

Nykyään olen järkyttynyt kuinka vanhemmat aiheuttavat kiusaamista. Kytätään toisten vaatteita ja mitä toiset tekevät, syrjitään vähänkin erilaista perhettä juorutaan, mustamaalataan ja tottakai lapset matkivat perässä.

Lisäksi jotkut vanhemmat alkavat tahallisesti levittää juorua jostain toisesta perheestä, näin ainakaan oma lapsi ei joudu syrjityksi luokassa. Järkyttävää. Eli nykyään kyllä aina kunnioitettavampaa on olla vähemmän suosittu, koska suositut ovat yleensä pahimpia mustamaalajia ja manipuloijia, joiden kaveri on pakko olla tai joutuu itse kiusatuksi.
 
[QUOTE="Piki";21950930]Ollaan ihan ystäviä nykyään, käydään ulkona ja pidetään illallisia toistemme luona. Mitä sitä vanhoja miettimään kun ei siitä mitään hyödy.[/QUOTE]

Outoa silti, ettei sua yhtään kaduta. Kyllä mua kaduttaisi, jos oisin sinä. Monelle jää kiusaamisesta sellaset merkit, että ne vaikuttaa koko loppuelämään.
 
[QUOTE="joo";21950888]
Hassua muuten, että kauhean harva tunnustautuu tällaisissa keskusteluissa kiusaajaksi. Eivätkö kehtaa, vai ajattelevatko, että ei se mitään ollut, tai kyllähän mä vähän nimittelin läskiksi, mutta sehän oli vaan oikein, kun se likka oikeesti OLI läski tms.[/QUOTE]

Ehkei näihin vaan vastaa ne, jotka tuntevat katumusta tai ylipäätään edes muistavat kiusanneensa? Eihän niihin "mitä olet tänään syönyt" vastaa kuin ne, jotka ovat pitäneet paastopäivän.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa