V
vieras
Vieras
Monta vuotta on oltu yhdessä, muutama vuosi naimisissa ja yhteinen lapsikin on. Tuntuu että minä en osaa mitään tehdä oikein.....tuntuu että olen raatanut ja väsyttänyt itseni ja palkkioksi saan vain moitteita. Mies on paljon töitten takia poissa kotoa, minäkin käyn töissä 8h/pvä mutta hoidan silti lapset, kodin, kaiken....talvella lumityöt, keväällä haravoinnit ja muut pihatyöt...lisäksi tietenkin normaalit siivoukset, ruuan laitot jne. Helpompaa olisi tietenkin kerrostalossa mutta tämä iso talo isoine pihoineen nyt sattuu olemaan meidän koti. Eipä siinä, välillä on kivakin noita pihahommia tehdä, mutta sitten kun mies tulee kotiin ja saan kuulla vain "miksi olet nyt tuon tehnyt, mikset olisi voinut tehdä tuota ja tuota..." niin alkaapi pikkuhiljaa ahdistamaan. Aina on takaraivossa ajatus kun olen jotain isoa ja raskastakin tehnyt, että mahtaako tulla mieheltä kiitos vai moite. Kiitosta ei ole erikseen tullut mistään työstä, eikä tarvitsekaan, mutta ei mielestäni tarvitsisi moittiakaan. On mies toki joskus sanonut että nostaa mulle hattua kun olen jaksanut yksin tätä rumpaa pyörittää. Ja hetken se mieltä ilahduttaakin, kunnes samana päivänä taas kuuluu mitä olenkaan taas tehnyt väärin. Ja miehen kotona ollessa tulee jatkuvasti muutenkin riitaa mitä ihmeellisimmistä asioista, enää en edes osaa rentoutua miehen lähellä vaan odotan jo seuraavaa taistoa. Mies ei kai enää ole pitkään aikaan halunnut edes yrittää pelastaa tätä meidän liittoa, moittii vain ja arvostelee tekemisiäni, osittain kyllä leikilläänkin mutta enää ne vitsit ei jaksa muakaan naurattaa. Mies myös hermostuu jos "keksin" jotain töitä hänelle vapaapäiviksi, yritän kyllä paljon mutta ihan kaikkea en kertakaikkiaan osaa. Ja jotta ette luule että mies ei tekisi kotona mitään, kyllä hän tekee, paljonkin. Puut ja ruohonleikkuu on hänen puuhiaan, ja paljon myös ruokaa laittaa. Mutta kaikki on tapahduttava hänen aikataulullaan, minä en saa hoputtaa enkä "kerjätä", tai saan vastauksen "jos tuonkin haluat niin tee itse" ja päälle tuntikaupalla mököttämistä. No, olenpa ainakin oppinut käyttämään vasaraa ja porakonetta =)
Nyt tuntuu etten enää jaksa yrittää. Kaikki energia menee miehen miellyttämiseen ja kun epäonnistun ja riita taas tulee, puran se lapsiinkin...ja sellainen äiti en halua olla. Rakastan miestäni enkä millään haluaisi luovuttaa mutta kai se on pakko, varsinkin kun ei toinen osapuoli halua yrittää senkään vertaa vaan jos yritän asiasta puhua, sanoo vain että "kai teidän olis parempi ilman minua" ja se siitä.
Voin kertoa teille että tämä ei ole unelmatilanne =(
