olisko outoa

[Kysyy hän]

Näitä eri palstoja lueskellessa on tullut monta "epätoivosta" tekstiä vastaan. Väsyneet äidit aivan epätoivon partaalla. En todellakaan tarkota erityisesti yh äitejä vaan myös välinpitämättömän siipan kanssa eläviä, joka tietty tavallaan vielä raskaampi vaihtoehto.
Ja asiaan siis: auttamisen halu on näitä lukiessa herännyt. Meidän isommat lapset oli aikamoinen parivaljakko pienempänä ja muistan kyllä miten uuvuttavaa se oli. Tuntui ettei jaksanut nauttia lapsita ollenkaan selviytyi vain päivästä toiseen. Nyt kolmannen kanssa ( iso väli edellisiin ) on seesteistä. Suhdeasiatkin suht kohdallaan.
Olisi siis voimia vaikka ottaa jonkun "viikari" hoitoon aina välillä tms.

Toivottavasti sain ajatukseni suht selvästi esitettyä. Kommentoikaa nyt jollailailla. Toivottavasti ette aivan lyttää.

 

[taustalla]

Ei outoa ollenkaan, vaan ajattelevaista :flower: .
Itselläni vain yksi lapsi ja miehen kanssakin suhde kunnossa. Mies tekee kuitenkin vuorotyötä ja olen usein illat ja vkonloput kahden tosi uhmaikäisen viikarin (2v7kk) kanssa.

Enemmän kuin hoitoapua kaipaisin ulkoiluseuraa äidistä, joka jaksaa katsella ja kuunnella, kun uhmaikäisen kanssa väännetään kättä hiekanheitosta yms. Välillä kun tuntuu, ettemme ole oikein tervetullutta seuraa rauhallisempien pihan lasten joukkoon .

Löytyykö kohtalotovereita ja "termiittiseuraa"? Itse asumme Helsingissä.

 

[Kysyy hän]

Helsingissä mekin. =)
00760 alueella.

 

[apvieras]

No ette kovin pitkällä meistä asustele...
olemme vähän idemmässä. Minä kyllä jo päivät töissä, mutta jos joskus kiinnostaisi tehdä hiekkalaatikkotreffit ja/tai jutella ennen tapaamista enemmän, niin laita viestiä cityaippa@luukku.com :wave: .

 

[Kysyy hän]

Laitoin sulle meiliä. =)

 

[apvieras]

Samoin