Olisitteko miehesi kanssa enää yhdessä jos

olisitte vauvaa yrittäneet saada jo 6 vuotta ja tässä ajassa ainoastaan yksi tuulimunaraskaus ja sekin ensimmäisestä yrityskierrosta?!

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

 

En usko.

 

Me varmaan olisimme, mutta suhde ei olisi kovin hyvällä mallilla.

 

En mä ole mun miehen kanssa yhdessä lasten takia eli olisin yhdessä vaikka ei olis yhtään vauvaa saatu .
Ihme kysymys?????

 

Oltais. En kait nyt sen takia ala miestä vaihtamaan ettei lapsia tule. Ei se miehellekään välttämättä helppoa ole.

 

ENNNN!!! Lapset menee miehen edelle ihan 6-0.

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

Tätä peesailen.

 

Se on helppo sanoa että tietysti olisin, kun ei ole kokenut sitä lapsettomuuden tuskaa. Siksi en vastaa tähän.

Oliko tässä hakusessa se, että vika on miehessä vai mitämitähäh? Mitä se eroaminen auttaa jos lapsettomuuden syy on sinussa itsessäsi?

Vai haitko tosiaan sitä, että uskooko ihmiset että niiden suhde vastaavassa tilanteessa kestäis?

 

Oltais. Onhan noita vaihtoehtoja, joista yhdeksi mainittakoon adoptio.

 

Mulla jo ikää paljon joten ei enää mahdollista raskautua. Siitäkö johtunee ettei mitään mielenkiintoa iskeä miestä?
Olisi outoa vain styylata jonkun kanssa kun ei mitään suunnitelmia tulevaisuuteen, oltais vaan.

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

Helppo tietysti sanoa noin, jos ei ole ollut lapsettomuusongelmaa.

Ap:n kysymykseen, en osaa sanoa. Kyllä varmaankin oltaisiin yhdessä.

 

Mulla jo ikää paljon joten ei enää mahdollista raskautua. Siitäkö johtunee ettei mitään mielenkiintoa iskeä miestä?
Olisi outoa vain styylata jonkun kanssa kun ei mitään suunnitelmia tulevaisuuteen, oltais vaan.

Pitääkö olla? Eikö 2 aikuista voi olla yhdessä ilman lapsia? Ihminen on sosiaalinen eläin, minusta olisi tylsää olla yksin.

 

Mulla jo ikää paljon joten ei enää mahdollista raskautua. Siitäkö johtunee ettei mitään mielenkiintoa iskeä miestä?
Olisi outoa vain styylata jonkun kanssa kun ei mitään suunnitelmia tulevaisuuteen, oltais vaan.

Häh!? Voihan sitä suunnitella ja toteuttaa vaikka mitä, vaikkei lapsia olisiskaan.

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

Helppo tietysti sanoa noin, jos ei ole ollut lapsettomuusongelmaa.

Ap:n kysymykseen, en osaa sanoa. Kyllä varmaankin oltaisiin yhdessä.

Miusta noin on helppo sanoa, sillä miulla ei oo ikinä edes ollut vauvakuumetta. Ollaan tuosta miehen kanssa keskusteltu ja tultiin siihen tulokseen, että jos ei vauvaa olisi tullut, ni ei olisi maailmaa kaatanut. Ja samaa sanottiin jo silloin, kun jätettiin ehkäisy pois. Puhuttiin jo ennen ehkäisyn poisjättöä adoptiosta, sillä mie olisin alun perin mielummin adoptoinut.

 

Kyllä oltais, koska lapsien hankkiminen ei ollut mikään ehto tälle suhteelle. Todennäköisesti olisimme harkinneet kuitenkin adoptiota. Tällä hetkellä ollaan lapsettomuustutkimuksissa, koska ei olla saatu toista lasta.
Muokkaan vielä, että tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka eivät olisi/eivät enää ole, ja se on ihan ymmärrettävää.

 

tuskinpa

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

Helppo tietysti sanoa noin, jos ei ole ollut lapsettomuusongelmaa.

Ap:n kysymykseen, en osaa sanoa. Kyllä varmaankin oltaisiin yhdessä.

Miusta noin on helppo sanoa, sillä miulla ei oo ikinä edes ollut vauvakuumetta. Ollaan tuosta miehen kanssa keskusteltu ja tultiin siihen tulokseen, että jos ei vauvaa olisi tullut, ni ei olisi maailmaa kaatanut. Ja samaa sanottiin jo silloin, kun jätettiin ehkäisy pois. Puhuttiin jo ennen ehkäisyn poisjättöä adoptiosta, sillä mie olisin alun perin mielummin adoptoinut.

Ei kaikille lapsen saanti ole mikään elinehto.

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

Helppo tietysti sanoa noin, jos ei ole ollut lapsettomuusongelmaa.

Ap:n kysymykseen, en osaa sanoa. Kyllä varmaankin oltaisiin yhdessä.

Miusta noin on helppo sanoa, sillä miulla ei oo ikinä edes ollut vauvakuumetta. Ollaan tuosta miehen kanssa keskusteltu ja tultiin siihen tulokseen, että jos ei vauvaa olisi tullut, ni ei olisi maailmaa kaatanut. Ja samaa sanottiin jo silloin, kun jätettiin ehkäisy pois. Puhuttiin jo ennen ehkäisyn poisjättöä adoptiosta, sillä mie olisin alun perin mielummin adoptoinut.

Ei kaikille lapsen saanti ole mikään elinehto.

Aivan!

 

Oltais yhdessä. meillä meni 4 vuotta ennenkuin tärppäsi.
Missään vaiheessa ei tullut mieleenkään, että oltais erottu tuon takia.
Tokihan oli vaikeita aikoja parisuhteessa kun ei plussaa tullut.
Me onnistuimme kuitenkin puhaltamaan yhteen hiileen. Jopa huumorin avulla, vaikka olikin kipeästä asiasta kyse.

 

Kyllä me aika todennäköisesti olisimme yhdessä. Ollaan koettu sekundäärinen lapsettomuus, joten siltä pohjalta voin osittain ymmärtää myös lapsettomuudesta kärsiviä. Pointtini onkin, että en ole isännän kanssa vain lasten vuoksi, vaan hänen itsensä vuoksi.

 

Todennäköisesti olisin ja oletettavasti suhde olisi paremmalla mallilla kuin nyt, kun lapsia on. Vasta lasten hankinta toi miehestä esiin suuremman määrän piirteitä, joiden kanssa on välillä vaikea elää. Mulle ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, että haluaisin lapsia kenenkään kanssa, vaikka nuo olemassaolevat rakkaita ovatkin. (En esimerkiksi usko, että olisin missään vaiheessa lähtenyt mukaan hedelmöityshoitoihin, jos olisi osoittautunut, ettei lapsia luontaisilla menetelmillä tule.)

 

En tosiaankaan tiedä.

 

Oltais. Sillä vauva ei ollut meille mikään pakko. Sai tulla, jos oli tullakseen. Jos ei ois tullu, ni ei olisi ollut maailmaa kaatava juttu. Ja jos vielä vauvaa oltais kuitenkin haluttu, ni adoptio olisi ollut seuraava vaihtoehto.

Helppo tietysti sanoa noin, jos ei ole ollut lapsettomuusongelmaa.

Ap:n kysymykseen, en osaa sanoa. Kyllä varmaankin oltaisiin yhdessä.

Miusta noin on helppo sanoa, sillä miulla ei oo ikinä edes ollut vauvakuumetta. Ollaan tuosta miehen kanssa keskusteltu ja tultiin siihen tulokseen, että jos ei vauvaa olisi tullut, ni ei olisi maailmaa kaatanut. Ja samaa sanottiin jo silloin, kun jätettiin ehkäisy pois. Puhuttiin jo ennen ehkäisyn poisjättöä adoptiosta, sillä mie olisin alun perin mielummin adoptoinut.

Ei kaikille lapsen saanti ole mikään elinehto.

Aivan!

Ei olekaan mikään elinehto. Mutta sitä lapsenkaipuuta on vaikea (olettaisin) ymmärtää ihmisen, joka ei ole kärsinyt lapsettomuudesta.

 

Kyllä olisin, tosin helppo sanoa näin kun lapsi on jo meillä mutta monesti mietin ennen lastakin että jos ei jostain syystä voitas lasta saada ni en miestä sen takia olis jättänyt! Tosin miehestä en tiedä oisko vielä minun kanssa jos en lapsia vois saada..