Olisipa mieheni enemmän kotona!

Onko täällä "aikuisten puolella" ketään, joka tunnistaisi itsensä tästä. Jos saisin valita, ottaisin mieluummin mieheni joka ilta kotiin ajoissa ja pienemmän palkan. Hän on nyt työurallaan siinä vaiheessa, että työ vaatii ihan hurjia. Palkka alkaa olla ihan kohdillaan työn kuormitukseen nähden, mutta mieluummin näkisin hänet iltaruualla kanssamme.

Tyttäremme (5v) itki iltapuurolla toissapäivänä kun ei isi kerkiäkään lähteä hänen kanssaan uimahalliin viikonloppuna (yleensä hänellä on sentään ollut viikonloput vapaat, mutta uuden pomon myötä on mennyt aika hurjaksi). Minun sydäntä ihan särkee hänen surunsa. Tavallaan olemme aika tottuneita tähän elämään. Hän on kuin merillä töissä viikot, yöpyy kyllä kotona. Mutta sitten viikonloput vietämme tiiviisti yhdessä.

Nyt vielä vihertävä, sosiaalidemokraattinen omatuntoni on aivan ahdistunut, kun mieheni sai pitää työnsä ja palkkaakin lisää, mutta samanaikaisesti alkaa YT työpaikalla. Minusta se on ihan väärin. Emme me olisi lisää palkkaa tarvinneet, vaan isille aikaa olla kotona. Ymmärtääkö kukaan, vai onko täälläkin vain lapsia, joilla ei ole muuta tekemistä kuin nälviä toisia (kuten tuolla mitä nyt-palstalla tuntuu olevan tapana).