Olisin halunnut pojan en edelleenkä pääse yli, että masussani kasvaa tyttö

Olen todella inhottava. Mulla on yksi lapsi 11 vuotias poika. Olen aina jotenkin nähnyt itseni poikalasten äitinä. Olen itse ollut aika naisellinen/tyttömäinen aina, ehkä haluaa jotakin muuta? en tiedä.
No sain kuulla odottavani tyttöä, kun oli ultra viikolla 24. Edelleen olen vähän sekaisin asiasta, kun mä todella toivoin poikaa. Viimeiseen asti haluan usko, että tämä olisikin poika.

Tuntuu pahalta ajatella näin

 

itse saan pojan.Mutta joskus tahtoisin kyllä tytön.

 

Mä toivoin esikoisesta kovasti poikaa ja olin aina ajatellut, että saan varmasti pojan. Kyllä mä petyin kovasti, kun kuulin, että saan tytön. Pettymys unohtui mulla ainakin sillä sekunnilla, kun sain tytön syliini. Toki toivoisin, että tämä seuraava olisi poika, mutta pääasia, että saan lapsen.

 

Menkää hoitoon, erityisesti aloittaja. Tuo ei ole tervettä! :-/

 

Hyi kuka nyt jotain poikaa toivoisi kyllä tyttö on miljoona kertaa parempi.

 

Voi ei... En voi käsittää tällaista. Nykyään niin moni nainen haluaa ihan päättömän hulluna vaan tyttölapsia, toimii se näköjään toisinkin päin. Vaikka en itse ymmärrä ollenkaan, mitä väliä lapsen sukupuolella on niin kauan, kun lapsi on terve (ja onnellinen!), on mielestäni kuitenkin tärkeää, että näistä asioista pystyy puhumaan avoimesti. Syyttely ei auta, pahentaa vain asiaa. Jos tunne en lapsen synnyttyä lakkaa, vaan olet edelleen pettynyt, voisi olla hyvä käydä juttelemassa asiasta. Luultavasti kuitenkin sitten, kun pikkuisesi syntyy, hän ei voisi sinulle olla mikään tai kukaan muu tai mitenkään erilainen, kun mitä hän on. Tsemppiä loppuodotukseen ja synnytykseen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja lapsesi on terve! <3

 

Mä toivoin ekasta tyttöä, mutta koko ajan tuntui että se on poika. Psyykkasin itseni siihen että vauva on poika ja niin olikin. Tokasta sitten toivoin salaa poikaa, on tyttö. En voisi olla onnellisempi äiti kun nyt isoveljen ja pikkusiskon äitinä <3.

 

Mä en pääse yli siitä, että aikuinen ihminen puhuu masusta.

 

Mä haluaisin kovasti pojan. Mulla on vasta rv 11 menossa, joten en tiedä kumpiko tulee. Poikaa toivon silti..todella todella kovasti.

 

Jokaisen joka ajattelee noin, pitäisi kärsiä lapsettomuudesta ikuisesti, kun taas meidän, jolle kelpaisi kumpi vaan, ei kuuluisi kärsiä lapsettomuudesta ollenkaan. Aina ei mene nallekarkit tasan. Kaikenmaailman sukupuolesta kitisijät, lapsenhakkaajat ja muut sairaat yksilöt vaan sikiää minkä kerkeää, kun me kunnolliset jäämme ilman. Suurin menettäjä tässä kuitenkin on se lapsi, kun ei saa tasapainoisia vanhempia

 

Minäkin alunperin näin itseni vain poikien äitinä. No mulla on nyt kolme tytärtä ja yksi poika ja näin tämän kuului mennäkin. En voisi kiitollisempi enää olla!

 

Hävetkää te ketkä tulette ulisemaan turhaa sontaa että ei saisi tuntea luonnollisia tunteita. Pettymys on normaali tunne, jos on kuvitellut eri tavalla. Siinä ei ole mitään hävettävää. Sen sijaan nämä jeesustelijat saisivat hävetä. Itseänne ei ole mikään asia ikinä pelottanut, tai ahdistanut?? Pettymisen tunne menee monesti ohi, kun se rehellisesti myöntää, ja siten prosessoi kunnolla.