Olisiko tälläinen vauva mielestänne helppo, "vaikea" vai?

[sirpaleina]

Kuvitellaan että lapsi on 1kk vanha.

Ei nuku päivällä kuin 15min pätkiä 3tunnin välein, ei tunnu täyttyvän ollenkaan rintamaidosta vaikka nännit verillä imettäisit 1,5tuntiakin. Vaikka lapsi olisi ollut kauan rinnalla ja oikeasti syönyt sitä maitoa, niin herää 15min päästä huutamaan TÄYSIÄ nälkäänsä.

Kun vauvaa alkaa väsyttämään, on nälkä tai vaippa märkä, itku ei ala pienellä kitinällä vaan heti suoraa kurkkua alkaa karjumaan kuin leijona.

Päivä saattaa mennä aamu kymmenestä yöhön 1-2, ennen kuin lapsi nukahtaa kauemmaksi aikaa kuin 15minuutiksi. Koko päivän kannat vauvaa sylissäsi, et pääse vessaan, et suihkuun, et voi syödä ilman että vauva ei olisi sylissäsi. Kun yrität laskea lapsen jonnekin, heti alkaa kauhea kiemurtelu ja kitinä, ettei ole mukava olla.

Lapsi oikeastaan itkee tai kitisee koko päivän, jos ei ole koko ajan sylissäsi ja välillä menee aikaa kauankin, ennen kuin sylissäkään rauhoittuu...

Kylään lähtemistä et voi harkitakkaan, koska vieraassa paikassa alkaa taas kauhea karjuminen ja se kestää niin kauan kunnes lähdette pois. Yritettiin käydä anoppilassa pari kertaa, siitä ei tullut yhtikäs mitään... Tyttö huuti ihan koko ajan, ei auttanut maito, ei syli, ei vaipan vaihto ei mikään. Kyse oli neidin mielestä vaan vieraista hajuista ja ihmisistä, äkkiä kotiin siis 4seinän sisälle...
Vaunuissa rääkyi ihan samalla tavalla, eikä tod nukahtanut niihin...

Mun ensimmäiset 3kk meni oikeastikkin suoraansanottuna lapsi sylissä 24/7 neljän seinän sisällä, itkevää lasta kantaessa.

Ja eräs ihminen kehtasi tulla mulle sanomaan, että mulla on helppo lapsi ja etten mä tiedä vaikeista lapsista mitään

Ja tuo hankala tempperamentikkuus siis jatkui vielä tuon 3kk jälkeen, ehkä ihan vähän helpotti kun tyttö oppi yhtäkkiä nukkumaan vaunuissa. Mutta aina on mennyt kaikki asiat vaikeimman kautta...

Enkä enää muista paljoa mitään tuosta vauva ajasta, se meni kuin pimennossa. Ihan kuin sitä ei olisi elänyt ollenkaan...

 

["vieras"]

Samma här. Mutta mä kyllä menin karjuvankin lapsen kanssa ulos. En olis varman järjissäni enää jos olisin vain kotona nysvännyt. Enkä mä ole enää aikoihin kuunnellut, mitä kaikenmaailman besserwisserit maailmasta ja mun elämästä ajattelee. Mulle riittää, että mä ja mun läheiset tietää missä mennään.

 

[:)]

Minä sanoisin että vauvasi on ollut todella vaativa. Meilläkin on ollut esikoinen vaativa, nuorempi olisi varmaan ollut jopa helppo jollei olisi ollut allergioita. Tiedän tunteesi ja olen sitä mieltä että kun olet elänyt tuollaisen vauva-ajan läpi ja olet edelleen täysjärkinen niin selviät mistä vaan!

 

[v]

Vaikealta kuulostaa. Meillä esikoinen oli samanlainen kukkuja... ei nukkunut pitempiä pätkiä ollenkaan. Nyt sitten kuopus on aivan eri luokkaa, nytkin nukkuu ulkona jo kolmatta tuntia.. Itse hermoheikkona, ettei hengitä tms.. ei tuommoista voi ollakkaan..

 

[Meillä]

oli melko samanlaista...vatsavaivat piinasivat pientä,varsinkin iltaisin.Ennemminkin vaativa oli kuin helppo.

 

["Vieras"]

Mä voin sanoa että tuo on ollut "helppoa" koska kesti vain 3kk, meillä tuo kesti 1.v. 4kk ja se TODELLA otti päähän!! :kieh:

 

[sirpaleina]

Ja kyllä ihminen on tyhmä kun haluaa kokoea ehkä saman uudestaan ja uudestaan Nyt on toinen lapsi tulossa ja kauhulla odotan minkälainen tapaus sieltä tulee

Mutta olen myös ajatellut että jos noinkin vaativasta tapauksesta selvisin, niin voiko enää vaikeampaa syntyäkään?

Kiitos, että ymmärrätte Odotin vastauksia tyyliin "Toihan on ollu helppo ku mikä!"

 

[:)]

Ja kyllä ihminen on tyhmä kun haluaa kokoea ehkä saman uudestaan ja uudestaan Nyt on toinen lapsi tulossa ja kauhulla odotan minkälainen tapaus sieltä tulee

Mutta olen myös ajatellut että jos noinkin vaativasta tapauksesta selvisin, niin voiko enää vaikeampaa syntyäkään?

Kiitos, että ymmärrätte Odotin vastauksia tyyliin "Toihan on ollu helppo ku mikä!"

todellakin ymmärretään. Sehän siinä on että sitä ei ymmärrä kuin sen kokenut!!! Voimia toivon... esikoisen vaativuudesta huolimatta ikäeroksi kakkoseen tuli 1v7kk. Hengissä ollaan!!! Haleja

 

["titityy"]

Mun mielestä sulla on ollut vaativa vaikea vauva. Meilläkin kärsittiin koliikista, mutta silti vauva nukkui pitempiä aikoja kerrallaan, muutamaa tuntia. Päivisin oli kitinää ja iltaisin alkoi huuto. Luulin, että vauvat on sellaisia, mutta sitten kun näin muiden vauvoja, niin huomasin, että useimmat ovat kai "helppoja", koska lötköttivät vain äitiensä sylissä tai sitterissä tyytyväisinä kun minä kannoin itse vauvaani koko ajan sylissä, yritin "hytkytellä ja vaihtaa asentoa jne.

Hyvin olet pärjännyt!

 

[sirpaleina]

[QUOTE="Vieras";22029682]Mä voin sanoa että tuo on ollut "helppoa" koska kesti vain 3kk, meillä tuo kesti 1.v. 4kk ja se TODELLA otti päähän!! :kieh:[/QUOTE]

Nostan hattua sulle! Teillä on ottanut jo varmasti koville! Saan tietenkin olla onnellinen, että siinä 6kk iässä tuli aika suurikin helpotus, kun lapsi alkoi tajuamaan muustakin kuin ruuasta ja märästä vaipasta Mutta edelleenkin aikamoinen takiainen, eikä kyllä helpolla päästä äitiään

 

["vieras"]

AP: joko tulee "helpompi", mikä on ok. Tai sitten tulee toinen "vaativa", mutta nyt sulla on perspektiiviä, ja sä tiedät, että kaikki muuttuu ja pahatkin ajat päättyvät joskus.

 

["tupuna"]

Esikoinen - helppohoitoinen
Toinen - hieman vaikeampi (koliikki, huuti 2-4h iltaisin)
Kolmas - todella vaativa (kokopäiväistä karjuntaa)
Neljäs - helppohoitoinen

Juu, ymmärrän sinua "sirpaleina" täysin. Mulla kolmas lapsemme oli synnäriltä lähtien varsin vahvakeuhkoinen sopraanokarjuja. Huusi päivät läpeensä ja se ei alkanut itkulla vaan heti karjuttiin pää punaisena. Nukkui pätkiä, vaunuilla en viitsinyt lähteä kauemmas kun häntä ei meinannut saada rauhoittumaan mikäli alkoi karjumaan. Tai sai kun löytyi oikein epätasainen kohta, että meno vaunuissa oli oikein töyssyistä ja kovaa. Jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt sen niin mua olis varmaan syytetty jostain, tutut tiesi tilanteen ja uskoivat, että vauvamme rauhoittuu vain "kovassa menossa". Kyläillä en paljoa viitsinyt, en jaksanut kuunnella kaikenlaista kommentointia vauvastamme.

En muista hänen vauva-ajaltaan kuin jatkuvan vauvan huutamisen ja tunnen siitä huonoa omatuntoa joka päivä. Lisäksi hän oli varsin vaativainen sinne viiden vuoden ikään asti, nyt luonne tasoittunut kovasti ja on kuin eri lapsi 9 vuotiaana.
Olen miettinyt hänen odotusaikaansa ja itseäni sinä aikana ja minusta tuntuu, että hänen "pippurisuutensa" ja karjumisensa johtui ehkä siitäkin, että olin raskausaikana väsynyt ja kiukkuinen - siirtyivätkö omat stressihormonini häneen?

Voimia ja jaksamista sinulle! Ottakaa "irtiottoja" lapsestanne välillä yksin ja kahdestaan, jos mahdollista. Jaksaa taas kummasti eteenpäin kun pääsee edes pariksi tunniksi "härdellistä" pois.

 

[,tydh]

Ja kyllä ihminen on tyhmä kun haluaa kokoea ehkä saman uudestaan ja uudestaan Nyt on toinen lapsi tulossa ja kauhulla odotan minkälainen tapaus sieltä tulee

Mutta olen myös ajatellut että jos noinkin vaativasta tapauksesta selvisin, niin voiko enää vaikeampaa syntyäkään?

Kiitos, että ymmärrätte Odotin vastauksia tyyliin "Toihan on ollu helppo ku mikä!"

mulla esikoinen samalainen, 2 muuta ylihelppoja vauvoja

 

[sirpaleina]

todellakin ymmärretään. Sehän siinä on että sitä ei ymmärrä kuin sen kokenut!!! Voimia toivon... esikoisen vaativuudesta huolimatta ikäeroksi kakkoseen tuli 1v7kk. Hengissä ollaan!!! Haleja

Joo ei sitä todellakin tiedä ennen kuin on kokenut! Ja meille tulee ikäeroksi 1v10kk Eiköhän siitä kakkosen vauva ajasta mekin selvitä, kun muutkin on selvinnyt

 

[km]

suuritarpeinen vauva kuulostaa olevan. meillä 3 lasta eikä yksikään oo ollu tuollainen, joskaan ei oo univeloiltakaan täysin säästytty.

 

["vieras"]

Meillä oli samanlaista ekat 5kk, sit vähän helpotti...nyt 1v ja edelläänkään ei nuku kunnolla, päiväunet 30min kerran päivässä ja öisin heräilee monta kertaa. Temperamenttia löytyy enemmän kun tarpeeks mutta todella aurinkoinen ja iloinen osaa olla nykyään myös
Silti ei kyllä ole mielessä edes käynyt että uutta vauvaa tulisi...oli se niin rankkaa ja on vieläkin.

 

[bud]

Kuulostaa siltä, ettei vauva saanut rinnasta tarpeeksi maitoa ja oli lisäksi kovasti vatsavaivainen kun niin itki. Vauvat eivät ole vaikeita, toiset vain ovat hieman haastavampia kuin toiset.

 

["vieras"]

vaativa! Meillä esikoinen oli juurikin tuollainen, tosin tuota suoraa huutoa kesti 6kk ja edelleen 10v on hmm..miten sen sanois...omanlaisensa persoona! KOlme seuraavaa ovat sit olleet "normaaleja" tai suorastaan helppoja

 

["Vieras"]

Nostan hattua sulle! Teillä on ottanut jo varmasti koville! Saan tietenkin olla onnellinen, että siinä 6kk iässä tuli aika suurikin helpotus, kun lapsi alkoi tajuamaan muustakin kuin ruuasta ja märästä vaipasta Mutta edelleenkin aikamoinen takiainen, eikä kyllä helpolla päästä äitiään

Kiitos! Todellakin otti koville ja sen huomasi eniten rakoilevasta parisuhteesta kun kahdenkeskistä aikaa ei ollut yhtään. Ja meillä tosiaanoli se tilanne että apua ei saatu mistään, koska äitini paapoo vain siskoani ja hänen lastaan.
Meillä se helpotus tuli tosiaan vasta 1.v. 4kk kun tyttö lähti kävelemään! Siihen loppui itkut ja huudot, mutta tilalle tuli oma tahto, luja sellainen!
Ette oikeesti usko sitä tunnetta kun tajuttiin että tyttö ei ollut huutanut yhtenä päivänä lainkaan! Se onnen hetki ja mäkin vain hymyilin koko päivän! :heart:

 

["wiiru"]

meillä esikoinen ja tämä viimeisin tuollainen lapsi. välissä 2 helppoa!!kyllä siitä selviää päivä kerrallaan

 

[sirpaleina]

titityy, joo minäkin järkytyin kun näin kaverini vauvan, mikä nukkui kantokopassa koko vierailun ajan! Yhden kerran heräsi syömään, vähän ähisi ja röyhtäisi ja jatkoi uniaan :O

tupuna, minäkin ajattelin, että voi olla siitäkin kun olin tosi stressaantunut odotusaikana. Mutta minun puolen suku on tod tempperamentikasta ja kovaäänistä porukkaa. Äidin puoli kovaäänisiä karjalalaisia, jotka ilmaisevat tunteensa huutamalla, itkemällä tai nauramalla sydämmensä pohjasta Ja isäni savolainen suku taas niin itsepäisiä ja peräänantamattomia että huh huh
Perisipä seuraava lapsi isänsä luonteen, tasaisen ja rauhallisen

 

["vieras"]

Ihan vaan mielenkiinnosta, annoitko ap vauvalle koskaan pullosta? Meillä oli vaativa vauva niin kauan kunnes tajusin antaa pullosta maitoa (sekä omaa että korviketta) ja yhtäkkiä meillä alettiinkin nukkua pitkiä päikkäreitä ja yölläkin usean tunnin pätkiä. Syitä oli ehkä 2, maitoa ei saanut tarpeeksi että olisi ollut kylläinen puolta tuntia pitempään ja rinnasta syödessä sai niin paljon ilmaa mukaan että puklasi kaiken pois. En sano että tämä olisi kaikille ratkaisu, mutta kannattaa kokeilla jos ei ole vielä kokeillut...

 

["vieras"]

titityy, joo minäkin järkytyin kun näin kaverini vauvan, mikä nukkui kantokopassa koko vierailun ajan! Yhden kerran heräsi syömään, vähän ähisi ja röyhtäisi ja jatkoi uniaan :O

Sit näissä on se, että omiinsa tottuu. Mä kuitenkin satunnaisesti hätkähdän vaikkajossain kahvilassa seuraamaan oman lapseni ikäistä lasta että niin tosiaan: kyllä kolmevuotiaskin voi osata istua nätisti paikallaan ja puuhata omiaan (vaikkapa väritellä tai leikkiä parilla pikkuautolla) sillä aikaa kun aikuiset juttelee. Siis jonkun muun kolmevuotias kuin meidän

 

[sirpaleina]

Juu, mä yritin imettää, muttei siitä tullut mitään.. Osittais imetyksellä mentiin 3kk ikäiseksi asti, mutta silloin tyttö hylkäsi kokonaan tissin, sai vaan kauheat raivonpuuskat jo rinnan nähdessään...

 

[Mun]

mielestä vauva ei saa tarpeeksi maitoa ja huutaa vatsavaivoja.Meillä loppui kanniskelu kun vaan päätin huudattaa vauvaa yhden päivän.