Täysin samaa mieltä. Ulkomailla perhe on täydessä arvossaan.
Suomi on liikaa jymähtänyt tietotekniikkaan ja somemaailmaan. Alkuvuosina täällä paheksuttiin, jos joku oli jatkuvasti kapula kädessään. Nykyään on täysin suotavaa ottaa kännykkä esiin, jos ruokapöydän puheenaiheet pitkästyttävät.
Katsoin äsken elokuvan Kuolleiden runoilijoiden seura vuodelta 1989. Oli ihana palata aikaan, jossa ei vielä olla internetin orjia. Minua usein sanottiin nuorena runotytöksi, enkä ottanut sitä kohteliaisuutena. Elokuvassa usein toistetaan lausetta Carpe diem eli tartu hetkeen.
Ihmiselämä on lyhyt. Kun vihdoin huomaan oppineeni elämästä jotain, kaikki on jo melko suurelta osalta ohi.
Ulkomailla Suomesta on liian utopistinen ja epärealistinen käsitys. En allekirjoita Stubbin uudenvuodenpuheen lausetta, että Suomi on maailman paras maa kasvattaa lapsensa.
Olen tutustunut ulkomaiden lastenkasvatukseen vierailuillani lasteni perheissä monessa maassa. Siellä lapset oppivat upeasti elämään eri kansalaisuuksien kanssa.
Opettajat ovat erittäin päteviä, ja juhlat ovat iloisia ja hyvin
huolella valmisteltuja.
Minulla on tällä palstalla rasittava parjaaja, joka on levittänyt elåmästäni perättömiä juoruja. Ohittakaa hänen viestit ja tehkää niistä ilmianto valvojalle.
Suomalaiset eivät ole vielä laskeutuneet puusta somemaailmassa, ja se näkyy ikävinä lieveilmiöinä keskustelupalstoilla.
Pidin tästä kirjoittamastasi runosta edelliseltä Ranskan reissultasi.
Alepa Ranskassa, viini kourassa,
tanssii kaduilla, kuin tähti tuikassa.
Eiffel-torni katsoo, se nauraa mukana,
tietää, että Alepa on jo iltamukana!
Humalassa sepittää, ranskaa vaikka väkisin,
sanat soljuvat, kuin viini lasissa pekisin.
“Baguette! Croissant! Mon dieu!” huudahtaa,
kun viereen eksyy, outo kissa, jolle sokka palaa.
Kallista aikaa, mutta täysin sekaisin,
jahtaa ohikulkijaa, “Ootko sä Ranskan kuningas?”
Huhuu, henkäyksen päässä, vain ähinää,
samalla yritetään, pysyä pystyssä, hui hai!
Sateen jälkeen, kadut kiiltää,
Alepa laulaa, ei malttaisi hiljalleen olla.
"Ranskassa on rakkautta, viini on taikaa!"
kunnes jalat pettää, ja hän humpsahtaa maahan, pläjähtää!
Ystävät nauraa, ottavat kuvia salaa,
ja Alepa hymyilee, "Tämä on vain Ranskan iloa!"
Eiffel-torni kerran, hänen kaveri,
humalassa toivoo, että seuraava stoppi on leipäosuus.
Niin tarina jatkuu, humalassa Alepan,
Ranskassa seikkailu, joka ei koskaan häviä.
Sieltä löytyy naurua, viiniä ja tanssia,
Alepa, sinä tähti, tulit tähden tuuleen, haaveista, ja hullutuksesta!
