Mentiin ensiksi kirppikselle. Mies kehui, että viimeksi kun hän kävi yhdessä kaupassa, tyttönen oli kävellyt tosi nätisti vieressä kun oli pitänyt kiinni kädestä ja tuumaili, ettette te mitään rattaita tarvii kun kirppikselle menette. Jätin sitten rattaat kotiin...
Päästiin kirpputorille ja ekaan loossiin. Tyttönenhän sitten rupes hamuamaan jokaikistä purkkia ja purnukkaa, pehmolelua ja kirjaa, mihin vain ylti. Ja sitten kun en antanut ottaa käteen mitään, veti maihin ja kauhia älämölö. Meinasin jo kiikuttaa muksun ja itseni autoon, mutta onneksi siellä oli yhdet ostoskärryt ja kun sain myyjältä luvan, nostin tuon nelivuotiaan niihin. Sitten kierrettiin rauhassa kirppis läpi ilman ongelmia.
Kirppiksen jälkeen mentiinkin ruokakauppaan. Tyttönen istui autokärrissä ja huuteli välillä turvavöitä ja moikkaili ihmisille. Pari kertaa kömpi ulos autosta, mutta istui takaisin kun kehoitin nousemaan kyytiin. Sittenpä päästiin jäätelöaltaille... Sen jälkeen matka kassoille olikin yhtä huutoa ja itkua. Kassalle kun päästiin, tyttönen nousi autosta pois, yritti ottaa jäätelöitä ja kun ei saanut, taas maihin ja kunnon kiukkupotkuraivarit. Lapa siinä sitten tavaraa hihnalle, kun pitää kattoa ettei laps karkaa eikä ota mitään ylimääräistä. Siitäkin selvittiin loppujen lopuksi muutamalla tuskanhikikarpalolla ja kyyneleellä (lapsen).
Toivottavasti nämä kaupassa käynnit joskus vähän helpottuvat ja lapsi ymmärtää, että ensin maksetaan, sitten vasta voi ottaa sitä mitä kulloinkin haluaa. Sen verran taustatietoa vielä, että kyseessä siis erityislapsi.
Päästiin kirpputorille ja ekaan loossiin. Tyttönenhän sitten rupes hamuamaan jokaikistä purkkia ja purnukkaa, pehmolelua ja kirjaa, mihin vain ylti. Ja sitten kun en antanut ottaa käteen mitään, veti maihin ja kauhia älämölö. Meinasin jo kiikuttaa muksun ja itseni autoon, mutta onneksi siellä oli yhdet ostoskärryt ja kun sain myyjältä luvan, nostin tuon nelivuotiaan niihin. Sitten kierrettiin rauhassa kirppis läpi ilman ongelmia.
Kirppiksen jälkeen mentiinkin ruokakauppaan. Tyttönen istui autokärrissä ja huuteli välillä turvavöitä ja moikkaili ihmisille. Pari kertaa kömpi ulos autosta, mutta istui takaisin kun kehoitin nousemaan kyytiin. Sittenpä päästiin jäätelöaltaille... Sen jälkeen matka kassoille olikin yhtä huutoa ja itkua. Kassalle kun päästiin, tyttönen nousi autosta pois, yritti ottaa jäätelöitä ja kun ei saanut, taas maihin ja kunnon kiukkupotkuraivarit. Lapa siinä sitten tavaraa hihnalle, kun pitää kattoa ettei laps karkaa eikä ota mitään ylimääräistä. Siitäkin selvittiin loppujen lopuksi muutamalla tuskanhikikarpalolla ja kyyneleellä (lapsen).
Toivottavasti nämä kaupassa käynnit joskus vähän helpottuvat ja lapsi ymmärtää, että ensin maksetaan, sitten vasta voi ottaa sitä mitä kulloinkin haluaa. Sen verran taustatietoa vielä, että kyseessä siis erityislapsi.
Vaikka vähän myöhään vastaus tulee. Kuopuksella on lapsuusiän autismi.
