|O |O |O |O :'( :'( <-- että tuollainen olo mulla nyt...
Olis pitäny noudattaa alkuperäistä vaistoa ja perua koko tunti, kun yö oli taas yhtä pomppimista. Aamulla sitte kuitenki oli kohtuullisen virkeä olo ja ajattelin ettei ole hyvä, jos monta tuntia peruu kun tulee liian pitkä väli ajojen väliin. No paskat! Opekin oli eri kuin aiemmin niin aloin sitte hulluna hermoilla. Olin aivan eri kuski kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmilla on ollu max 5 virhettä per ajokerta ja nyt niitä oli varmaan 3 kertaa enempi. Stressi ja väsymys ratissa tuli koettua nyt. Toivottavasti ei ikinä tartte lasten kanssa ajaa vastaavassa mielentilassa...
Opekin oli vähän paska. Eikä se opastanu niin paljon kuin se minun vaki-ope. Tais olla just se kalju, josta yksi kaverini varoitteli, että se on ihan inhottava vittuileva mulkku. Hassu juttu, että sen toisen open kanssa olisin varmasti ajanut paremmin, vaikka siinä samassa tilanteessa, koska sillä on sellainen rauhoittava olemus... Sen kanssa osaan olla paremmin omatoiminenkin eikä sen ole tarvinu parilla viime tunnilla edes paljoa opastaa...
Olis pitäny siinä lähtiessä perua se huominen ajotunti. En kummiskaan saa ensiyönäkään nukkua, kun vauvalla on flunssa ja ripuli...
Kotiin pyörräillessä melkein itketti. Pitää nyt jonnekin rustata ainaki osa virheistä mitä tein, että voi ottaa opikseen... Jos eka ajotuntini olisi ollut tuollainen, olisin varmaan lopettanut koko autokoulun. Olisin uskonu kerrasta, että olin oikeassa pelkoineni: lykkäsin autokoulua näin kauan koska epäilin että minusta tulisi kamala kuski ja vaara liikenteelle...
Olis pitäny noudattaa alkuperäistä vaistoa ja perua koko tunti, kun yö oli taas yhtä pomppimista. Aamulla sitte kuitenki oli kohtuullisen virkeä olo ja ajattelin ettei ole hyvä, jos monta tuntia peruu kun tulee liian pitkä väli ajojen väliin. No paskat! Opekin oli eri kuin aiemmin niin aloin sitte hulluna hermoilla. Olin aivan eri kuski kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmilla on ollu max 5 virhettä per ajokerta ja nyt niitä oli varmaan 3 kertaa enempi. Stressi ja väsymys ratissa tuli koettua nyt. Toivottavasti ei ikinä tartte lasten kanssa ajaa vastaavassa mielentilassa...
Opekin oli vähän paska. Eikä se opastanu niin paljon kuin se minun vaki-ope. Tais olla just se kalju, josta yksi kaverini varoitteli, että se on ihan inhottava vittuileva mulkku. Hassu juttu, että sen toisen open kanssa olisin varmasti ajanut paremmin, vaikka siinä samassa tilanteessa, koska sillä on sellainen rauhoittava olemus... Sen kanssa osaan olla paremmin omatoiminenkin eikä sen ole tarvinu parilla viime tunnilla edes paljoa opastaa...
Olis pitäny siinä lähtiessä perua se huominen ajotunti. En kummiskaan saa ensiyönäkään nukkua, kun vauvalla on flunssa ja ripuli...
Kotiin pyörräillessä melkein itketti. Pitää nyt jonnekin rustata ainaki osa virheistä mitä tein, että voi ottaa opikseen... Jos eka ajotuntini olisi ollut tuollainen, olisin varmaan lopettanut koko autokoulun. Olisin uskonu kerrasta, että olin oikeassa pelkoineni: lykkäsin autokoulua näin kauan koska epäilin että minusta tulisi kamala kuski ja vaara liikenteelle...
