Meillä viel peltikatto, ni tuntu, et vesi tulee läpi siitä. Herättiin miehen kanssa saakutinmoiseen pamaukseen puolilta öin ja sit välähti ja taas jyrähti. Oli ihan siinä meitin yllä. Kävin alakerrasta kiskoos kaikki mahdolliset johdot irti ja jäin olkkarin sohvalle tuijottelemaan ikkunasta salamoita. Sen verran upeita ne oli. Mut onneks on poju isäänsä tullu. Mies nukahti samantien ja muutaman kerran vaan havahtu pahimpiin pamauksiin ja säikytti sit samalla miutkin (silloin jo sängyssä takaisin olin) pomppasemalla vauhdilla istumaan ja huikkas aina säikähtyneenä tosi hauskalta kuulostavan lausahduksen: "Hui kamala!"
Poju ei sit heränny kertaakaan vaikka yli puol tuntia tuo myräkkä kesti. Lopulta se rupes hiipumaan ja mie makoilin sängyssä ja kuuntelin. Lopulta ei enää tullu ku muutamia välähdyksiä, eikä jyrinää enää kuulunu. Sit olin just nukahtamaisillani (kerkisin näkemään jopa unta hieman) ku pamahti niin pahasti yläpuolella, et miulla meinas mennä paskat housuun. En oo aikoihin niin säikähtäny. Tietty, ku just vaipunu semmoseen horrokseen ja sit pamahtaa, ni tietäähän sen, et säikähtää. Pari kertaa pamahti yhtä pahasti ja sit yhtäkkiä...sade lakkas ku seinään ja sanoin ukonilma
Harmi, ku ois tehny mieli valvoa ja katsella ikkunasta koko show, mut nukkua sitä piti...ainakin yrittää... Yöllä nuo ukonilmat vaan on niin mahtavia, ku salamat näkyy kunnolla, ku valaisee koko seudun. =)