Olip aihanat lastenhoitajat mulla! :(

Kävin autokoulussa ajotunnilla 9-10. Anopin piti tulla puolelta että ehdin ajoissa. Tuli varttia vaille poikaystävänsä kanssa autolla. Myöhästyin viis minsaa ajotunnilta ku pyörällä poljin ja esikkoki piti viedä eskariin. Ajotunti meni kivasti, käväsin sen jälkeen pikasesti kirjakaupasta kirjekuoria ja olin kotona 10.15. 2v9kk täällä kanteli tyhjää lapinkulta-tölkkiä. Laitoin kaappiin. Kohta se anopin miesystävä toi toisen kaljatölkin ja alkoivat tekemään lähtöä. Naureskeli siinä, että "taas saa mieheni 15 senttiä ilmasta rahaa jotta rapsahti. ihan kuin peliautomaatti!" EN KESTÄ! |O En halua että minun lapset näkee juomista. Siinäkin on jo liikaa että näkevät joka ilta isänsä kädessä koffin tölkin... Kukaan ei usko mitään mitä minä sanon. Minkä helvetin takia se miesystävä pitää ottaa mukaan aina kun sillä ei ole työmatkaa, kun se aina vapaapäivinään näköjään alottaa juomisen jo aamulla?! :|

Ihanahan se on kun anoppi niin mielellään hoitaa lapsia. Hyvähän se on että toipui vuodessa miehensä kuolemasta ja otti uuden miehen vuos sitte. Pidin sitä ihaan hyvänä miehenä, mutta mieli muuttu nyt kesällä kun se piti jokainen vapaahetki ryypätä ja anoppi tietenki seuraksi ku ei sillä mitään muutakaan tekemistä ollu ku on ollu jo iät ajat lomautettuna. Kukaan muu ei enää edes kestäny olla meidän kesäpaiassa kun ne oli siellä aina tuhannen tuiterissa.... Anopin ja sen miesystävän meno alkaa muistuttaa oman äitini ja sen miesystävän menoa ajalla jolloin olin teini. Ja mitä siitäki seurasi?! :kieh:

 

mä en oo oikeesti koskaan ymmärtäny noita päiväkaljottelijoita..ja vielä kylässä.
onkos juominen sitten jo ongelmaksi kehittyny jos ei pysty edes kyläillessä olemaan juomatta?mä en kehtais!!

 

Jos et halua lapsesi näkevän juomista eikö ensimmäinen lähtökohta ole isänsä.

 

Jos et halua lapsesi näkevän juomista eikö ensimmäinen lähtökohta ole isänsä.

Joo olen hakannu päätäni seinään tuon asian kanssa iät ja ajat. Miehelle ei vaikuta olevan mitään väliä sillä, mitä minä haluan. Pääasia että hoidan lapset ja kodin ja annanki joskus... :kieh:

 

Jos et halua lapsesi näkevän juomista eikö ensimmäinen lähtökohta ole isänsä.

Joo olen hakannu päätäni seinään tuon asian kanssa iät ja ajat. Miehelle ei vaikuta olevan mitään väliä sillä, mitä minä haluan. Pääasia että hoidan lapset ja kodin ja annanki joskus... :kieh:

Kun luet itse mitä tuossa yllä kirjoitit niin eikö olis aika miettiä eroa? jos et itseäsi ajattele niin ajattele edes lapsia. Mä olen sitä mieltä että liian helposti ei saa erota mutta kirjoitat että olet jo yrittänyt.

 

Jos et halua lapsesi näkevän juomista eikö ensimmäinen lähtökohta ole isänsä.

Joo olen hakannu päätäni seinään tuon asian kanssa iät ja ajat. Miehelle ei vaikuta olevan mitään väliä sillä, mitä minä haluan. Pääasia että hoidan lapset ja kodin ja annanki joskus... :kieh:

Kun luet itse mitä tuossa yllä kirjoitit niin eikö olis aika miettiä eroa? jos et itseäsi ajattele niin ajattele edes lapsia. Mä olen sitä mieltä että liian helposti ei saa erota mutta kirjoitat että olet jo yrittänyt.

Joo, olen miettinyt eroa. Mutta päätin nyt, että katselen vielä tuonne tammikuulle asti miten asiat etenee. Jos nyt edes yhden kerran sais lapsilla olla synttärit tässä talossa. Ja joulu. Annan sitten itselleni synttärilahjaksi sen eron tammikuun lopussa. :|

 

Mutta nyt meni pointti ohi, paitsi Jybiksellä. Minä en todellakaan käsitä että joku alkaa kyläpaikassa juomaan. Varsinkaan kun on tullut hoitamaan lapsia. Ja ilmeisesti oli aloittanut juomisen jo kotona, kun ei kerta ollut ajokunnossa tullessaan. En tykkää siitäkään kun omat sukulaiseni tai ystäväni haluavat maistella edes yhtenä iltana eikä edes kysytä sopiiko se mulle.

 

Mä olen Ap:n kanssa samoilla linjoilla, törkeää tuo! En hyväksy että joku tulee meille kaljoittelemaan ja olen niin nipo etten vie lastani kylään jos siellä on tippaakaan otettu. Vanhemmat kuitenkin päättävät mitä lapsi saa nähdä ja mitä ei.

 

Mun isäni on alkoholisti, ja kuulostaa niin tutulta tuo teksti.. Siis voin kuvitella mitä sun lapset kokee. Isä ryyppäsi meillä aina veljensä kanssa, äiti hoiti kodin, lapset, kaiken.Kaikki oli hyvin niin kauan kun äiti pystyi olla sanomatta isälle vastaan ja tehdä niinkuin isä käskee, sama tietysti meidän lasten kohdalla. Sillon oli pitkät riidat porukoilla jos äiti ei tehnyt kaikkea niinkuin isä olis halunnut, ja sillon se juominen paheni.

Me lapset pyydettiin äitiä eroamaan isästä, äiti lupasikin pari kertaa ja me siskon kanssa katseltiin lehdistä aina asuntojakin mihin muutettaisiin äidin kanssa, mutta sitä muuttoa ei ikinä tullut..

noh, kummiskin tänäpäivänä mulla on kamalan huono itsetunto, sisko kärsinyt masennuksesta joka onneksi myös paranemaan päin, ja isä ja äiti edelleen yhdessä. Isä tajusi kaiken vasta kun sisko sairastui masennukseen. Porukoilla menee nyt hyvin vaikka isä välillä vielä juokin, mutta tietää rajansa. Kesällä isä pyyteli multa anteeksi 18 vuotta sitten tapahtunutta yötä, kun hajotti kännipäissään meidän lastenhuoneen oven, veli minut sieltä huoneesta sillon pelasti.. Mutta luulen ettei mun itsetuntoni parane koskaan, aristelen ja ujostelen ihmisten seurassa, hikoiluttaa ja jännittää, epävarma olo. Kyllä se arpensa jättää mutta anteeksi oon isälle antanut ja meidän välit on paremmat kuin koskaan

Eli yritän vaan sanoa, että joku herätyskeino miehesi juomiseen on löydyttävä jotta tajuaa mitä tekee itselleen ja perheelleen, tai sitten kannattaa jättää ja lähteä. Itsesi ja lasten takia, sillä ihan oikeasti satavarmalla kärsii jokaikinen lapsi, joka alkoholistia joutuu läheltä seuraamaan.

 

Mun isäni on alkoholisti, ja kuulostaa niin tutulta tuo teksti.. Siis voin kuvitella mitä sun lapset kokee. Isä ryyppäsi meillä aina veljensä kanssa, äiti hoiti kodin, lapset, kaiken.Kaikki oli hyvin niin kauan kun äiti pystyi olla sanomatta isälle vastaan ja tehdä niinkuin isä käskee, sama tietysti meidän lasten kohdalla. Sillon oli pitkät riidat porukoilla jos äiti ei tehnyt kaikkea niinkuin isä olis halunnut, ja sillon se juominen paheni.

Me lapset pyydettiin äitiä eroamaan isästä, äiti lupasikin pari kertaa ja me siskon kanssa katseltiin lehdistä aina asuntojakin mihin muutettaisiin äidin kanssa, mutta sitä muuttoa ei ikinä tullut..

noh, kummiskin tänäpäivänä mulla on kamalan huono itsetunto, sisko kärsinyt masennuksesta joka onneksi myös paranemaan päin, ja isä ja äiti edelleen yhdessä. Isä tajusi kaiken vasta kun sisko sairastui masennukseen. Porukoilla menee nyt hyvin vaikka isä välillä vielä juokin, mutta tietää rajansa. Kesällä isä pyyteli multa anteeksi 18 vuotta sitten tapahtunutta yötä, kun hajotti kännipäissään meidän lastenhuoneen oven, veli minut sieltä huoneesta sillon pelasti.. Mutta luulen ettei mun itsetuntoni parane koskaan, aristelen ja ujostelen ihmisten seurassa, hikoiluttaa ja jännittää, epävarma olo. Kyllä se arpensa jättää mutta anteeksi oon isälle antanut ja meidän välit on paremmat kuin koskaan

Eli yritän vaan sanoa, että joku herätyskeino miehesi juomiseen on löydyttävä jotta tajuaa mitä tekee itselleen ja perheelleen, tai sitten kannattaa jättää ja lähteä. Itsesi ja lasten takia, sillä ihan oikeasti satavarmalla kärsii jokaikinen lapsi, joka alkoholistia joutuu läheltä seuraamaan.

Mulla on alkoholisteja molemmat vanhemmat. Ensin isä, eron jälkeen myös äiti. Tiedän mistä puhut. Vauriot näkyy parhaiten siinä, että kukaan meistä isäni lapsista ei ole saanut ammattikouluaan päätettyä. Minä olen jankannu samaa tutkintoa jo yli tupla-ajan, kun lapsia olen tehnyt ja opiskelumotivaation yhtäkkinen katoaminen on ollut tuttu vieras lapsuudesta saakka. Ja masennusta meillä on kaikilla ja huono itsetunto, vaikkei kellään olekaan ollut pokkaa mennä psykologille tai vastaavalle. Meidät kun opetettiin lapsena pelkäämään hullun leimaa.

 

itselläni ollut ns. lasinen lapsuus..äidistä ja hänen ongelmastaan pääsin eroon vasta viimevuonna..eli "normaalia elämää" elänyt vasta vuoden.
Vuosi ilman pelkoa toisen väkivaltaisuudesta,pahoista puheita ja valheista.
voin suoraan sanoa että äiti rikkoi perheen,ei myönnä sitä itselleen kosa ei näe mitään ongelmaa omassa juomisessaan.
Tää kaikki jätti muhun isot arvet,tiedän miltä ap:n lapsista tuntuu nähdä isä tai mummon mies kaljapullon kanssa (en nyt tarkota että kumpikaan olisi väkivaltainen ym. mutta käytös muuttuu vaikka olisi vaan pari ottanu).
mäkään en haluis että oma lapsi joutuu katsomaan edes tisssuttelua--en,en,en!!

 

Mun isäni on alkoholisti, ja kuulostaa niin tutulta tuo teksti.. Siis voin kuvitella mitä sun lapset kokee. Isä ryyppäsi meillä aina veljensä kanssa, äiti hoiti kodin, lapset, kaiken.Kaikki oli hyvin niin kauan kun äiti pystyi olla sanomatta isälle vastaan ja tehdä niinkuin isä käskee, sama tietysti meidän lasten kohdalla. Sillon oli pitkät riidat porukoilla jos äiti ei tehnyt kaikkea niinkuin isä olis halunnut, ja sillon se juominen paheni.

Me lapset pyydettiin äitiä eroamaan isästä, äiti lupasikin pari kertaa ja me siskon kanssa katseltiin lehdistä aina asuntojakin mihin muutettaisiin äidin kanssa, mutta sitä muuttoa ei ikinä tullut..

noh, kummiskin tänäpäivänä mulla on kamalan huono itsetunto, sisko kärsinyt masennuksesta joka onneksi myös paranemaan päin, ja isä ja äiti edelleen yhdessä. Isä tajusi kaiken vasta kun sisko sairastui masennukseen. Porukoilla menee nyt hyvin vaikka isä välillä vielä juokin, mutta tietää rajansa. Kesällä isä pyyteli multa anteeksi 18 vuotta sitten tapahtunutta yötä, kun hajotti kännipäissään meidän lastenhuoneen oven, veli minut sieltä huoneesta sillon pelasti.. Mutta luulen ettei mun itsetuntoni parane koskaan, aristelen ja ujostelen ihmisten seurassa, hikoiluttaa ja jännittää, epävarma olo. Kyllä se arpensa jättää mutta anteeksi oon isälle antanut ja meidän välit on paremmat kuin koskaan

Eli yritän vaan sanoa, että joku herätyskeino miehesi juomiseen on löydyttävä jotta tajuaa mitä tekee itselleen ja perheelleen, tai sitten kannattaa jättää ja lähteä. Itsesi ja lasten takia, sillä ihan oikeasti satavarmalla kärsii jokaikinen lapsi, joka alkoholistia joutuu läheltä seuraamaan.

Mulla on alkoholisteja molemmat vanhemmat. Ensin isä, eron jälkeen myös äiti. Tiedän mistä puhut. Vauriot näkyy parhaiten siinä, että kukaan meistä isäni lapsista ei ole saanut ammattikouluaan päätettyä. Minä olen jankannu samaa tutkintoa jo yli tupla-ajan, kun lapsia olen tehnyt ja opiskelumotivaation yhtäkkinen katoaminen on ollut tuttu vieras lapsuudesta saakka. Ja masennusta meillä on kaikilla ja huono itsetunto, vaikkei kellään olekaan ollut pokkaa mennä psykologille tai vastaavalle. Meidät kun opetettiin lapsena pelkäämään hullun leimaa.

Onkohan meillä sama elämä??
mä oon vaan käyny psykologilla ja isä ei juonu..siinä eroavaisuudet :/

 

:/ kurjaa se on ja sitä tapahtuu ihan älyttömän paljon. Sen takia mä en oikeen voi alkoholia sietää, vaikka itsekin ehkä kerran vuodessa korkeintaan käyn ravintolassa, mutta ei kyllä hirveämmin mieli sinne tee. Ihmiset reagoi eri tavalla.. Ehkä mä olen meistä sisaruksista onnekkain siinä mielessä että alkoholi ällöttää, nimittäin tuo sisko ja velipuoli (isän ex eli veljeni äiti kuoli alkoholiin joskus kauan kauan sitten kun veli oli pieni..) on aika kovia ottamaan ja sitä on jotenkin surullista katsoa kun tietää mitä se ihmiselle tekee.. Siskon masennus oli aika paha eli viilteli itseään ym. ja vasta kun tuo masennus tuli meidän kaikkien tietoon, nää asiat alko paranemaan. Nyt kaikilla meillä on asiat hyvin kun perheen sisäiset solmut on selvitetty. ja kuinka monta perhettä onkaan jossa näistä ei puhuta, jossa ei asioita selvitetä vaan se jatkuu ja jatkuu koko elämän.

 

:/ kurjaa se on ja sitä tapahtuu ihan älyttömän paljon. Sen takia mä en oikeen voi alkoholia sietää, vaikka itsekin ehkä kerran vuodessa korkeintaan käyn ravintolassa, mutta ei kyllä hirveämmin mieli sinne tee. Ihmiset reagoi eri tavalla.. Ehkä mä olen meistä sisaruksista onnekkain siinä mielessä että alkoholi ällöttää, nimittäin tuo sisko ja velipuoli (isän ex eli veljeni äiti kuoli alkoholiin joskus kauan kauan sitten kun veli oli pieni..) on aika kovia ottamaan ja sitä on jotenkin surullista katsoa kun tietää mitä se ihmiselle tekee.. Siskon masennus oli aika paha eli viilteli itseään ym. ja vasta kun tuo masennus tuli meidän kaikkien tietoon, nää asiat alko paranemaan. Nyt kaikilla meillä on asiat hyvin kun perheen sisäiset solmut on selvitetty. ja kuinka monta perhettä onkaan jossa näistä ei puhuta, jossa ei asioita selvitetä vaan se jatkuu ja jatkuu koko elämän.

Minä olen meidän sisaruksista se jolle vähiten maistuu. Muut neljä juo milloin enempi, milloin vähempi. Minä jos lähtisin nyt "juhlimaan" tekisin sen seuran vuoksi, en juomisen. Vois kyllä tulla vähän orpo olo, kun kukaan ei ymmärrä minun selitystä "juon joka toisen vettä niin pysyy nousuhumala eikä tule kamala krapula".. Nykyään kun kenenkään juomista ei ihmetellä, mutta sitä kyllä jos ei halua juoda. Onpa kiva kun saan ajokortin niin sitte voiki lähteä kuskin ominaisuudessa...

 

No tänään oli sama homma ku eilen. Anoppi tuli katsomaan lapsia ajotunnin ajaksi, ukko mukana. Kahden tölkin kanssa keskimmäinen leikki tuolla keittiössä ja kolmas oli kesken, kun tulin. Niissä "tyhjissä" tölkeissä oli vielä kaljaa! :kieh: Ja lapsen annettiin niillä leikkiä.

Hyväntuulisina olivat siinä lähdössä pois ja mummu jutteli pojille. "appiukko" sano, että otti minun mieheltä kaks kaljaa. Minä sitte sanoin että mie en kyllä yhtään tykkää kun lasten nähden juodaan. Menivät vähän hiljasiksi ja nolona poistuivat. Vähän minua nyt nolottaa, mutta en kyllä kadu että sanoin mitä mieltä olen. Minun lapset, minun säännöt.
Kiva, että ne on ku paita ja peppu jos se ukko ei ole reissussa, mutta ehkä huomena jääpi sitte kotia jos pitää taas alottaa juominen aamusta... Plussaahan tässä on se että miehellä on nyt kaks kaljaa vähemmän.

 

No ihan oikein teit, ku sanoit. Hyvähyvä, välttämättä anopille ei oo kovin helppo antaa tommosta palautetta.