Olinko liian julma? 3-vuotiaasta tuli mummolahoidossa prinsessa.

[pikku diivan äiti]

Tilanne seuraava: meillä on 1-vuotiaat kaksoset ja 3-vuotias esikoinen. Esikoinen on ollut hoidossa hyvin vähän, eikä yksinään ollenkaan. Nyt oli isänsä eli mieheni kanssa anopin passattavana viikonlopun. Esikoinen on ollut kuiva jo yli vuoden, osannut syödä ja pukea itse. Tulivat eilen kotiin, mies sanoi että mummu on lähinnä hoitanut esikoista ja hän käynyt viihteellä.

Ukko tekee nyt pitkää päivää, keikka toisella paikkakunnalla ja olen lasten kanssa yksin tämän alkuviikon. Esikoinen kieltäytyi aamulla syömästä aamupalaa ja vaati syöttämään koska mummukin syötti hänet. En suostunut. Lounaan kanssa sama tappelu. Välipala ei kelvannut, kirkui ruokapöydässä että syötä, syötä, muuten en syö mitään. Laitoin hänet pois pöydästä kun kaksoset piti saada ruokittua ja nehän huutaa kohta kuorossa kun yksi aloittaa. Siihen mennessä ei siis ollut syönyt murentakaan koko päivänä. Oltiin ulkona ihan normaaliin tapaan iltapäivällä, päivän toinen ulkoilu ja hän kaatuili puistossa ja törmäili, totta kai on huonossa kunnossa jos ei syö. Kotona tarjosin päivällisen joka hävisi nopeaan tahtiin.

Nyt illalla sama tappelu iltapalan kanssa. En syö, syötä minut. En syöttänyt. Pissasi housuun kun en laittanut ruokailun jälkeen vaippaa. Meni nälkäisenä nukkumaan. Karjui tunnin ennen kuin nukahti, vaati vaippaa, toista iltasatua, uusia lakanoita, toista yöpukua, mikään ei hänelle kelvannut. Mutta en lähtenyt siihen peliin, totesin hänelle rauhallisesti monta kertaa, että ****, sinä olet nyt kotona ja kotona on meidän säännöt. Mummulassa mummu laittanut kuulemma vaipan ja hän on vielä pieni tyttö joka saa pissiä vaippaan. Ei ole pukenut koko päivänä itse. Uhkasin että saa lähteä alasti ulos jos ei pue, hän oli menossa ihan pokkana, joten jouduin pukemaan. Kaksosten ei voinut antaa odottaa ulkovaatteissaan tuntia.

Lapsi söi siis eilen yhden ruuan. Normaalisti syö ihan tavallisesti, ei ole mikään isoruokainen mutta syö joka aterialla jotain, viisi kertaa päivässä. Miten mun pitäisi toimia huomenna hänen kanssaan?

Tällaista oli ilmassa viime kerrallakin, se tapahtui hiihtolomalla, kun oli miehen kanssa mummulassa yötä. Ei ollut näin pahana. Silloin juttelin anopille ihan ystävälliseen sävyyn, ettei laita vaippoja tytölle koska hän on kuiva, eikä syötä häntä, koska hän vaatii sitä sitten kotonakin eikä mulla riitä kädet hoitamaan vielä yhtä vauvaa. Ei ole mennyt perille.

 

[Pesky Pixie]

Mä en syöttäisi huomennakaan. Ottaisin myös yhteyttä anoppiin ja keskustelisin ankarasti miehenkin kanssa siitä, mitkä säännöt mummilassa kuuluu olla. Saa meilläkin nyt lapset varmaan periksi mummilassa, mut ei nyt isoa lasta aleta syöttämään, pukemaan ja vaipattamaan jos ne asiat hoituu kotona jo itse. En antaisi lapsen enää mennä sinne jos se on niin hankalaa sen kanssa kun lapsi tulee kotiin.

 

[pikku diivan äiti]

Ajattelinkin että huomenna jatkan kylmästi meidän normaalia arkea ja enkä anna esikoiselle muita vaihtoehtoja kuin sopeutua takaisin tavalliseen elämään. Tuntuu vaan kauhean pahalta kun toinen ei syönyt mitään ja kaatuili ulkona... Silmät vaan seisoi päässä ja lapsiparka oli ihan sekaisin. Ennen nukahtamistaan hän karjui kuin peto ja julisti vaatimuslistaansa. Piti ihan kovettaa itsensä.

Eihän toi lapsen syytä ole tietenkään. En tiedä miksi anoppi toimii noin. Kun hän on meillä kylässä, huomautan aina mikäli rupeaa liikaa passaamaan esikoista. Muihin lapsiin ei suhtaudu samanlaisella intohimolla. Jotenkin kummallista miksi hän haluaa hoitaa juuri esikoista kuin pientä vauvaa, vaikka meillä on noin kaksoset joille saisi oikein mielellään vaihtaa vaippoja ja syöttää.

Esikoinen ei joudu olemaan mikään "iso tyttö". Anoppi usein kutsuu häntä "äidin ahkeraksi pieneksi apulaiseksi", tämän olen joka kerta korjannut sanomalla ettei esikoinen ole mikään äidin apulainen eikä lastenhoitaja vaan isosisko. Esikoisella ei ole vastuuta mistään kaksosiin liittyvästä. Ehkä anoppi pelkää ettei hän saa olla tarpeeksi pieni tai jotain. Esikko auttelee omasta halustaan joissain asioissa, kuten vie vaippoja vessaan ja laittaa mun kanssa pyykkejä, siivouspäivänä hän haluaa pyyhkiä pölyjä. Olen pitänyt sitä ihan normaalina osallistumisena eikä niin että esikoinen olisi mikään piika.

 

["liinis"]

Aika voimakkaasti lapsesi reagoi.

Et ole lian julma, kyllä kotona on oltava kodinsäännöt. Mummolassa voi mummo toki hemmotella mm. syöttää, mutta tuo vaippojen pukeminen tuntuu jo omituiselta.

Toisaalta voisit miettiä onko esikoinen liian kovilla, joutuuko olemaan liian iso 3-vuotiaana, kun vanhempien ajan vie kaksi pienempää. Saisitko annettua esikoiselle ihan kahdenkeskistä aikaa.
Saako esikoinen olla joissakin asioissa tarvitseva vai onko hänen aina oltava se reipas ja osaava?

 

[pikku diivan äiti]

No ei. Hänellä ei ole mitään ylimääräisiä velvollisuuksia. Ei tarvitse olla reipas, ei tarvitse osata. Mutta. Jos hän itse oppi kuivaksi yli vuosi sitten ja osannut syödä vielä kaueammin, pitääkö mun antaa hänen taantua takaisin vauvaksi? Hän saa läheisyyttä, halailua, pusuja pitkin päivää. Kaksoset nukkuu päikkärit, esikoinen ei, ja silloinkin meillä on aikaa puuhailla yhdessä kaikkea mukavaa. Askarrellaan, luetaan, käydään kylvyssä tai ollaan vaan.

Uhma on ollut voimakas nyt kesän aikana, varmaan liittyy siihenkin tämä show. On muutenkin luonteeltaan vahvatahtoinen ja temperamenttinen.

 

[Ihmettelen.]

Kummallisen kädettömän miehen olet valinnut.

 

[pikku diivan äiti]

Niin, ja miten voisin järjestää hänelle enemmän kahdenkeskistä aikaa? Ei riitä kädet. Hän saa varmaan enemmän aikaa multa kuin kaksoset erikseen. Hän meni mummulaan "yksin", jotta saa siellä nauttia täysin siemauksin mummun huomiosta kun ei ole muita lapsia. Vähän kuin lomalle. Mutta en silti ajatellut että mummu laittaisi hänelle vaipat ja syöttäisi...

 

[pikku diivan äiti]

Miestä en tähän hätään lähde vaihtamaan.

 

["granny"]

Hän vain haluaa tietää että välität hänestäkin kuten pienistä. Hän oli erossa sinusta ja hänellä oli ikävä. Se ei liity mummolaan, vaan erossa olemiseen. Normaalia kateutta ja taantumista. Minusta olisi tärkeä että hoivaisit nyt jollain tavalla, antaisit hänen tuntea olonsa ainutlaatuiseksi ja rakastetuksi. Pienten kanssa tälläisiä hetkiä on vähän kun saa kaipaamaansa huomiota. Hyvä kun pidät rajat, mutta älä unohda osoittaa että kyllä hän kelpaa vähemmänkin reippaana, onhan hän vasta 3 vuotias. Kehu siitä mitä jo osaa, ja annan hänen huomata mitä etuja omatoimisuudessa on. Mutta kuitenkin niin että sekään ei nousisi hattuun ja tulisi elämää tärkeämmäksi arvoksi se omatoimisuus. Hienoahan on osata, mutta olla tärkeä ja rakastettu muutakin kuin osaamisen perusteella, lapset kaipaavat hyväksyntää.

 

[-]

Ihan mielenkiinnolla kysyn; mitä miehesi ajattelee tästä? Hänen hommansa se olisi äidilleen kertoa kuinka teidän lapsen kanssa toimitaan! Ihan oikein teet kun pidät kiinni olemassa olevista rutiineista. Jatka samaan malliin. Tsemppiä!!! Uhmiksen kanssa oma pinna on helposti tiukilla.

 

[pikku diivan äiti]

Voi hyvä ihme sentään, hän kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. Kyse oli siitä, miten mun pitäisi toimia huomenna ja tulevina päivinä jos hän käyttäytyy näin hankalasti. Mikä olisin järkevin tapa lapsen kannalta, jotta hän pääsisi takaisin sisään meidän normaaliin arkeen ja rutiineihin. Hänen puheissaan puhuu mummun ääni, ei ole itse voinut keksi tuollaisia "minun pitää saada pissata vaippaan koska olen vielä niin pieni" -juttuja.

En voi kehua häntä siitä että pissaa housuun ja heittää ruokalautasen lattialle.

 

[-]

[QUOTE="granny";24416409]Hän vain haluaa tietää että välität hänestäkin kuten pienistä. Hän oli erossa sinusta ja hänellä oli ikävä. Se ei liity mummolaan, vaan erossa olemiseen. Normaalia kateutta ja taantumista.[/QUOTE]

Mikään taantuminen tai kateus ei kyllä ole "normaalia" jos on vähän aikaa erossa. Kyse on ollut lyhyestä ajasta. Lapsihan kokeilee selvästi onko rajat oikeasti olemassa kotona vai ei!!!

 

[pikku diivan äiti]

En ole päässyt puhumaan miehen kanssa kunnolla. Puhutaan sitten loppuviikosta. En halua puhelimitse ruveta käymään läpi näin suurta asiaa.

Kun tyttö söi päivän ainoan ruokansa, en tehnyt siitä erityisempää numeroa, mutta kehuin häntä kuinka on niin hyvä malli pienemmille kun osaa syödä noin taitavasti. Ei sen enempää hehkutusta. Ruuan jälkeen käsien pesulla olimme molemmat iloisella mielellä ja sanoin että nyt jaksaa leikkiä kun on syönyt hyvin. Tyttö huudahti: niin jaksaa! ja lähti tonkimaan lelulaatikoita.

Silti iltapalalla vetkuttelu alkoi uudestaan. Ehkä se tästä, jos huomenna jo menisi vähän kivuttomammin.

 

[-]

Pakko vielä lisätä, että voimakastahtoisen lapsen vanhempana kuvaamasi reaktiovoimakkuus ei tunnu mitenkään hurjalta. Teidän hyvä rytmi on menty pilaamaan törkeällä tavalla ja 3-vuotias osaa kyllä pitää kiinni "saavutetuista etuuksista" koko pienellä olemuksellaan, jos sattuu olemaan sopivasti uhmaa ja temperamenttia. Kestää varmasti aikansa, että tilanne normalisoituu, mutta kyllä se siitä! Protestiin ei kannata lähteä mukaan, vaan pysyä mahdollisimman rauhallisena kun toteaa miten asiat ovat. Väittely yms on aivan turhaa. Parempi jättää huomiotta. Se, mitä pieni raivotar tarvitsee on turvallinen aikuinen joka lohduttaa kun oma tunnetilan hallinta pettää.

 

[pikku diivan äiti]

Pitää vielä sanoa ennen kuin joku tarttuu tähänkin, eli esikoisella ei ole velvollisuutta olla mikään roolimalli pienemmille, mutta hän itse nauttii siitä että saa näyttää esimerkkiä. Kun esikoinen tekee jotain ja pienempi yrittää jäljitellä, on esikko oikein ylpeä saadessaan olla se osaavampi ja taitavampi josta pieni ottaa mallia. Esikoisella ei ole paineita olla hyvä roolimalli tai paineita olla aina osaava ja reipas, vaan häntä selvästikin hivelee osata jotain paremmin. Varsinkin kun asiasta mainitsee, että katsopa kun pikkuvelikin yrittää tehdä yhtä hienosti, on tytöllä suupielet korvissa.

 

[lgf]

Oikein teit, jatka samalla linjalla.

On parempi lapselle, että kotona säännöt pysyvät, eivätkä vaihtele päivästä toiseen. Entäs kun tyttö alkaa käydä kavereitten luona, pitäisikö sääntöjen muuttua aina senkin mukaan?

Ja mies ja anoppi puhutteluun. Anoppi aiheuttaa (todennäköisesti sitä ymmärtämättä) sinulle JA lapselle pahaa mieltä ja pahoinvointia. Jos yksinkertaisiin sääntöihin sopeutuminen mummolta onnistu, niin en laskisi lasta "yksin" enää mummolaan, ennen kuin mummo oppii vaipoista eroon. Parempi olisi hoitaa asia miehen kanssa puhelimitse saman tien eikä jäädä odottamaan viikonloppua, jolloin mies tulee kotiin ja toteaa, että lapsi käyttäytyy ihan niinkuin ennenkin (koska olet viikon hänen kanssaan jo tahkonnut kotikäyttäytymistä).

Jaksamista!

 

["elmis"]

Toisaalta lapsen kiukuttelu johtuu varmaan osin isän ikävästäkin, kun kirjoituksen perusteella isä on paljon poissa.

Minusta on todella omituista, että mummolla on lapselle sopivia vaippoja luonaan ja että lapsi oltuaan niitä ilman vuoden verran edes huoli sellaisen päälleen. Saati, että alkoi tehdä tarpeensa siihen. Siitä olisin aika huolissani: siis kummastakin mummosta ja lapsesta.

 

[ighbikbhib]

Ootko VARMA, että anoppi on tunkenut lapselle housuun vaippoja, vai sanooko pentusi vaan niin. Olis jotenkin tosi pervoa ja sairasta, jos anoppisi olisi noin toiminut. Sen sijaan lapset osaavat jo tossa iässä valehdellakin, enkä olis yhtään yllättynyt, vaikka lapsesi puhuisi paskaa saadakseen tahtonsa läpi.

 

[pikku diivan äiti]

Meidän lapsilla on isokokoinen poikaserkku, 2½-vuotias joka on vielä täysin vaipoissa. Hän on mummulla paljon hoidossa ja mummulassa on sen takia vaippoja. Meidän lapselle ilmeisesti mahtuu vielä samat, on aika hoikkanen. Tämä serkku on ainokainen ja täytyy kyllä myöntää, että häntä kohdellaan paljon enemmän vauvana kuin meidän esikkoa. Mm. tutti ja iltapullo käytössä, istuu aina rattaissa lyhyetkin matkat. Mummu varmaan ajattelee lapsia saman tasoisina ja sen takia työntää esikoisenkin vauvamuottiin, ja ehkä ajattelee, että vaadimme esikoiselta liikaa kun tämä serkkukin saa olla ihan vauveli vielä. En tiedä, tämä on vaan spekulaatiota.

Tyttöni on temperamenttinen mutta toisaalta herkkä ja ujokin. Luulen, ettei hän ole uskaltanut olla eri mieltä vaipoista mummun kanssa. Tapaavat harvoin välimatkan takia, joten mummu ei ole mikään "luottoaikuinen" hänelle, niin läheinen että uskaltaisi hänelle kiukutella ja uhmata.

Mies ei ole paljoa pois kotoa yleensä, nyt on menossa sesonki hänen töissään, ei sekään montaa viikkoa kestä. Kesällä oli tosi paljon lomilla.

 

[pikku diivan äiti]

En millään usko että lapseni valehtelee. Olen itsekin kuullut useamman kerran kun mummu puhuu vaipoista. Kerran oli meillä käymässä kun esikoinen ilmoitti kakkahädästä, mummeli singahti heti pystyyn ja kysyi lapselta laittaako hän sulle vaipan, sen sijaan että olisi kehottanut vessaan potalle. Tää lasten serkkupoika käyttää vaippoja sen takia että muuten sille tulee ummetusta ja pidättelee tarpeitaan, joten totta kai myös meidän tytöllä pitää olla sama ongelma. Ja joka kerta tavatessamme mummu kysyy ulos lähdettäessä laitetaanko vaippa varuiksi vaikkei sitä ole laitettu yli vuoteen. Joka kerta se kysyy, ja saattaa jopa suostutella, että eikö kuitenkin laiteta jos sattuukin vahinko, "Eetullekin" laitetaan. Vaipat ei ole ainoa asia, vaan puuttuu myös muuhun pukeutumiseen.

Heillä ollessa lapset saa myös leikkiä ruokapöydässä, siihen puutuin jo esikoisen ollessa vauva. En tarkoita yhtä lelua tai leikkilusikkaa, vaan pöytään roudattiin nallet, little ponyt, nukkeja, legotorneja... Kaikki tämä varmuuden vuoksi, lapsi ei tarvinnut minkäänlaista sirkusta syödäkseen.

 

[riituvaan]

Mulla kyllä menis hermot tollasen anopin kanssa, joka ei kuuntele. Minulla kyllä ei tuon ikäistä lasta ole, vaan ihan pikkuvauva vasta. Mutta mielestäni teet aivan oikein ja olet johdonmukainen.
Ota mummo vielä puhutteluun ja sano ettei lapsi tule kylään jos laitetaan vaipat ja syötetään kun tuottaa turhaa harmia sitten kotona.
En kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi laittaa 3-vuotiaalle vaipat, jos kerran ei niitä tarvitse.

Tsemppiä!

 

[Mummeliisa]

Kotona kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt.
Meillä tuo on toiminut hyvin niin omien lasteni kuin lastenlastenikin osalta.

 

[isoäiti mölykylästä]

et ole liian julma. selität vaan lapselle, että mummolassa on mummolan säännöt ja kotona toimitaan taas niiden sääntöjen mukaan, jotka kotona on. ja että siihen ei itkut ja kiukuttelut auta. kyllä se muutamassa päivässä uskoo. ja seuraavan kerran varmaan jo ymmärtää, eikä edes aloita tuota kiukuttelua

 

["hepskukkuu"]

Kotona kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt.
Meillä tuo on toiminut hyvin niin omien lasteni kuin lastenlastenikin osalta.

Juuri näin - meillä lasten kanssa aina välillä samaa "tautia" kun ovat olleet mummulassa, mutta en ole kyllä osannut siitä numeroa sen kummemmin tehdä. Kotona mennään meidän säännöillä, eka päivä reissu jälkeen on usein hieman haastavampi, mutta yleensä yössä "tokenevat". 3-vuotiaalle voi jo kertoa että mummolan säännöt ei päde kotona, hän pystyy sen varmasti jo jollain tasolla käsittämään.

Joten ap, relax! Jatka vaan samoilla kaavoilla kun ennenkin kotona. Huonompia päiviä lasten kanssa mahtuu maailmaan, he kun joskus "menevät sekaisin" pienemmistäkin asioista.

 

["Vieras"]

Meilläkin on ollut prinsessaoireita useinkin mummolakäynnin jälkeen. Pari päivää kestää, että palataan arkeen. Osin varmaan liittyy ikävään ja huomionksipuuseen ja osin mummolan sääntöihin. Mua on lapsena mummo syöttänyt ja toki kokeilin kotona tekisikö äitikin niin. Ei onnistunut Aika nopeasti lapsi oppii, että kodin säännöt ei muutu poissaollessa. Normaalia siis. Ei poistu vaihtamalla mummoa tai miestä. Ikä helpottaa tuossa ja eri lapset reagoivat eri tavalla eli ongelmaa ei bälttämättä ole muiden ladten kanssa vaikka on sama mummo.