V
väsynyt mutta onnellinen
Vieras
meille on syntymässä toinen lapsi tässä lähi aikoina.. eilen sanoin miehelleni, ettei hän ole lainkaan osoittanut kiinnostusta tähän toiseen lapseen. siihen mies vastasi, että onhan.
päätimme seurustelun alussa, ettei päätetä lapsilukua, sillä ikinä ei voi tietää, siunautuuko meille ensimmäistäkään. mutta mies on kuitenkin aina tiennyt, että haluan useamman lapsen, eikä hänkään ole ollut asiaa vastaan. kunnes nyt.
mies alkoi joku aika sitten puhumaan, että yksi lapsi olisi hyvä. totesin siihen, että hiukka liian myöhään ilmoitit, kun toinen syntyy maailmaan hetkenä minä hyvänsä.
mies on sitä mieltä, että lapset ovat tässä, kunhan tämä kakkonen syntyy.
olen monet kerrat pyytänyt mieheltäni apua, esim. esikoisen pyllynpesussa, kun raskausviikoja jo n. 37 ja esikoisellakin jo painoa varmaan 13kg. miespä ei vaan yksinkertaisesti jaksa välittää edes esikoisesta. joskus suostuu syöttämään, kunhan ruoka on valmiina.
en jaksaisi aian tapella samoista asioista.
nyt asumme pienessä ja ahtaassa kaksiossa. haaveilen isommasta asunnosta,mutta miehen mielestä mahdumme loistavasti tässäkin asumaan.
eilen sitten sanoin, että taidan lähteä vauvan syntymän jälkeen kotikunnalleni asumaan, niin mies oli että senkus menet. olin että nuin helpostikko minut laskee.
pyysin sitten lopulta, että menisimme perheveuvolaan, kun tuntuu, että olemme umpikujassa, kun meillä on lapsiakin, jotka eivät miestä näytä kiinnostavan. mutta mies sanoi että senkus menet, häntä ei kiinnosta.
yöllä valvoin taas monta tuntia ja itkin, kun en jaksa tilannettamme. kenellekkään en osaa avautua kun kaikki pitävät miestäni unelmamiehenä. ja miehen mielestä minussa se vika on..
tuntuu, että olen pilannut suhteemme haluamalla lapsia meille. tahdoin, että olisimme perhe. mutta täsä näyttää olevan loppu tulos. lapsia en todellakaan kadu, ne ovat voimanlähteeni.
mutta kun ei se elämä miestäkään vaihtamalla voi parantua, vai voiko? en voisi kuvitella ketään toista miestä rinnalleni.
vai onko kaikki ongelmat lähtöisin meidän rahatilanteesta, kun joudumme penniä venyttämään. ja kaiken lisäksi mies on innostunut taas veikkaamaan ja pelaamaan rahapelejä, jotka syövät rahamme. ja nyt vielä loukkaantui kun kielsin pelaamasta nettipokeria rahasta..
kiitos jos joku jaksoi lukea. olo keveni hiukan..
päätimme seurustelun alussa, ettei päätetä lapsilukua, sillä ikinä ei voi tietää, siunautuuko meille ensimmäistäkään. mutta mies on kuitenkin aina tiennyt, että haluan useamman lapsen, eikä hänkään ole ollut asiaa vastaan. kunnes nyt.
mies alkoi joku aika sitten puhumaan, että yksi lapsi olisi hyvä. totesin siihen, että hiukka liian myöhään ilmoitit, kun toinen syntyy maailmaan hetkenä minä hyvänsä.
mies on sitä mieltä, että lapset ovat tässä, kunhan tämä kakkonen syntyy.
olen monet kerrat pyytänyt mieheltäni apua, esim. esikoisen pyllynpesussa, kun raskausviikoja jo n. 37 ja esikoisellakin jo painoa varmaan 13kg. miespä ei vaan yksinkertaisesti jaksa välittää edes esikoisesta. joskus suostuu syöttämään, kunhan ruoka on valmiina.
en jaksaisi aian tapella samoista asioista.
nyt asumme pienessä ja ahtaassa kaksiossa. haaveilen isommasta asunnosta,mutta miehen mielestä mahdumme loistavasti tässäkin asumaan.
eilen sitten sanoin, että taidan lähteä vauvan syntymän jälkeen kotikunnalleni asumaan, niin mies oli että senkus menet. olin että nuin helpostikko minut laskee.
pyysin sitten lopulta, että menisimme perheveuvolaan, kun tuntuu, että olemme umpikujassa, kun meillä on lapsiakin, jotka eivät miestä näytä kiinnostavan. mutta mies sanoi että senkus menet, häntä ei kiinnosta.
yöllä valvoin taas monta tuntia ja itkin, kun en jaksa tilannettamme. kenellekkään en osaa avautua kun kaikki pitävät miestäni unelmamiehenä. ja miehen mielestä minussa se vika on..
tuntuu, että olen pilannut suhteemme haluamalla lapsia meille. tahdoin, että olisimme perhe. mutta täsä näyttää olevan loppu tulos. lapsia en todellakaan kadu, ne ovat voimanlähteeni.
mutta kun ei se elämä miestäkään vaihtamalla voi parantua, vai voiko? en voisi kuvitella ketään toista miestä rinnalleni.
vai onko kaikki ongelmat lähtöisin meidän rahatilanteesta, kun joudumme penniä venyttämään. ja kaiken lisäksi mies on innostunut taas veikkaamaan ja pelaamaan rahapelejä, jotka syövät rahamme. ja nyt vielä loukkaantui kun kielsin pelaamasta nettipokeria rahasta..
kiitos jos joku jaksoi lukea. olo keveni hiukan..
kokeile mennä yksin sinne perhenlaan ja siellä purkaa tilannetta.