Oliko ennen vanhaan olemassa tämä ihmisten massiivinen syrjäytymisilmiö?

[vierailija]

Siis juoppoja ja masentuneita vastaavia oli totta kai, mutta tarkoitan ihmisiä jotka vaan ovat ilman töitä ja ilman mainittavia ihmissuhteita ja istuvat kotonaan vuodesta toiseen olematta kuitenkaan varsinaisesti sairaita tai päihdeongelmaisia.

Onko tämä nykyinen nuorempien aikuisten massasyrjäytyminen jotain minkä vasta netti ja työttömyystuet ovat mahdollistaneet? Vai oliko vastaavaa ilmiötä ennenkin?

 

[vierailija]

peräkammarin poika ei ole tuttu nimitys?

 

[vierailija]

Eiköhän tähän ole vaikuttanut myös työelämän muutokset. 80-luvulla pääsi vielä vakitöihin ilman koulutusta. Menit työpaikalle ja kysyit töitä. Ei tarvinnut fiilata cv:tä, olla jos jonkinlaista korttia suoritettuna/osallistua videohaastatteluun jne.

 

[vierailija]

ommeita laiskoja ollu.

 

[vierailija]

peräkammarin poika ei ole tuttu nimitys?

Ei kai se tarkoita muuta kuin sitä, että asuu vanhemmillaan? Sehän ei ole syrjäytymistä sinällään.

 

[vierailija]

Ei kai se tarkoita muuta kuin sitä, että asuu vanhemmillaan? Sehän ei ole syrjäytymistä sinällään.

Mieti nyt vähän juntti. On se.

 

[vierailija]

Mieti nyt vähän juntti. On se.

Ei ole. Tiedän yhden tuollaisen peräkammarinpojan ja sillä on työ ja vaikka millä mitalla kavereita ja tuttuja (sen puhelin soi koko ajan). Naisystävää ei ole, mutta se nyt ei vielä tee syrjäytyneeksi.

 

[vierailija]

Naisystävää ei ole, mutta se nyt ei vielä tee syrjäytyneeksi.

Se tekee miehen ongelmista vapaaksi.

 

[MetsänEtana]

Eiköhän tähän ole vaikuttanut myös työelämän muutokset. 80-luvulla pääsi vielä vakitöihin ilman koulutusta. Menit työpaikalle ja kysyit töitä. Ei tarvinnut fiilata cv:tä, olla jos jonkinlaista korttia suoritettuna/osallistua videohaastatteluun jne.

Tämähän se. 80-luvun parhaina nousukausiaikoina oltiin todella lähellä täystyöllisyyttä Suomessa. Jos halusit tehdä töitä, niin kyllä niitä oli. Nykyään ei ole hommat samalla mallilla, mitä moni esim. just 80-luvulla nuorta aikuisuuttaan elänyt ei voi ymmärtää ja sitten sitä helposti syyllistetään työttömiä, kun istuskelevat vaan siellä kotona perkele.

80-luvulla myös semmonen työilmapiiri oli hiukan enemmän, noh, sallivampi, hyvässä ja pahassa. Jos olit pari vuotta ryypännyt kotona, mutta sitten halusit takaisin tehtaaseen töihin, niin kyllä sitä yleensä sinne otettiin. Jos otit parit huikat piilopullosta ruokatunnilla, niin semmosta katottiin sormien läpi. Nykyään, jos on parin vuoden työttömyysaukko CV:ssä, niin se voi näyttää todella pahalta ja kukaan ei ota sua töihin. Monesti myös koulutusvaatimukset on korkeammat kuin ennen vanhaan.

 

[vierailija]

Ihmisiä on nykyään myös Suomessa enemmän kuin 80-luvulla. Työpaikkoja näin myös täytyisi olla enemmän. Mutta nyt on päinvastoin vähemmän rutiini- ja duunaritöitä esim. tehtaiden liukuhihna jne. töitä. Robotit korvaavat ihmisiä monessa. Niinpä on tärkeää löytää muuta mielekästä tekemistä mm. neulomista, virkkaamista, askartelua, työpajatoimintaa jne. Lähimmäisten auttaminen on parasta.

 

[vierailija]

Ei ole. Tiedän yhden tuollaisen peräkammarinpojan ja sillä on työ ja vaikka millä mitalla kavereita ja tuttuja (sen puhelin soi koko ajan). Naisystävää ei ole, mutta se nyt ei vielä tee syrjäytyneeksi.

Oukei. Tunnet yhden

 

[r0s]

Ennen vanhaan?

Ennen vanhaanhan työstä taisteltiin hampaat irvessä. Käveltiin tehtaan eteen aamutuimaan toivoen että tälle päivälle olisi jotain tekemistä ellei ollut vakiduunia. Koska ellei ollut työtä, ei ollut ruokaakaan.

Sanon vaan, että sosiaalituet ovat ton löysänlaiskan poppoon luoneet.

 

[vierailija]

Ei kai se tarkoita muuta kuin sitä, että asuu vanhemmillaan? Sehän ei ole syrjäytymistä sinällään.

Jos heillä on syytinkisopimus?