Oletteko valinneet tuhkauksen vai hautauksen lapsellenne?

[Tintukka76]

Tämä on jotenkin kauhean vaikea päätös.

16.10 todettiin että vauvelimme on kuollut kohtuuni. Viikkoja olisi silloin ollut 17+4, mutta sikiö oli ehkä kuollut jo ainakin pari viikkoa aikaisemmin.
Aluksi ajattelin että emme varsinaisesti hautaa itse näin pientä sikiötä (n. 14-15vkoa) vaan päädyimme patologin tutkimuksen jälkeen antamaan sikiön yhteistuhkaukseen. Allekirjoitin tuhkauslapun ennen kuin sikiö oli syntynyt. Syntymän jälkeenkin sairaalassa päätös tuntui vielä oikealta. (Enkelimme syntyi lauantaina 18.10).

Nyt kun olen kotona on ajatukset aivan solmussa päässäni. Välillä mietin että olisiko sittenkin pitänyt pyytää tuhka itselle ja ripotella se itse jonnekin?

Onko teillä kokemusta sikiöiden yhteistuhkauksesta? Tiedän että se tehdään täällä meillä päin Seinäjoella ja sitten tuhkat tulee tänne (käsittääkseni vain kerran vuodessa) ja ne ripotellaan muistolehtoon. Muistolehto on ajatuksena kaunis mutta eniten mua mietityttää kuinka nitä pieniä sikiöitä kohdellaan tuhkauksessa ja kuka ja miten ne tuhkat ripottelee sinne muistolehtoon? Saavatko nämä pienet mitään siunausta siinä samalla?

Ajattelin kyllä kysyä näitä asioita sairaalan teologiltakin, mutta kysyn myös täältä teiltä saman kokeneilta.

Voimia kaikille keskenmenon kokeneille :heart:

 

[Pauna]

Voimia!!! Itse sain tietää kohtukuolemasta rv 40+5 kun menin synnyttämään - edellisenä päivänä oli kaikki vielä ok. Tuota tuhkaahan ei saa levitellä ihan mihin vain, joten siinä mielessä tuo yhteistuhkaus varmasti on hyvä ratkaisu. Itse päädyimme (sitä edes harkitsematta) hautaamaan poikamme ja siellä poika nyt nukkuu ukkinsa (miun isän) ja isomummonsa (miun mummon) vieressä kirkkomaassa.

 

[heitu]

Ensiksi pahoittelut tapahtuneesta :hug: Itselläni pieni menehtyi elokuussa raskauden puolessa välissä. Itse halusin aluksi myös yhteistuhkauksen, mutta pari päivää mietimme ja päätimme tuhkata pojan itse. Saimme itse laskea uurnan lasten muistolehtoon. Olen tyytyväinen tähän päätökseen, se auttoi surutyössä ja nyt on pojallamme myös muistolaatta siellä lehdossa. Kaunis paikka ainakin täällä vantaalla tuo muistolehto :heart:

 

[Orchid x2]

Pahoittelut kokemastasi :hug:
Itse olin sen verran huonossa kunnossa kun tuon päätöksen eteen jouduin vuosi sitten kesällä rv22+3, että valitsin yhteistuhkauksen. Meillä on täällä syntymättömien lasten muistopaikka hautausmaalla, ja siellä on meidän enkelipojan tuhkat ja suuressa muistomerkissa oma laatta. En ole katunut, usein käyn muistomerkillä poikamme luona. Kaunis on tuo yhteismuistomerkkikin :heart:

 

[heitu]

Pahoittelut kokemastasi :hug:
Itse olin sen verran huonossa kunnossa kun tuon päätöksen eteen jouduin vuosi sitten kesällä rv22+3, että valitsin yhteistuhkauksen. Meillä on täällä syntymättömien lasten muistopaikka hautausmaalla, ja siellä on meidän enkelipojan tuhkat ja suuressa muistomerkissa oma laatta. En ole katunut, usein käyn muistomerkillä poikamme luona. Kaunis on tuo yhteismuistomerkkikin :heart:

Meillä tuo laatta on myös siinä missä muillakin pienillä ja on tosiaan jotenkin rauhoittava paikka kun siellä käy :heart:

 

[nöttiäinen]

Suuret pahoittelut kokemastasi.

Meillä sama vaikea päätös, synnytin pienen vauvamme 16.10 ja rv:t oli tuolloin 18+0. Kyseessä geneettinen keskeytys.
Olin miettinyt jo alun alkaen yhteistuhkaamista ja sen jo sairaalassa kerroinkin, mutta nyt on alkanut "vaivaamaan" että mitäs jos...

En tiedä käytännöistä mitään, saisimmeko me yhteistuhkauksen yhteydessä jonkin muistolaatan jonnekin vai miten.
Itse hautaaminen vaan kuitenkin tuntuu niiiiiin suurelta ja raskaalta asialta, vaikka hautapaikka olisi kyllä tiedossa. Mieheni isän hauta, pieni pääsisi papan hellään huomaan. Ainut juttu vaan, että se hauta on reilun 200 km päässä täältä missä me asumme.

Ja ajattelen niinkin, että ei lapseni siellä "haudassa" ole kuitenkaan. Hän on aina minulla mukanani, sydämessäni.
Ja ilmeisesti myös meidän pienemme oli pienempi vkoihinsa nähden, vaikka ulospäin kuitenkin jo ihan oikean pienen vauvan näköinen.

Jos kyseessä olisi kohtukuolema tai vastaava ja vauva olisi ollut isompi paljon myöhäisemmillä vkoilla , hautaamispäätöstä ei tarvitsisi edes miettiä.

Nää on kuitenkin sellaisia juttuja että jokainen tekee niin kuin oikeaksi näkee.
Voimia.

Saa laittaa yv:tä jos haluat jakaa ajatuksia. :hug:

 

[surusydän]

Otan osaa suureen suruunne :hug: Me menetimme hieman vajaa vuosi sitten pikkuruisen poikamme rv 20. Halusimme haudata hänet itse ja saimme siihen myös luvan. Nyt hänellä on oma hautapaikka seurakuntamme hautausmaalla. Hautajaiset olivat pienet: vain oma perhe ja vanhempani olivat mukana ja lyhyt siunaustilaisuus pidettiin hautausmaalla.

Itse en kokenut, että hautajaisten järjestäminen ja hautajaiset olisivat olleet liian raskaita. Ne auttoivat osaltaan surun läpikäymisessä ja koin ne omalta osaltani ainoaksi asiaksi, jonka pystyin poikani hyväksi tekemään. Jokaisen täytyy valita juuri se itselleen sopivin vaihtoehto, kunhan on tietoinen, että vaihtoehtoja on. Meille puhuivat sairaalassa vain yhteistuhkaamisesta, eivät oikein tienneet onko hautaaminen mahdollista. Onneksi jaksoimme itse selvitellä asian ja saimme valinnanmahdollisuuden.

Voimia jatkoon :hug: