Oletteko pelänneet koskaan että ette löydä uutta kumppania?

[QUOTE="vieras";28754525]Musta toi ois jotenkin kamalan surullinen ja pelottavakin ajatus. Siis miehesi olisi loppuikänsä yksin mikäli sulle esim. tapahtuis jotakin tai eroaisitte. Toki mä haluaisin että mun ja mieheni suhde toimisi ja saisimme elää yhdessä pitkään mutta kuitenkin toivoisin että mikäli niin ei kävisi, mieheni olisi onnellinen. Ja onnellisuuden yksi kantava voima on hyvä parisuhde. Ei se välttämätön tietenkään ole, kyllä sinkkunakin voi olla onnellinen mutta en haluaisi että mieheni olisi yksinäinen.[/QUOTE]

En minäkään sitä tietysti toivo, mutta minkäs minä mieheni ajatuksille mahdan.

 

En minäkään sitä tietysti toivo, mutta minkäs minä mieheni ajatuksille mahdan.

Sain sun viesteistä käsityksen, että se on sun mielestä hyvä juttu. Mutta ehkä käsitin sitten väärin.

Onko sun mies muuten hyvin ehdoton?

 

En minäkään sitä tietysti toivo, mutta minkäs minä mieheni ajatuksille mahdan.

No et nimenomaan mitään Sanoo vaan tollasta liibalaabapaskaa sun mieliksi..

 

[QUOTE="vieras";28753082]Miksi?[/QUOTE]

Mä olen lopun elämää yksin siksi että tässä noin kymmenen sinkkuvuoden aikana olen ehtinyt tapailla aika montaa kusipäistä, väkivaltaista ja petturimiestä ja hyväksikäyttäjää.
Ja niille paremmille mulla ei itselläkään ole mitään annettavaa. En myöskään ota mitään taloudellisia riskejä tai ketään siivelle asumaan.
Mua ei kiinnosta seksi enää vähääkään, enkä käy edes missään joten ei mua kukaan kotoa haekaan, joten en voi enää vahingossakaan joutua sellaiseen hassuun tilanteeseen että tulisin pyörtämään sanani.
Eikä mua muutenkaan koskaan ole isketty, saan vaikka kapakassa olla yksin, mutta kuten sanottu en sielläkään käy.

 

[QUOTE="vieras";28752902]Pelkäsin joskus, että löydän.[/QUOTE]

Sama täällä.

 

Tämä "huoli" ei ole ajankohtainen, mutta jos tällainen tilanne syystä tai toisesta eteen tulisi, uusi kumppani ei olisi mikään elämän tarkoitus. Pärjäisin itsekseni vallan mainiosti ja uusi suhde tulisi jos olisi tullakseen

 

Mä eläisin elämääni sinkkuna ja tyytyväisenä,ei siis pelota.Mun ei kuitenkaan tarvi elää sinkkuna jos en itse halua,jonoa piisaa vielä näin viiskymppisenäkin.
Itsellä sellainen olo nyt että jos ja kun nykyinen parisuhde päättyy,mä en enää uutta parisuhdetta jaksa aloittaa.

 

[QUOTE="vieras";28754569]Onko sun mies muuten hyvin ehdoton?[/QUOTE]

Onko tuo ehdottomuus sitten niin paha? Esim. tapauksessa, jossa mies elää mieluummin ilman seksiä naisen kanssa kuin harrastaa seksisuhteita, jos vaan ei tapaa sopivaa naista. Eikös tän pitäisi olla plussaa ja ihailtavaa kun mies ei "ajattele alapäällään"? Itse en ainakaan juokse tarpeideni perässä vaan haluan naisesta muutakin. Pystyn vastaavasti suhteessa olla pitkässäkin välimatkassa uskollinen vuosissa mitattavia aikoja ilman vakituista seksiä.

 

En mä pelkää yksin jäämistä. Erosta on vasta vuosi enkä todellakaan kaipaa vielä edes mitään parisuhdetta. Satunnaista tapailua on tullut harrastettua ja siihen ainakin näyttää miehiä riittävän. Uskon että jos joskus kaipaan jotain vakavampaa niin eiköhän siihenkin sitten joku löydy

 

En ole pelännyt. Itseasiassa päin vastoin, tuntuu että itse en vain ole onnistunut elämään sinkkuelämää. Enkä tällä hetkellä sitä haluaisikaan. Mutta hyvin äkkiä (liian äkkiä?) olen aina onnistunut tapaamaan uuden miehen, kolmas tällä hetkellä (ja ikää minulla 25v), ja toivon mukaan ei uutta tarvitsisi edes alkaa etsimään koskaan.

 

Vaikka mä joidenkin asioiden suhteen osaankin olla aika peruspessimisti, niin tämä ei kuulu niiden asioiden joukkoon. En ole koskaan ajatellut, etten löytäisi rinnalleni kumppania. Se ei ole mielestäni mitenkään edes mahdollista, että niin kävisi.

En ehkä omaa maailman tiukinta kroppaa, enkä kasvoiltanikaan ole kedon kaunein kukka. Mutta jotenkaan en osaa ajatella asiaa niin, että jotta löytäisi kumppanin, pitäisi olla timmi-mimmi, joka on aina ihan vimpanpäälle myös kasvoiltaan.

Tottahan toki hyvästä ulkomuodosta etua on, mutta ei sillä hyvälläkään ulkonäöllä kumppania saa (ainakaan mitään pidempiaikaista) jos pää on täynnä sahanpurua, eikä huumorintajua löydy nimeksikään. Myös sillä on ihan mieletön merkitys, että miten itsensä kokee. Vaikka maailma on täynnä meikäläistä vetävämpiä mimmejä, en kuitenkaan koe olevani yhtään heitä vähempiarvoinen. Kauneudessa en pärjää, mutta mä olenkin ihan helvetin hyvä suustani

Itsevarmuus on tässä kohtaa SE sana.

 

Vaikka mä joidenkin asioiden suhteen osaankin olla aika peruspessimisti, niin tämä ei kuulu niiden asioiden joukkoon. En ole koskaan ajatellut, etten löytäisi rinnalleni kumppania. Se ei ole mielestäni mitenkään edes mahdollista, että niin kävisi.

En ehkä omaa maailman tiukinta kroppaa, enkä kasvoiltanikaan ole kedon kaunein kukka. Mutta jotenkaan en osaa ajatella asiaa niin, että jotta löytäisi kumppanin, pitäisi olla timmi-mimmi, joka on aina ihan vimpanpäälle myös kasvoiltaan.

Tottahan toki hyvästä ulkomuodosta etua on, mutta ei sillä hyvälläkään ulkonäöllä kumppania saa (ainakaan mitään pidempiaikaista) jos pää on täynnä sahanpurua, eikä huumorintajua löydy nimeksikään. Myös sillä on ihan mieletön merkitys, että miten itsensä kokee. Vaikka maailma on täynnä meikäläistä vetävämpiä mimmejä, en kuitenkaan koe olevani yhtään heitä vähempiarvoinen. Kauneudessa en pärjää, mutta mä olenkin ihan helvetin hyvä suustani

Itsevarmuus on tässä kohtaa SE sana.

Mut onko ne miehet sun makuun jotka tulevat sua iskemään?
Joillain on vähän sitä ongelmaa, että oma miesmaku ei vastaa yhtään sitä, että millaiseen urhoon ois ehkä tsäänssejä

Kauheita vaatimuksia ja sit ite ei oo se kedon kaunein/hoikin kukka, lähipiirissä yks mies joka on tosi läski, mut haluaa hoikan, kauniin ja kaikinpuolin fiksun naisen, paljon kaikkia muitakin ehtoja. Tuo ei tuu ikinä löytämään naista, se on niinkun ihan varmaa.

Eihän sen kumppanin täydellinen tartte olla, mutta toisilla vaan menee just noin, että pitäis melkeen olla, vaikka ite on kaukana täydellisyydestä

niin ja tää mies on muutenkin luonteeltaan sellainen, ettei varmasti ole kovinkaan monen naisen makuun.

 

Seitsemän vuotta ollut yksin, joten tuskin tässä enää mikään flaksi käy edessäpäinkään

 

Seitsemän vuotta ollut yksin, joten tuskin tässä enää mikään flaksi käy edessäpäinkään

Äläs kuule sano, itekkin olin monta vuotta yksin..
Käytkö ikinä missään? Ootko harkinnut esim treffipalstalle profiilia?
Ite en baareista tavallisia miehiä löytänyt, kaikki olivat vaan seksin perässä mut treffipalstalla sit tärppäs

 

Äläs kuule sano, itekkin olin monta vuotta yksin..
Käytkö ikinä missään? Ootko harkinnut esim treffipalstalle profiilia?
Ite en baareista tavallisia miehiä löytänyt, kaikki olivat vaan seksin perässä mut treffipalstalla sit tärppäs

Mä olen reilusti päälle nelikymppinen joten baareissa ei tule enää edes käytyä, treffipaltoista olen kuullut vain huonoa... en ole vielä uskaltanut sinne.

 

Mä olen reilusti päälle nelikymppinen joten baareissa ei tule enää edes käytyä, treffipaltoista olen kuullut vain huonoa... en ole vielä uskaltanut sinne.

On siellä niitä huonojakin, mutta yleensä tuonikäiset alkaa jo olemaan aika fiksua porukkaa, jää ne pelkän seksin vonkuajat pois

Kannattaa kokeilla, ei niitä ihmisiä heti tartte tavata, juttelet niiden kanssa vaikka mesessä niin kauan ku tuntuu hyvältä ja sit voit vasta ehdottaa tapaamista. Kyllä se siellä mesessä jo kolahtaa jos meinaa kolahtaa

Mut se on ainakin varmaa, et harvemmin ne kotoota tulee hakemaan

 

Tämän vuoden aikana mulle on tullut vastaan omituisia, pimeitä tai varattuja. Pimeellä tarkoitan esim. huumeiden myyjää.

Äskettäin tapsin tosi kivan miehen ja sain tietää hänen olevan varattu. Mä taidan luovuttaa ja olla loppuelämäni yksin.

 

Mut onko ne miehet sun makuun jotka tulevat sua iskemään?
Joillain on vähän sitä ongelmaa, että oma miesmaku ei vastaa yhtään sitä, että millaiseen urhoon ois ehkä tsäänssejä

Kauheita vaatimuksia ja sit ite ei oo se kedon kaunein/hoikin kukka, lähipiirissä yks mies joka on tosi läski, mut haluaa hoikan, kauniin ja kaikinpuolin fiksun naisen, paljon kaikkia muitakin ehtoja. Tuo ei tuu ikinä löytämään naista, se on niinkun ihan varmaa.

Eihän sen kumppanin täydellinen tartte olla, mutta toisilla vaan menee just noin, että pitäis melkeen olla, vaikka ite on kaukana täydellisyydestä

niin ja tää mies on muutenkin luonteeltaan sellainen, ettei varmasti ole kovinkaan monen naisen makuun.

Mun miesmakuni ei ole muuttunut 30:ssä vuodessa tippaakaan. En pitänyt viiskymppisiä hottiksina ollessani 20 v enkä valitettavasti pidä viiskymppisiä hottiksina ollessani 50 v. Fakta kuitenkin on, että tässä iässä ei niitä hottiksia enää saa, joten jos kumppanin haluaisin, pitäisi reippaalla kädellä laskea vaatimustasoa.

 

Mun miesmakuni ei ole muuttunut 30:ssä vuodessa tippaakaan. En pitänyt viiskymppisiä hottiksina ollessani 20 v enkä valitettavasti pidä viiskymppisiä hottiksina ollessani 50 v. Fakta kuitenkin on, että tässä iässä ei niitä hottiksia enää saa, joten jos kumppanin haluaisin, pitäisi reippaalla kädellä laskea vaatimustasoa.

Ja kuinka moni haluaa tyytyä vähempään aika harva..

Mut yleensä se kumppanin ulkonäkö on se tärkein siinä vaiheessa kun toiseen tutustuu vasta, myöhemmin on ihan sama lähteekö siltä ukkokullalta hiukset, lihooko vähän jne, vaikkei sen näköiseen ois ikinä tullut tutustuttua... Tajusiks yhtään

 

No, ette näemmä ymmärtäneet pointtia. Kyllä, ne ajatukset saattavat toisesta muuttua eron jälkeen, mutta se ajatus siitä, ettei enää halua uutta suhdetta ei muutu. Jos hän ei minun kanssani onnistu, hän ei enää halua uutta naista, koska on silloin saanut naisista tarpeekseen. Ja meillä on mennyt valtavan hyvin, jos sellainen suhde kaatuu jostain syystä, ei hän koe että voisi onnistua missään muussakaan yhtä hyvässä suhteessa.
Meissä ihmisissä kun on jokaisessa ne huonot puolet, jotka siihen suhteeseen saattaa myöskin vaikuttaa...

Ha! toivot näemmä, että miehesi jäisi yksin. Turha yrittää piilottaa sitä. Sinusta tuntuu hyvältä ajatus, että mies vain haikailisi tai muistelisi sinua lopun ikäänsä. Paljonkohan on ikää..

 

On siellä niitä huonojakin, mutta yleensä tuonikäiset alkaa jo olemaan aika fiksua porukkaa, jää ne pelkän seksin vonkuajat pois

Kannattaa kokeilla, ei niitä ihmisiä heti tartte tavata, juttelet niiden kanssa vaikka mesessä niin kauan ku tuntuu hyvältä ja sit voit vasta ehdottaa tapaamista. Kyllä se siellä mesessä jo kolahtaa jos meinaa kolahtaa

Mut se on ainakin varmaa, et harvemmin ne kotoota tulee hakemaan

Höpö höpö, ihan samanlaisia seksin vonkujia ja pettureita ne on nelikymppisetkin nettimiehet, ja suurin osa varattuja. Tai sitten näitä onnettomia peräkammarinpoikia joihin mäkin olen erehtynyt sekaantumaan, mutta joilla selkeästi on ollut syy siihen sinkkuuteenkin.

Ja siitä ulkonäöstä, mä esimerkiksi olen ollut aina hoikka, liiankin joskus, ja silti mä olen saanut vain reilusti ylipainoisia ja reilusti mua vanhempia ja todella rumia miehiä muutenkin. Eikä se sisinkään ole kaunis ollut.
Mulla olisi haaveena ollut ihan tavis, kovin laihoista en edes olisi piitannutkaan.
Mutta tuo tarjonnan taso kai sitten kertoo että olen hoikkuudesta ja nuoruudesta huolimatta niin ruma etten notre damen kellonsoittajaa kummempaa saa.

 

Ja kuinka moni haluaa tyytyä vähempään aika harva..

Mut yleensä se kumppanin ulkonäkö on se tärkein siinä vaiheessa kun toiseen tutustuu vasta, myöhemmin on ihan sama lähteekö siltä ukkokullalta hiukset, lihooko vähän jne, vaikkei sen näköiseen ois ikinä tullut tutustuttua... Tajusiks yhtään

Mä luulen, että aika harvan unelmapuoliso on kaljuntuva ja pöhöttyvä tai raskausarpinen ja veltostuva, mutta nuorena solmituissa parisuhteissa ikääntymisongelmassa auttaa muistot siitä, millainen puoliso oli silloin ennen. Näin vanhemmalla iällä toisesta näkee ainoastaan sen kaljuuntuvan/pöhöttyvän/raskausarpisen/veltostuvan yksilön, koska yhteisiä muistoja nuoruusvuosilta ei ole.

 

Onko miehesi 15-vuotias, kuulostaa aivan teinin ajatusmaailmalta.

Se kuulostaa enemmän rakastuneelta mieheltä, joka pelkää menettämisen tunnetta...

 

En pelkää yksinjäämistä, se toki on mahdollista. Haluaisin kyllä löytää sen loppuelämäni naisen

 

Tämä "huoli" ei ole ajankohtainen, mutta jos tällainen tilanne syystä tai toisesta eteen tulisi, uusi kumppani ei olisi mikään elämän tarkoitus. Pärjäisin itsekseni vallan mainiosti ja uusi suhde tulisi jos olisi tullakseen

Itse ajattelin myös näin ennen eroa. Nyt vasta eronneena on tullut pelko jäänkö loppuiäkseni yksin. En tiedä onko tämä tyypillistä tässä vaiheessa? Kun on pitkään ollut yhden meihen vaimo, on vaikea ajatellakaan itseäni toisen miehen kanssa, on vaikea päästää ketään lähelle, en ollut edellisellekään täydellinen vaimo ja en varmasti osaa sellainen olla muilekaan, on vaikea ajatellakaan paljastavani itseni vieraalle ihmiselle. Sitten mitä tulee niihin muihin vapaisiin miehiin, niin kaikki hyvät miehet on varattu, voisiko olla niin hyvä tuuri, että mulle sopiva hyvä mies olisi vapaallajalalla. Baarit on täynnä mukavia miehiä, mutta tuntuu, että suurin osa heistä viihtyy niissä päivästä toiseen, en enään haluaisi kilpailla pullon kanssa.