Oletteko lukeneet: "Viikonloppu Helsingin sosiaalipäivystyksessä"?

[Oletteko lukeneet]

Oletteko lukeneet tämän artikkelin? Mitä ajatuksia tämä herättää? Ovatko sosiaalityöntekijät jonkun muunkin mielestä hieman kyynisiä vai kuvittelenko vain? Tietysti pitää osata suhtautua asioihin asioina, ettei itse hajoa siihen työhön, mutta jotenkin tuntuu, että sydäntä voisi olla enemmän.

”En tiedä, kuka tässä on hullu, mutta lapsistahan tulee mielipuolia” - viikonloppu sosiaalipäivystyksessä – Suomenkuvalehti.fi

 

[Mep]

Lähinnä eka ajatukseni on, että ei käy kateeksi tuotakaan työtä. Ihan hirveetä.
Ilman heitä kuitenkin moni lapsi on ilman ketään joka ottaisi vastuuta.

Miten ne oikeastaan selviävät töistään? Aina kiire + hätä ja päätösten pitäisi olla fiksuja ja tilanteeseen sopivia.

 

[Phoebsi]

Luin, eikä minulle jäänyt mitenkään haljua kuvaa heistä. Työ on raskasta, "huumori" sen mukaista. Ja tavallisia ihmisiä hekin ovat lottovoittounelmineen, huolineen, jaksamisineen.

 

["vieras"]

Olen lukenut ja totesin ettei minusta olis noin vaativaan työhön.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";27076672]Olen lukenut ja totesin ettei minusta olis noin vaativaan työhön.[/QUOTE]

Minulla kävi mielessä, että voisin tehdäkin tuollaista työtä. Ehtisin jopa miettiä, mihin kouluun hakea.

 

["Aloittaja"]

Okei, no onhan se varmaan niin ettei tuota työtä jaksaisi jos kaikkeen suhtautuisi suurella empaattisuudella. Itse haluaisin mielelläni tehdä tuota työtä, mutta en pystyisi.

 

[sossu]

En nyt oikeen ymmärrä, mistä sait kuvan, ettei työntekijät tee työtään sydämellä?? Ymmärrtähän, että sosiaalityö on paisti äärimmäisen huonosti palkattua, myös vaarallista ja erityisen epäkiitollista hommaa? Jokainen joka alalle opiskelee, tekee sen seuraten kutsumustaan, ei rahan tai arvostuksen vuoksi. Työ on äärimmäisen raskasta ja on tärkeää pitää kiinni siitä, ettei noihin asiakastapauksiin lähde mukaan tai loppuun palaminen on edessä enemmin tai myöhemmin.