Oletteko joutuneet lopettamaan kerhon?

Kolme-ja puolivuotias tyttöni aloitti syksyllä innoissaan ja ylpeänä oman kerhon 2 krt vk, 2,5h/krt. Kerhossa on pari 3-4v.tyttöä, joiden käytös on tosi villiä ja jopa pitelemätöntä. Syksyn aikana tytöstä on tullut kerhopäivinä levoton, hän menee mukaan typeriin temppuihin. Kotiinlähtötilanteessa tyttö karkaa ja heittäytyy täysin tekemättömäksi, kiukuttelee ja rimpuilee. Kerhossa tyttö on leimattu näiden parin tytön kanssa samaan ryhmään ("Ovat niin voimakastahtoisia tyttöjä")ja koen, että hän ei todellakaan ole luonnostaan tuollainen, jopa aikalailla päinvastoin. Olen myös huomannut, että tyttö ei saa juurikaan positiivista tai iloista huomiota kerhon vetäjiltä. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että tiedän jokaisen lapsen pystyvän välillä vaikka minkälaisiin typeriin tempauksiin, eikä minun lapseni ole tietenkään mikään poikkeus. Koen vain, että ryhmäytyminen näiden uusien kavereiden kanssa ei tosiaankaan tue oman lapseni ryhmässä toimimisen opettelua. Harmittaa aivan älyttömästi, että kerho sai tällaisen alun. Nyt päätimme, että kerho saa hetkeksi jäädä, sillä haluan tytön tutustuvan toisentyyppiseen toimintaan. Onko kokemuksia?

 

Ei ole virallisesti vielä kokemuksia, mutta uskaltaisinpa väittää, että ihan normaalia tuon ikäisen toimintaa?

Se on kerhon vetäjien taidon puutetta, jos eivät saa tyttöjä rauhoittumaan. Ja kotiinlähtötilanne kuulostaa ihan tavalliselta uhmailulta.

 

Kiitos viestistäsi. Jännää vaan kun missään muussa sosiaalisessa tilanteessa ei vastaavaa tapahdu. Uhmaa toki mukana myös, mutta käyttäytymisen totaalimuutos on olllut kummallista. Antaisitko lapsesi jäädä kerhoon, jossa ei saada tilannetta rauhoittumaan?

 

Kiitos viestistäsi. Jännää vaan kun missään muussa sosiaalisessa tilanteessa ei vastaavaa tapahdu. Uhmaa toki mukana myös, mutta käyttäytymisen totaalimuutos on olllut kummallista. Antaisitko lapsesi jäädä kerhoon, jossa ei saada tilannetta rauhoittumaan?

Antaisin. Siellä oppii, kyllä se siitä ajan myötä rauhoittuu. Uhmaiässä usein siitä kiltistä tytöstä tulee ärhäkkä raivopää.

Ja sekin on ihan normaalia, että tietyissä tilanteissa lapsi reagoi täysin erilailla kuin toisissa.

Keskustele asiasta kerhonohjaajien kanssa vielä, jos se vaivaa sinua.

Jokainen lapsi haluaa joskus olla riehakas, se on uutuudenviehätystäkin, jos kotona ei ole sellainen ympäristö tai sisaruksia. Onko lapsi ainokainen?

 

Sulta tulee tosi mukavaa palautetta. Kiitos siitä. Tyttö on nuorin perheessämme, vanhin (miehen aiemmasta liitosta)jo koulussa ja keskimmäinen on viisi. Harmillista erityisesti on tuo iloisen ja positiivisen huomion saaminen tai sen puute siis tässä tapauksessa.Ehkäpä ohjaajat pitävät toisista lapsista enemän kuin toisista, tämähän on normaalia meidän aikuistenkin ympyröissä, mutta tuntuu kurjalta huomata, että ohjaajat eivät pysty sitten tätä myönteistä kiinnostusta jakamaan kaikille lapsille. Tyttö ei ole ollut suunapäänä kertoilemassa kuulumisia tai tehnyt aikuisia huvittavia havaintoja ympäristöstään, joita kyseiset ohjaajat muiden lasten käytöksessä suosivat. Ainoa maininta, jonka olen saanut lapsestani on tuo yhteismaininta "ovat voimakastahtoisia tyttöjä". Edellisen tyttären kerhokuviot menivät oikein mukavasti. Rauhallisia kavereita, yhteisleikit sujuivat tosi mukavasti, oli iloinen hakiessa ja esitteli kerhossa tehtyjä juttuja. Nyt on ihan päinvastoin.

 

Kotiinlähtötilanteessa neiti varmaankin testailee rajojaan. Kuuluu ikä- ja kehitysvaiheeseen. "Kuinkas se äiti nyt reagoi, kun teen näin muitten katsellessa" tyyliin. Ja tietysti vauhdikkaan kerhon jälkeen on vaikea rauhoittua pukemistilanteeseen.
Meilläkin tytön kerhopäivät olivat aluksi lapselle selvästi rankkoja; purkautuu kerhossa tsemppaaminen sitten ylimääräisenä sähläämisenä.
Vauhdikkaitten tyttöjen seura kiinnostaa lastasi. Jos vaikka kerhon aikuiset ohjailisivat tyttöä leikkimään muidenkin kanssa.
Kerhon aikuisten työinto hukassa villissä ryhmässä? Kyllä aikuisten pitää pystyä kerhotilanteet rauhoittumaan niin, että villitkin neidit saadaan rauhoittumaan.
Ja tuosta palautteesta tuli mieleeni, että monissa paikoissa palautetta lapsen päivästä muistetaan antaa oikeastaan vain kurjista asioista. Olisi tärkeää antaa palautetta myös onnistuneista hetkistä!
Jatkatte vain kerhoilua. Nämä alkuhankaluudet kyllä ajan myötä väistyvät. Jos nyt lopetatte, niin samat "taistot" on edessä myöhemmin.
Ja aina kun joku mietityttää, niin rohkeasti asia puheeksi kerhon aikuisten kanssa

 

Voisit kertoa ohjaajille, että kavahdat tapaa, jolla nämä tytöt touhuavat ja toivoisit heidän kannustavan tyttöjä leikkeihin myös muiden kanssa. En itsekään pitäisi siitä mikäli lapseni leimattaisiin jonkun tietyn lapsen tai lapsiryhmän kiinteäksi osaksi vähemmän positiivisessa hengessä. Lapset (kuten aikuisetkin) jumiutuvat helposti rooliin, josta voi olla vaikea päästä eroon, joten ymmärrän huolesi täysin. Voisit myös helpottaa kotiinlähtöä sopimalla ohjaajien kanssa, että he esim. viisi minuuttia ennen sinun saapumistasi alkavat valmistella tyttöä lähtöön, ihan vain yksinkertaisella "Pian äitisi tulee ja sitten te lähdette yhdessä kotiin, koska kerho loppuu."

 

Kyllä se vaan niin on, että seura tekee kaltaisekseen. Minulla on hoidossa kaksi,, kohta varmaan kolme vilkasta poikaa . Erikseen ovat kyllä vilkkaita, mutta kun yhdessä ollaan, niin silloin on oksat pois.