Oletteko elämässänne "menneet virran mukana" vai onko teillä ollut tavoitteita, suunnitelmia..?

[neljäs_tulossa]

Aika moni tuttavani ja läheiseni tunnustaa, että on mennyt virran mukana, harvoin pysähtynyt miettimään mitä todella haluaa tehdä ja olla. Entäpä te, palstalaiset?

Itse olen nyt viime aikoina pysähtynyt ja huomannut, että elämä on alkanut kulkea tiettyä latua, jota en koskaan oikeastaan halunnut. Aion kuitenkin tehdä asialle jotain ja lähteä kulkemaan kohti niitä tavoitteita ja suunnitelmia, joita minulla on joskus ollut

 

[=)]

Menin virran mukana nuorempana. Olen toki alalla johon halusin mutta muuten menny minne nenä näyttää. Tavoitteellisemmaksi elämä tuli miehen mukana. Lapset, naimisiinmeno, omakotitalo ym. Tällä hetkellä on aika outo olo kun pitkästä aikaa ei ole suurempia tavoitteita / suunnitelmia.... Olemme saavuttaneet kaiken mitä halusimme ja nyt pitäisi nauttia niistä =)

 

[Ultramariini]

Vaikea sanoa, ainkaan suorinta ja järkevintä ja odotukset täyttävintä tietä en ole kulkenut.
En tiedä, olenko ihan virrankaan mukana mennyt, ainkaan valtavirran.
Ehkä sellainen yksinäinen ajopuu pikemminkin, joka aina välillä ajelehtii ympyrää.

En tiedä, olenko koskaan selkeästi osannut asettaa tavotteita elämälle. Unelmia on ollut ja haaveita, ehlä liian korkealla, tai liian epärealistisia.


En ole onneton, en aina onnelinenkaan. Mutta pääosin kyllä, ainakin tyytyväinen.
Ehkä.

Tarkoitan, että pääosin mahdun omaan elämääni, mutta joskus sitten tuntuu siltä, että haluaisin ajalehtia suurempien merten aalloilla.

 

[BootyPeppi]

En ole koskaan mennyt virran mukana. En kykene siihen. Haluan tehdä aina kaiken omalla tavallani.

 

[Akaatti]

Päivä kerrallaan, ilman sen kummempia tavoitteita on tämä elämä mennyt.

 

[MorbidMama]

Minkä virran? No, kai mä olen ollut lähinnä virran vietävänä, mutta olen mä omalla toiminnallani saavuttanut asioita, mm. päässyt kahteen yliopistoon. Tosin, omalla toiminnallani, hivenen passiivisella sellaisella, olen myös keskeyttänyt opinnot. Lastenhoitajaksi opiskelin koska satuin pääsemään alan oppilaitokseen. Se on ollut yksi suurimpia virheitäni ja syy työssä uupumiseen; olen siis joksilteen väärällä alalla.
Nyt olen taas vaiheessa, jossa kokoan itseäni pala palalta yhteiskuntakelpoiseksi. Olen todennut, etten halua olla mukana koneistossa. Jo se, miten terveyskoneisto kohtelee uupunutta on ollut suuri pettymys. Tai kyllähän minä sen tiesin, olin vaan unohtanut. Haluaisin tehdä jotain sellaista, missä yhdistyisi luonto, luomu,kierrätys, henkisyys, hidastempoisuus ja kokonaisvaltaisuus. Mutta en tiedä mitä se konkreettisesti olisi.

 

[vaavi9.7.]

emt.. Yritin aina olla menemättä valtavirran mukana, mutta välillä se on vain yksinkertaisesti helpompaa mennä virran mukana.. Joskus on tietty hyvä ottaa järki käteen ja miettiä onko asioissa mitään järkeä Oli kyl nii fiksu vastaus ;D

 

[Piparnakkeli]

Muutaman spontaanin repäisyn olen tehnyt, irtiotot tuosta virrassa kulkemisesta.

Noiden hetkien jälkeen ollut selvät sävelet mitä haluan ja miten saavutan haluamani.

 

[Keittiönoita]

Jos "virran mukana menemisellä" tarkoitetaan sitä, että tekee kuten suurin osa muistakin ihmisistä tekee, niin en ole mennyt. On mulla ollut tavoitteita ja suunnitelmia ja olen paljon tehnyt töitäkin niiden toteuttamiseksi. Nyt, kun lapseni ovat jo aikuisia, mulla on vieläkin joitain suunnitelmia, mutta niiden toteutuminen ei ole enää yhtä tärkeää kuin oli joskus aiemmin. Elän tällä hetkellä eräänlaista "minne tuuli kuljettaa" -elämää ja annan elämän viedä mennessään.

 

["Susanna"]

Olen mennyt sen virran mukana, jonka rajojen sisälle oma osaamiseni ja omat toiveeni ja tavoitteeni mahtuvat. Olen mennyt oman virtani mukana