Oletko tunne- vai järki-ihminen?

Tunne- vai järki-ihminen

  • Elän tunteilla

    Ääniä: 1 16,7%
  • Elän järjellä

    Ääniä: 3 50,0%
  • 50/50 molempia

    Ääniä: 2 33,3%

  • Äänestäjiä yhteensä
    6
Teetkö isot päätökset tunteella vai järjellä?

Esimerkki: olet ostamassa autoa. Järki-ihminen pohtii auton merkkiä, käyttötarkoitusta, käytännöllisyyttä, käyttökustannuksia yms. Tunneihminen pohtii mikä väri on hienoin, miltä ajaminen tuntuu jne.

Millaisissa tilanteissa tunnepäätöksistä on ollut haittaa? Entä järkipäätöksistä?
 
vierailija
Jos kyse on työ- ja yritysasioistani, niin järkeä tarvitaan. Tunne/intuitio on kuitenkin tärkeää myöskin, jos mietin mikä olisi oikea suunta.

Yksityisissä asioissani posotan eteenpäin tunteilla. Saatan toki harkita muutoksia pitkään,mutta lopullisen sysäyksen päätöksentekoon antavat tunteet.

Olin pitkään järki-ihminen ja jouduin opettelemaan sen, että joskus on kuunneltava tunteitakin.
 
Jos kyse on työ- ja yritysasioistani, niin järkeä tarvitaan. Tunne/intuitio on kuitenkin tärkeää myöskin, jos mietin mikä olisi oikea suunta.

Yksityisissä asioissani posotan eteenpäin tunteilla. Saatan toki harkita muutoksia pitkään,mutta lopullisen sysäyksen päätöksentekoon antavat tunteet.

Olin pitkään järki-ihminen ja jouduin opettelemaan sen, että joskus on kuunneltava tunteitakin.
Olet hyvin samanlainen kuin minä. Perustin ennen kaiken loogiseen päätöksentekoon, mutta intuitio on sellainen asia, mitä on pakko kuunnella. Muutos alkoi noin 35 ikävuoden kohdilla.

Ihmisten kanssa toimiessa asiat voi järjellä näyttää tosi hyvältä, mutta sitten jokin voi tuntua väärältä. Tuolloin minun kokemusteni mukaan on viisaampaa kuunnella tunnetta, kuin tehdä päätös pelkän järjen varassa.
 
Mä olen ainakin kuvitellut olevani järki-ihminen päätösten teossa, liittyvät ne sitten työhön, vapaa-aikaan tai jopa ihmissuhteisiin. Olen joskus pohtinut että se voi olla jonkinlainen suojakin. Yhdistän järjellä päättämisen "tolkku-ihmisen" teoksi. Silti olen oikeinkin tunteikas, noin niinkuin salaa, kotona ja perheen parissa.
 
vierailija
Olen ehdottomasti järjellä ajatteleva. Ehkä liikaakin kun ärsyttää että kaikki asiat täytyy punnita. Esim. ravintolaan mennessä rupeaa kaduttamaan kun olisi voinut yhtähyvin syödä kotona paljon halvemmalla.
Riidellessä kyllä liikaa tunnetta mukana (tavarat lentää turhistakin asioista)
 
Kysymys on tavallan mahdoton, koska kukaan ei ole pelkästään järjen varassa toimiva. Monet päätökset, jotka kuvittelemme tekevämme järjellä, perustuvat enemmän tunteeseen.

Ja mitä ovat Occamin esimerkin auton ominaisuudet? Minusta auton merkki on usein lähinnä tunneasia (haetaan naapurien/työkavereiden arvostusta), sen sijaan väri voi perustua järkiharkintaan (turvallisuus, lian näkyminen). Jos ajamisen tuntuminen tarkoittaa ajo-ominaisuuksia, ovat ne kovastikin järkiasia, jos hengissä pysymistä pitää järkevänä.
 
  • Tykkää
Reactions: Keijunkainen
Inhottava kysymys johon on mahdotonta antaa vastausta selkeästi, ainakaan omalla kohdallani.

Koen tekeväni melkein kaikki rahaan ja hankintaan tekemäni päätökset järjellä. Se on helppoa. Mitä tulee esim. auton hankintaan tai lenkkareiden ostoon, niin mua ei kyllä kiinnosta niiden merkki tai se, millaisen "statuksen" omistamani esine minulle tuo. Sekin johtuu siitä, etten usko minkään esineen nostavan minun arvoani yhtään mihinkään. En itsekkään tapaa arvottaa ihmisiä heidän omaisuutensa tai asemansa mukaan.

Sitten, kun tunnepuoli tulee esiin menee kaikki monimutkaiseksi. Olen hieman yli- tunteikas ja yli- empaattinen (jota monikaan ei usko tai tajua, ei edes lähimmät ystäväni) ja koitan paikata tunnepuoltani järjellä, jolloin saatan vaikuttaa enemmänkin kylmältä, välinpitämättömältä tai täysin empatiakyvyttömältä. Se, että koen jonkun toisen ihmisen tunteen niin voimakkaana, on raskasta. Teen parhaani blokatakseni näitä tuntemuksia sellaisten kohdalla, jotka eivät ole minulle läheisiä ja pyrin säästämään itseäni.
 

Yhteistyössä