oletko parantunut psykoottisesta masennuksesta? kerro siitä

  • Viestiketjun aloittaja mami80
  • Ensimmäinen viesti
mami80
kauanko sairastit?kauanko meni parantumisessa? mikä auttoi sinua parantumaan? jaksoitko/pystyitkö tekemään mitään lastesi/perheesi eteen? miltä sinustta tuntui? kykenitkö ottamaan vastaan em.puolison kritiikkiä? yms

-olkaa kilttejä ja vastailkaa kysymyksiini,kiitos
 
yksvaan
Vastaan, vaikka paljon en voikaan lohduttaa. Sairastuin psykoottiseen masennukseen kolme vuotta sitten vaikean elämäntilanteen seurauksena. Minulla psykoottista vaihetta kesti kauan, yli kaksi kuukautta. Tämä luultavasti on vaikuttanut siihen, etten ole täysin toipunut vieläkään. Jos oireita päästään hoitaan heti, toipuminen on parempaa. Itsellä lääkkeet ovat auttaneet eroon psykoottisista oireista, mutta samalla nuo lääkkeet ovat köyhdyttäneet tunne-elämän, niin, että elämä on aika tylsää nykyään. Pystyn kyllä käymään töissä ja hoitamaan kodin ja lapsen juuri ja juuri, mutta mihinkään ylimääräiseen ei riitä energiaa. Sairausaikana olin töistä sairaslomalla, lapsi oli osapäivähoidossa, mutta muuten hoidin hänet itse sairaanakin. Puolison kritiikin koin raskaana.
 
hmmm
oletko itse sairastanut tuon?

minä vuodatin aikoinaan ahdistukseni elämäntilanteesta neuvolassa, mitä en suosittele kenellekään - minut määriteltiin psykoottiseksi ja voimakkaasti masentuneeksi.

Psykoottinen ei ole "tässä ja nyt", psykoosissa ihminen näkee ja kuulee harhoja. Masennus on epämääräistä pahaa oloa, jota ei osaa nimetä.
Kumpikaan näistä ei pätenyt minuun, olin vain ahdistunut erinnäisistä asioista ja uskouduin ystävän puutteessa neuvolaan näistä asioista ja tunteista, vahvassa tunnekuohussa.

Hoidin lapseni itse ja keskustelun asioista järkevästi neuvolan henkilökunnan kanssa, mutta he kirjasivat minulle em. "diangoosin" mistä tulikin sitten pitempi juttu, tai ei kovin pitkä, itse tapahtuma, mutta jälkipyykki , kun itse mietint ätä, en taida ikinä toipua siitä.
 
vieras
Ei taida ap olla nyt paikalla. Muutaman sanan voin asiasta kertoa omalta kohdaltani. Psykoottisesta masennuksesta on tosi hyvät edellytykset toipua, jos itsellä on halua ja sinnikkyyttä. Apua tarvitaan, mutta oma asenne on tärkein. Aikaa se vie, mutta kannattaa olla toiveikas ja sitkeä. Ei saa antaa periksi, vaikka välillä tuntuu ettei se harmaus ja ahdistus lopu koskaan. Kyllä se loppuu! Ja elämä maistuu sen jälkeen paljon paremmalta kuin koskaan ennen. Voimia sinulle ap! Elämässä valo ja varjo vuorottelevat, se on ihan normaalia.

P.S. Hoidin lapseni niin paljon itse kuin vain pystyin. Otin kyllä kaiken avun vastaan jonka sain ja tarvitsin. Suhde lapseeni ei mielestäni kärsinyt suuremmin. Vaikkakin väsynyt äiti ei aina ole jaksanut tehdä kaikkea niin kuin pitäisi..
 
mieli maassa
kiitos rohkaisevista kommentista! kärsin juuri myt psykoottisesta masennuksesta, tällä hetkellä tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Uskon kuitenkin selviäväni tilanteesta jonain päivänä. Oma asenne varmasti ratkaisee.:)
 

Yhteistyössä